Kadut ja yleiset alueet

Kunnat ja valtion liikenneväylät

Tarkastettu

Suositukset käsittelevät kuntien ja valtion välistä yhteistyötä ja kustannusvastuuta.

Kustannusvastuiden yleiset periaatteet

Liikenneväylät jaotellaan hallinnollisesti maanteihin, katuihin ja yksityisiin teihin. Maantielain mukaan valtio vastaa maantienpidosta ja sen kustannuksista (MTL 10 §). Kunnalla voi olla tarvetta tiehankkeen yhteydessä rakentaa tai parantaa katuja, jolloin kunta vastaa näistä kustannuksista täysimääräisesti. Kunnan halutessa laatua voidaan nostaa korkeampiluokkaiseksi, jolloin kustannuksista sovitaan erikseen. Näitä laadun nostamisia voivat olla mm. tavanomaista korkeatasoisemmat ja laadukkaammat istutukset, materiaalit, meluesteiden pintaverhoilut tai ympäristötaide.

Kunnat osallistuvat maantienpidon kustannuksiin muutoinkin kuin maantielain perusteella. Jos tällaisia toimenpiteitä kunnan aloitteesta toteutetaan, on rakentamisesta, kunnossapidosta ja kustannuksiin osallistumisesta sovittava erikseen. Näin toteutettavat toimenpiteet eivät saa olla esteenä tienpitoviranomaisen tärkeiden hankkeiden etenemiselle. Edellä mainittujen toimenpiteiden tuloksena syntyvät maanteiden rakenteet kuuluvat yleensä valtion omistukseen ja valtio vastaa niiden kunnossapidosta. Maantielain mukaisena erityisenä syynä kunnan osallistumiselle tiehankkeisiin ei siis voida pitää valtion rahapulaa.

Kustannusvastuut esimerkkitapauksissa

Maantielain mukaan maantiehen kuuluvat myös liikenteen käyttöön tarvittavat jalkakäytävät ja pyörätiet (MTL 5 §). Maantiehen kuuluvan kevyen väylän toteuttaa ja kunnossapitää pääsääntöisesti valtio.

Olemassa olevan liittymän parantamisen ja uuden liittymän rakentamisen kustannuksista vastaa valtio maantien osalta ja kunta kadun osalta.

Valtio vastaa maanteiden valaistuksen rakentamisesta, jos valaistus katsotaan tarpeelliseksi liikenneturvallisuuden, alueen muun valaistuksen tai varustelun puolesta. Jos valaistus kunnan esityksestä sovitaan rakennettavaksi huomattavasti korkealuokkaisemmaksi kuin Liikenneviraston ohjeiden mukaan tai ympäristön huomioon ottaen on tarpeen, kunta vastaa lisäkustannuksista. Rakentamisesta sovittaessa on myös sovittava valaistuksen omistuksesta.

Valtio vastaa maantien tekemisestä aiheutuvista johtojen ja laitteiden siirto- ja suojauskustannuksista, mikäli johdot ja laitteet on aikanaan sijoitettu tiealueen ulkopuolelle. Tiealueelle sijoitettujen omistamiensa johtojen ja laitteiden siirtokustannuksista vastaa kunta, ellei sijoitussopimuksessa ole toisin sovittu. Siirtokustannuksia määritettäessä otetaan huomioon johtojen ja laitteiden nykykäyttöarvo.

Valtio vastaa maantien kuivatuksesta ja maantien tekemisestä aiheutuvien nykyisille kaduille toteutettavien kuivatusrakenteiden kustannuksista mukaan lukien hulevesipumppaamot. Kumpikin osapuoli vastaa oman väylänsä kuivatusjärjestelmän kunnossapidon kustannuksista. Jos maantien kuivatusvedet johdetaan kunnan kuivatusjärjestelmään, valtio vastaa johtamiensa vesien aiheuttamista kustannuksista kunnan kuivatusjärjestelmän rakentamiseen ja osallistuu myös kunnossapitoon tapauskohtaisesti sovittavalla tavalla esim. mitoituslaskelmia apuna käyttäen. Vastaavasti kunta osallistuu johtamiensa vesien osalta maantien kuivatusjärjestelmän kustannuksiin ja kunnossapitoon.

Asemakaava-alueen ulkopuolella maanteiden liityntä- ja saattoliikennejärjestelyjen ja niihin kuuluvien varusteiden toteuttamisesta ja kunnossapidosta vastaa valtio. Asemakaava-alueella maanteiden liityntä- ja saattoliikennejärjestelyjen tilatarpeet ja sijoittaminen ratkaistaan kaavassa. Niiden järjestämisessä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan yhteiskäyttöä, jolloin pysäköintialueen rakentamisen ja kunnossapidon kustannukset jaetaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon eri osapuolten käyttöosuudet. Kadun ja maantien risteämiskohtaan yhteishankkeena toteutettavien liityntä- ja saattopysäköinnin toteuttamiskustannukset jaetaan pääsääntöisesti puoliksi tienpitäjien kesken. Pelkästään maantien joukkoliikenteenpalveluja varten liikennealueelle rakennettavan liityntä- ja saattopysäköinnin toteuttamisesta vastaa valtio. Liityntä- ja saattopysäköintialueen kunnossapitokustannusvastuu jaetaan rakentamiskustannusten suhteessa, jollei ole tarpeen toisin sopia.

