Päivi Koivuranta-Vaara ja Heikki Punnonen

Selvitys sairaanhoitopiirien ensihoidosta 2014

Tarkastettu

Sairaanhoitopiirien johtajat ry:n hallitus ja useat kunnat ovat toivoneet selvitystä ja yhteenvetoa sairaanhoitopiirien vastuulle siirretyn ensihoidon järjestelyistä, resursseista, järjestelmistä ja kustannuksista. Selvityksen tarkoituksena on keskeisin tiedoin hahmottaa eri sairaanhoitopiirien ja koko maan tilannetta.

Ensihoitoa koskeva kysely lähetettiin sairaanhoitopiirien ensihoidosta vastaaville ylilääkäreille maaliskuussa. Saatuihin vastauksiin ja tietoihin pyydettiin tarkennuksia vielä elokuussa.

Tulokset on esitetty erityisvastuualueittain ajatellen niille säädettyjä koordinaatiotehtäviä. Ambulanssien tyypit, tehtävien kiireellisyysluokat ja riskialueluokat ovat ensihoitoasetuksen mukaiset.

Kaikki sairaanhoitopiirit arvioivat onnistuneensa ensihoidon tehtävissä vähintään kohtuullisesti. Yhteensä 13 piiriä ja 3 HUS:n sairaanhoitoaluetta arvioi pärjäämisensä hyväksi. 3 sairaanhoitopiiriä ja kolme HUS:n sairaanhoitoaluetta arvioi onnistuneensa ensihoidossaan erinomaisesti.  

Voimavarat

Ensihoidon yksiköiden lukumäärät on esitetty taulukossa 1. Ensivasteyksiköiden määrä on lähellä ambulanssien yhteenlaskettua määrää. TYKS:n ja KYS:n erityisvastuualueilla esivasteyksiköitä on selvästi enemmän kuin ambulansseja.

Perustason ja hoitotason ambulanssien lukumäärien tarkastelu (taulukko 2) osoittaa, että vuonna 2014 hoitotason ambulanssien määrä lisääntyi hieman. Vuonna 2013 hoitotason ambulanssien osuus vaihteli erityisvastuualueittain välillä 43 - 75 % ja vuonna 2014 vaihteluväli on 54 - 84 %.

Tuottajittain tarkasteltuna (taulukko 3) pelastuslaitoksen yksiköiden osuus ambulansseista on 40 - 50 % luokkaa. Poikkeuksena on Pohjois-Suomi, jossa Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta pelastuslaitoksen yksiköitä ei juurikaan ole ja jossa sairaanhoitopiirin omien ambulanssien osuus on suuri. Yksityisten yksiköiden määrä vaihtelee sairaanhoitopiireittäin välillä 0-70 %, koko maassa niiden osuus on 30 %:n luokkaa.

Taulukossa 4 ambulanssien määrät on suhteutettu asukasmääriin ja pinta-aloihin. Ambulanssien lukumäärä 10 000 asukasta kohti on suurin Pohjois- ja Itä-Suomessa, joissa välimatkat ovat pisimmät. Pinta-alaa (1000km2) kohden laskettuna ambulansseja on eniten Etelä-Suomessa, suurimman väestöntiheyden alueella. 

Tehtävät

Tehtävien määriä asukasmäärään ja ambulanssimäärään suhteutettuna on tarkasteltu taulukossa 5. Ambulanssia kohden eniten tehtäviä oli HYKS-ervan alueella ja vähiten OYS-ervan alueella, mikä selittyy Pohjois-Suomen pitkillä välimatkoilla.  

Tehtävien määrä 10 000 asukasta kohden oli vuonna 2013 koko maassa keskimäärin 1368. HYKS- ja TYKS-ervan alueella tehtävien määrä alitti keskiarvon. TAYS-ervan alueella tehtävien määrä oli lähellä keskiarvoa.  Keskiarvo ylittyi selvästi OYS-ervan alueella ja oli korkein KYS-ervan alueella. Tehtävien määrät suhteutettuna väestöön erva-alueilla näyttävät löyhästi korreloivan THL:n sairastavuusindeksin kanssa: 

erityisvastuualue                       

HYKS

TYKS

TAYS

OYS

KYS

amb.tehtävät/10 000 as

1077

1231

1332

1736

1901

THL:n sairastavuusindeksi*

88,5

97,7

99,1

114,2

115,7

 *Lähde: SOTE viidelle alueelle - vaikutusten ennakkoarviointi. THL:n arviointiryhmä. THL - Päätösten tueksi 1/2014.

