Tulkintoja ja ohjeita

Roskaaminen

Tarkastettu

Jätelaissa on säädetty roskaamiskiellosta ja roskaajan velvollisuudesta puhdistaa roskaantunut alue.
Uudessa, 1.5.2012 voimaan tulevassa jätelaissa säännöksiä on tarkistettu sanamuodoltaan, mutta pääosin ne ovat sisällöltään aikaisempia vastaavia (8 luku).

Mitä tarkoitetaan roskaamisella? 

Jätelain (1072/1993) 19 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa.

Roskaaminen ei edellytä sitä, että olisi kyse jätteistä tai arvottomista esineistä. Tilanteeseen sisältyy kuitenkin tietyssä määrin esineen jättämistä niin, ettei siitä ole asianmukaisesti huolehdittu. Jotta olisi kyse roskaamisesta, tulee edellä todetun seurauksen olla todennäköinen.

Kenen on siivottava?

Jätelain (1072/1993) 20 §:n mukaan roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Jätelain 21 §:n 1 momentin nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä alueen haltijan puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Asemakaava-alueella ja muulla jätelain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetulla alueella alueen haltijan toissijainen puhdistamisvelvollisuus on ehdoton. Asemakaava-alueen yms. ulkopuolella edellytetään, ettei alueen haltijan puhdistamisvelvollisuutta ole pidettävä kohtuuttomana. Jos alueen haltijan puhdistamisvelvollisuutta voidaan pitää kohtuuttomana, alueellinen ympäristökeskus voi 21 §:n 3 momentin perusteella määrätä kunnan puhdistamaan alueen.

Roskaantuneen alueen puhdistamisvelvollisuuden määräytyminen jätelain 8 ja 12 §:n mukaisen yleisen jätteistä huolehtimisvelvollisuuden perusteella ei voi tulla kysymykseen, kun roskaamisesta on olemassa erityiset säännökset 19-21§:ssä.

Jätelain mukainen roskaantuneen alueen puhdistamista koskeva päävelvoite voidaan uhkasakkolain 7 §:n tarkoittamalla tavalla kohdistaa myös muuhun henkilöön kuin roskaavan esineen omistajaan ja haltijaan jätelain 20 §:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen mukaisesti. Roskaantumista aiheuttavien esineiden poistaminen voidaan siten määrätä kiinteistön haltijan tehtäväksi, vaikka tämä ei omistaisikaan esineitä.

Jätelain 58 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa puhdistamismääräystä hallintopakolla eli tässä tapauksessa lähinnä uhkasakolla tai teettämisuhalla. Säännös edellyttää aina kiellon tai määräyksen antamista (päävelvoite).  Käytännössä teettämisuhan kautta voidaan saada roskaantunut alue puhdistettua. Tällöin kuitenkin kunnalla on oltava tätä varten voimavarat eli esim. varoja budjetoituna puhdistustyön maksamiseksi. Kustannukset peritään sitten puhdistamisvelvolliselta jälkikäteen. On syytä kuitenkin harkita käytetäänkö teettämisuhkaa, jos puhdistamiskustannusten perityksi saaminen roskaajalta on epätodennäköistä eikä yleinen etu vaadi tilanteen oikaisemista. Uhkasakko on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kannalta käytännöllisempi tehoste erityisesti, jos velvoitettu taho on maksukykyinen. 

Voiko kunta joutua pudistamaan roskaantuneen alueen?

Jos päädytään siihen, että asemakaava-alueen yms. ulkopuolisen roskaantuneen alueen puhdistaminen on alueen haltijalle kohtuutonta, mikä ratkaistaan asianmukaisessa menettelyssä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksellä. Tällöin kunnan on puhdistettava roskaantunut alue eli siirrettävä roskaavat esineet pois alueelta. Jos kunta ei tätä tee, alueellinen ympäristökeskus voi määrätä kunnan puhdistamaan alueen jätelain 21 §:n 3 momentin nojalla.

Kunnalla on asianosaisena valitusoikeus kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen sellaisesta päätöksestä, jossa on päätetty, että toissijainen puhdistamisvelvollisuus on roskaantuneen alueen haltijalle kohtuuton ja puhdistamisvastuu siirtyy kunnalle sekä alueellisen ympäristökeskuksen puhdistamismääräystä koskevasta päätöksestä.

Mitä tarkoitetaan puhdistamisvelvollisuuden kohtuuttomuudella?

Kohtuuttomuuden harkintaan vaikuttaa näissä asioissa lähinnä se, onko kiinteistön haltija voinut vaikuttaa roskaantumisen tapahtumiseen, tai onko uusi haltija ollut tai olisiko hänen pitänyt huolellisena ostajana olla tietoinen alueella olevista mahdollisesti roskaavista esineistä. Kohtuuttomuuden harkintaan ei siten vaikuta se, onko menettely ollut vireillä ja merkittynä kiinnitysrekisteriin taikka se, onko esim. pakkohuutokaupassa todettu kiinteistöllä olevat esineet.

