Tartuntatautilaki

Uusi tartuntatautilaki tuli voimaan 1.3.2017 ja korvaa vuoden 1986 useaan otteeseen muutetun lain.

Kunta vastaa edelleen oman alueensa tartuntatautien torjunnasta ja muun muassa terveystarkastusten järjestämisestä. Sairaanhoitopiiri tukee kuntaa asiantuntemuksellaan.

Kunnan tartuntataudeista vastaavassa toimielimessä päätettyjä asioita siirtyy virkasuhteessa olevan lääkärin päätettäväksi. Kunnan ja sairaanhoitopiirin lisäksi myös aluehallintovirasto nimeää tartuntataudeista vastaavan lääkärin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asema valtakunnallisena asiantuntijalaitoksena vahvistuu.

Hoitoon liittyvien infektioiden ja lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobikantojen lisääntyminen ovat tartuntatautien torjunnan kannalta vaikeutuva ongelma. Uusi laki täsmentää työnjakoa ja velvoitteita terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköille.

THL, sairaanhoitopiirit ja kunnat saavat oikeuden perustaa tapauskohtaisia rekistereitä epidemian selvittämiseksi ja tartunnan jäljittämiseksi. Rokotusten haittavaikutusilmoitusten käsittely siirtyy THL:ltä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle (Fimea).

Tartuntatautilaki velvoittaa kaikki hallinnon tasot varautumaan poikkeukselliseen epidemiaan, kuten pandemiaan, ja selventää niiden työnjakoa. Johtovastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä, kuten tähänkin asti.

Uudistetun tartuntatautilain myötä käyttöön tulee uusi etuus, tartuntatautipäiväraha. Se korvaa nykyiset etuudet eli päivärahan ja ansionmenetyskorvauksen, joita henkilö saa joutuessaan olemaan poissa töistä esimerkiksi karanteenin tai eristyksen vuoksi.

Tässä yleiskirjeessä esitetään lain sisältö tiivistetyssä muodossa painottaen erityisesti kunnan osuutta tartuntatautien torjunnassa.

Yleiskirje kokonaisuudessaan liitteenä.

Muualla verkossa

• Tartuntatautilaki (1227/2016)
  Finlex