Kiireellisyyden mukaan luokiteltujen tehtävien tiedot saatiin 16 sairaanhoitopiiristä ja ne on esitetty taulukossa 6. A-luokan tehtäviä oli vähiten ja tavallisimpia olivat C-luokan tehtävät. Niiden piirien tiedot, joissa luokittelu oli toteutunut yli 90 %:sesti, on esitetty taulukossa 6a.

A-luokan tehtävien määrä vaihteli HUS:n Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen vajaasta kolmesta prosentista Etelä-Savon kymmeneen prosenttiin. HUS-piirissä kokonaisuutena sekä A- että B-kiireellisyysluokan tehtävien osuus oli hieman muuta maata alhaisempi.

Riskialueluokittelusta saatiin tietoja 14 sairaanhoitopiiristä (taulukko 7), mutta osa niidenkin tiedoista oli puutteellisia. Taulukkoon 7a on kerätty ne piirit, joissa luokittelu kattaa yli 90 % tehtävistä lukuun ottamatta Kainuuta, jonka antamat tiedot vaikuttavat virheellisiltä. Tehtävien jakauma riskialueluokkiin poikkeaa tiehään asutulla Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla maan muista osista, joskaan tiedot eivät ole kattavia.

Henkilötyövuosista saatiin tietoja vain muutamista piireistä, mikä johtuu rakenteiden erilaisuudesta. Henkilökunnan yhteiskäyttö ensihoidossa ja muussa toiminnassa oli yleistä (taulukko 8). HUS-alueella yhteiskäyttöä oli vain Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueella. Yhteiskäyttöä ei ollut lainkaan Vaasan, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen eikä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiireissä. Näissä piireissä käytettiin pääasiassa pelastuslaitosta ambulanssipalveluiden tuottajana.

Siirtokuljetuksia hoidetaan yleensä samoilla yksiköillä kuin ensihoitotehtäviä. HUS:lla ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä on omat logistiikkayksiköt, jotka hoitavat suunnitellut siirrot.

Käytössä olevat ensihoidon tietojärjestelmät on esitetty taulukossa 9, johon on liitetty myös tieto mahdollisesta yhteydestä potilastietojärjestelmään. Osassa vastauksia yhteydellä tarkoitettaneen yhteyttä saman järjestelmän ensihoitokertomuksiin eikä varsinaiseen potilastietojärjestelmään. Avovastauksissa on muutamia mainintoja yhteydestä Effica- potilastietojärjestelmään. Tulevaisuudessa saadaan käyttöön valtakunnallisena ratkaisuna viranomaisten kenttäjohtojärjestelmä KEJO ja siihen kuuluva sähköinen ensihoitokertomus. Lisäksi käyttöön on tulossa hätäkeskusjärjestelmä ERICA, josta siirtyy ensihoitotehtävien tietoja KEJOon ja ensihoitokertomukseen. ERICA otetaan käyttöön portaittain syksystä 2015 alkaen siten, että se on kaikkien hätäkeskusten käytössä kesällä 2016. KEJO tulee käyttöön vuonna 2017.  

Ensihoidon palvelujen saatavuus ja toimivuus

Sairaanhoitopiireiltä kysyttiin, onko alueella käyty keskustelua ensihoidon palvelujen saatavuuden ja toimivuuden huononemisesta uudistuksen jälkeen. Vastauksissa kerrottiin tiedotustilaisuuksien ja väärien tietojen oikaisemisen tarpeesta. Pienistä ja syrjäisistä kunnista oli tullut yksittäisiä valituksia palvelutasosta. Ambulanssien sijoituksista oli paikoin jouduttu käymään pitkiäkin keskusteluja. Yleisesti ottaen palvelutason arvioitiin parantuneen ja yhteistyö kuntien kanssa oli kuitenkin sujunut kohtuullisen hyvin.  

Lääkärihelikopteritoiminnan merkitys

Lääkärihelikopteritoiminnan merkitystä oli arvioitu kriittisesti. Erittäin tärkeänä sitä pidettiin vain yliopistopiireissä sekä Lapissa. Satakunnassa tehtäviä arvioitiin olevan 20 - 30 vuosittain. Helikopterilääkärin konsultaatioita arvostettiin Etelä-Pohjanmaan, Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen, Itä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Pohjanmaan vastauksissa. Muiden vastauksissa toimintaa pidettiin vähämerkityksisenä. Helikopterin hyödyllisyyteen vaikuttavat toimintasäde ja tavoittamisviiveet sekä sääolosuhteet. 