Uuden maantien rakentamisen tai nykyisen maantien parantamisen yhteydessä, lisääntyvän meluhaitan poistamiseksi tai lievittämiseksi, tehtävien meluesteiden rakentamisen kustannuksista vastaa valtio. Kunta osallistuu olemassa olevan meluhaitan torjumiseksi tehtävien meluesteiden rakennuskustannuksiin 25 %:n osuudella. Mikäli meluesteet toteutetaan kunnan toivomuksesta lisämaankäytön mahdollistamiseksi olemassa olevan meluhaitan poistamiseksi korkeampitasoisena, kunta vastaa tästä aiheutuvista lisäkustannuksista edellä mainitun 25 %:n kustannusosuuden lisäksi. Jos kunta kaavoittaa olemassa olevan tien läheisyyteen sellaista toimintaa, joka tarvitsee melusuojausta, vastaa kunta meluntorjunnan kustannuksista. Maantien meluesterakenteiden omistaja on valtio, ellei toisin sovita. Meluesteiden kunnossapito on omistajan vastuulla.

Pilaantuneiden maa-alueiden puhdistuskustannukset voidaan periä maantietoimituksessa kiinteistön arvoa alentavana kuluna. Mikäli näitä kaikkia kustannuksia ei saada perityksi, jäävät ne maantien rakentamisen kustannuksiksi.

Erityiseen hyötyyn perustava sopiminen rahoitusvastuista

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maantielain ja ratalain muuttamisesta tuli voimaan 15.8.2016. Muutoksella mahdollistettiin erityiseen hyötyyn perustava osallistuminen tienpidon kustannuksiin.

Lakimuutoksen perusteluihin on kirjattu maantielain 10 §:n ja ratalain 7 § :n osalta muun muassa:

  • Tarkoituksena on mahdollistaa vaihtoehtoisten rahoitusmallien käyttäminen erityisesti suurissa liikennejärjestelmän kehityshankkeissa.
     
  • Tarkoitus ei ole muuttaa nykyistä käytäntöä, että valtio ja kunnat sopivat edelleen hankkeiden rakentamisen kustannusten jaosta joustavasti ja vapaaehtoisuuden pohjalta.
     
  • Hyötymisperusteen lisäämisellä ei ole tarkoitus vaikuttaa tarveharkintaan.
     
  • Valtion on huolehdittava siitä, etteivät alueet joudu eriarvoiseen asemaan hankkeiden toteuttamisessa.
     
  • Momentissa ei ole kyse sitovasta velvoitteesta.

Kuntaliitto painottaa, että mikäli rahoitusneuvotteluissa vedotaan lakimuutokseen ja kunnan saamaan erityiseen hyötyyn, toista osapuolta kannattaa pyytää perustelemaan, mistä erityinen hyöty muodostuu, miten se jakautuu ja miten sitä käytetään rahoitusosuuden laskennan perusteena. Jos näitä erityisiä hyötyjä ei pystytä osoittamaan, ei ole myöskään perusteita sopia tai lisätä kunnan kustannuksia erityisten hyötyjen pohjalta. Kunnan omassa hankintavallassa on, osallistuuko se kustannusten jakamiseen. Kunnan voi olla toisinaan hyödyllistä tarkastella myös yksityisen tahon hyötyä ja mahdollista osallistumista hankkeen toteutukseen.

tags

Hanna Kemppainen

Hanna Kemppainen
Hanna
Kemppainen
yhdyskuntatekniikan asiantuntija
Vastuualueet
  • katujen ylläpito
  • infran rakennuttaminen
  • teknisen sektorin hankinnat
  • Kehto foorumin koordinointi
Puhelinnumero
+358 9 771 2377
Organisaatio

Johanna Vilkuna

Johanna Vilkuna
Johanna
Vilkuna
liikenneasiantuntija
Vastuualueet
  • liikennepolitiikka
  • yhdyskuntien liikenteen suunnittelu ja ohjaus
  • henkilöliikenne
Puhelinnumero
+358 9 771 2104
Organisaatio
Juna

Suositus kunnan ja Ratahallintokeskuksen yhteistyön periaatteista ja kustannusvastuusta

Tämä suositus on laadittu liikenne- ja viestintäministeriön, Ratahallintokeskuksen ja Suomen Kuntaliiton edustajien yhteistyönä

lateral-image-right
Liikenneväylä

Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet maantien pidossa

Liikennevirasto ja Suomen Kuntaliitto ovat ajantasaistaneet vuodelta 2001 olevan suosituksen yleisten teiden tienpidon kustannusjaosta kuntien ja valtion kesken.

lateral-image-left