Muuta kuin asemakaava-aluetta yms. koskevassa päätöksessä syytä käsitellä ja perustella myös kohtuuttomuutta koskeva asia, johon puhdistamiseen velvoitetulla alueen haltijalla on mahdollista hakea muutosta valittamalla päätöksestä.

Voiko kunta vapaaehtoisesti puhdistaa roskaantuneen alueen?

Kunnan saattaa joskus kannattaa ryhtyä itse puhdistustoimiin, jos on kysymys yleisestä edusta. Tuolloinkin on ehkä yleensä kuitenkin syytä käydä edes osa päätösmenettelyistä läpi ja yrittää saada teettämisasia päätökseen ja periä kustannuksia suoraan ulosottoteitse taikka edes tehdä nimenomainen päätös siitä, että yleisen edun vaatiessa alue puhdistetaan ja kustannukset pyritään perimään oikeusteitse roskaajalta. Roskaantuneen kiinteistön haltijan kanssa on syytä sopia asiasta. Vapaaehtoinen puhdistaminen voinee kohdistua lähinnä täysin arvottomiin roskaaviin esineisiin, joita voidaan selkeästi pitää jätteinä. . Ilman määrämuotoista päätöksentekoa ei ole syytä ryhtyä puhdistamiseen, jos roskaajan voidaan olettaa pitävän roskaavia esineitä rahanarvoisena tavarana, jonka pois viemisestä hän saattaa esittää korvausvaatimuksia.

Yhteiskunnan varoilla tapahtuva roskaantuneen alueen vapaaehtoinen puhdistaminen saattaa tuottaa alueen omistajalle huomattavaa hyötyä kiinteistön arvon nousun muodossa, eikä yhteiskunnan varoja saada välttämättä roskaajalta takaisin. Kunnan ei kannattane ryhtyä oma-aloitteisesti vapaaehtoisiin puhdistamistoimiin, jos yleinen etu esim. pohjaveden pilaantumisriskin tai merkittävän maisemahaitan johdosta ei vaadi pikaisia toimenpiteitä.

Miten roskaamista koskevat vaatimukset käsitellään?

Jätelain (1072/1993) 59 §:n mukaan mm. asianosaisella on oikeus panna vireille 21 tai 57 §:ssä tarkoitettua määräystä koskeva asia alueellisessa ympäristökeskuksessa tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa. Jos joku on saattanut asian vireille kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa kirjallisesti, asia täytyy yleensä käsitellä ja tehdä päätös, johon tulee liittää valitusosoitus ja joka tulee antaa tiedoksi vireillepanijalle ja muille asianosaisille.

Hallintomenettelylain 7 §:n mukaan asia pannaan vireille kirjallisesti. Pykälässä on säädetty, että viranomaisen luvalla asian saa panna vireille suullisesti, mutta yleensä lautakunnat eivät liene tällaisia lupia antaneet, joten kirjallinen vireillepano on tarpeen. Suullisenkin ilmiannon tai valituksen johdosta saattaa kuitenkin olla tarpeen käynnistää viran puolesta roskaamisasian käsittely.

Jos asian vireillepanijaa ei voida pitää asianosaisena tai muuna jätelain 59 §:ssä tarkoitettuna vireillepanoon oikeutettuna tahona, voidaan asia päättää jättää tutkimatta. Yleensä silloinkin pitäisi asiassa tehdä päätös, johon liitetään valitusosoitus. Jos tällaisen vireillepanon johdosta asia tutkitaan viran puolesta ja tehdään puhdistamismääräystä koskeva päätös, ei ole tarpeen tehdä erillistä tutkimatta jättämispäätöstä.

Vaikuttaako roskaamisen ajankohta sovellettavaan lakiin?

Jätelain säännöksiä voidaan soveltaa, jos on kyse 1.1.1994 jälkeen tapahtuneesta roskaamisesta. Jätehuoltolain voimassa ollessa 1.4.1979 - 31.12.1993 tapahtuneeseen roskaamisen sovelletaan jätehuoltolain roskaamissäännöksiä jätelain 77 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen johdosta. Ennen jätehuoltolain voimaantuloa 1.4.1979 tapahtuneeseen roskaamiseen voitaneen soveltaa lähinnä jätehuoltolain 20 ja 21 §:n mukaista yleistä jätteestä huolehtimisvelvollisuutta ja jätehuoltosuunnitelman tekemisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, joiden nojalla kiinteistönhaltija vastaa puhdistamisesta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Eräissä tapauksissa jätelain roskaamissäännösten asemesta soveltuvat maankäyttö- ja rakennuslain rakennuksen ympäristön kunnossapitoa ja ulkovarastointia koskevat säännökset. Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se ei aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.

Ulkovarastoinnista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:ssä. Sen mukaan asemakaava-alueen ulkopuolella varastointi on ulkosalla järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta.

Jos joku ryhtyy toimiin maankäyttö- ja rakennuslain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin (182 §). Määräystä tai kieltoa voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla.

tags

Tuulia Innala

Tuulia Innala
Tuulia
Innala
erityisasiantuntija, kuntatekniikan kehittäminen
Vastuualueet
  • Jätehuolto
  • Vesihuolto
  • Hulevesien hallinta
Puhelinnumero
+358 9 771 2565
Organisaatio