Kustannukset

Ensihoidon kustannusten jaosta saadut tiedot on esitetty taulukossa 10. Se perustuu Eva Salomaan aikaisemmin tekemään ansiokkaaseen selvitykseen ja tiedot on päivitetty tässä kyselyssä saatujen vastausten perusteella. Vastausten tulkinta ei ollut kaikilta osin helppoa, joten taulukossa saattaa olla virheitä. Korjaamme ne heti, jos ja kun saamme oikean tiedon tilalle. 

Yleisimmin ensihoidon kustannukset laskutetaan asukasmäärien suhteessa. Sekamalli, jossa laskutetaan osa (yleensä puolet) kustannuksista asukasmäärien ja osa tehtävämäärien mukaisesti oli myös yleinen; näissä usein siirtokuljetukset vielä laskutetaan erikseen. Lapissa ja Pirkanmaalla nk. yhteiset menot (mm. ensihoitokeskus ja ensivaste) on omana kokonaisuutenaan laskutettu asukasmäärien mukaan. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kaikki menot laskutetaan valtionosuusmallin mukaisesti.  

Kysyimme myös ensihoidon kustannusten kasvusta. Riittävän luotettavia vertailutietoja aikaisempaan ei ole ollut käytettävissä. Joidenkin kuntien kustannukset ovat nousseet, mutta yleensä maltillisesti. Samalla kuitenkin palvelutaso on parantunut. 

Ensihoidon kustannukset ja asukaskohtaiset kustannukset vuodelta 2013 ja vuodelle 2014 budjetoidut kustannukset on esitetty taulukossa 11. HUS:n sairaanhoitoalueiden tiedot saatiin myöhemmin kuin muut tiedot. Asukastiheyden vaikutusta kustannuksiin on tarkasteltu kuvassa 1. Ajatus kustannusten negatiivisesta korreloitumisesta asukastiheyteen on houkutteleva, koska ambulanssien määrä suhteutettuna asukasmäärään on suurin harvaan asutuilla alueilla ja ambulanssien tehtävämäärä taas pienin.  

Kustannuskäyrässä on kuoppa Pohjois-Karjalan kohdalla, koska se on onnistunut toteuttamaan yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa erittäin kustannustehokkaan ratkaisun. Ensihoitoyksiköissä on miehityksenä pelastaja ja ensihoitaja. Varallaolon kustannukset kirjautuvat puoliksi pelastustoimeen ja puoliksi ensihoitoon ja tehtävien kustannukset kunkin tilanteen mukaisesti. Ambulansseilla ei ole kiinteitä asemapaikkoja.  

Yhteenveto

Ensihoidon siirto sairaanhoitopiirien vastuulle on tapahtunut vuoden 2013 alussa. Toiminnasta on tietoa vasta ensimmäiseltä vuodelta eikä muutokselle asetettujen tavoitteiden toteutumista ole vielä mahdollista arvioida. Tämä selvitys osoittaa, että ensihoitopalveluiden järjestämistavoissa, voimavaroissa, kustannuksissa ja toiminnassa on eroja sairaanhoitopiirien välillä.  

Osittain erot johtuvat väestön tarpeista ja maantieteellisistä olosuhteista, mutta niitä selittävät myös toiminnalle asetetut erilaiset tavoitteet ja vallitsevat vaihtelevat toimintakäytännöt. Vastaisuudessa valtakunnallisten tietojärjestelmien käyttöönotto myötävaikuttaa käytäntöjen yhtenäistymiseen ja ennen kaikkea helpottaa luotettavan tiedon saamista kehittämisen tueksi. 

Uusittu päivystysasetus tulee voimaan vuoden 2015 alussa ja vaikuttaa sairaaloiden päivystystoiminnan sisältöön ja sairaaloiden työnjakoon. Todennäköisesti päivystysten verkko harvenee. Tästä aiheutuu uusia haasteita ensihoidolle ja sen yhteistoiminnalle päivystyksen kanssa. Toiminnan kehittämiseen tarvitaan kattavaa ja luotettavaa tietoa myös toiminnan sisällöstä ja laadusta.