Rakennemuutosten Suomi

Rakennemuutoksiin vastaaminen edellyttää oman toimintaympäristön tuntemista ja tulevan ennakointia. Rakennemuutoksia ei kohdata eilispäivän työkalupakilla, mikä edellyttää myös toimintamallien ja esimerkiksi tietoperusteiden uudelleenmäärittelyä. Asiaa tulee lähestyä monesta eri näkökulmasta.

​Viime vuosina Suomen talouden rakennemuutos on ollut poikkeuksellinen äkillistä johtuen maailmantalouden ja siten vahvasti vientivetoisen Suomen talouden kroonisesti heikenneestä tilanteesta. Rakennemuutoksen negatiiviset puolet, kuten työpaikkojen häviäminen, pelko oman osaamisen vanhentumisesta ja oman kotiseudun epävarmana näyttäytyvä tulevaisuus ovat tulleet ihmisille tutuiksi niin julkisen keskustelun kuin henkilökohtaisen kokemusten kautta. Yhtenä koko Suomen tulevaisuutta muokkaavana tekijänä vaikuttaa myös väestön ikääntyminen, mikä tarkoittaa alati heikentyvää huoltosuhdetta. Suomen tilanne on siis kokonaisuutena haastava.

Rakennemuutos on nykyisissä olosuhteissa ajoittain yhdistetty liiankin vahvasti pelkästään talouden rakennemuutokseen ja sen haittoihin. Rakennemuutos on paljon muutakin kuin talouden ja teollisuuden rakennemuutosta, vaikka ne ovat tietynlaisia ylätason muutoksia, joilla on vaikutuksena aina myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Laajasti käsitettynä rakennemuutos on moninainen koko yhteiskunnan läpäisevä prosessi, jossa myös väestön rakenne, elämäntapa, koulutustaso, työnteko ja kulttuuri muuttuvat merkittävästi. Elinkeinorakenteen muutoksen ja muun sinänsä normaalin syklisen taloudellisen vaihtelun erottaminen ei ole aina yksiselitteistä ja pystytäänkin toteamaan usein vasta jälkeenpäin. Rakennemuutoksille on ominaista pysyvät, perustavanlaatuiset sekä peruuttamattomat tai hyvin hitaasti palautuvat muutokset.

Historiaa katsomalla voidaan todeta - toisin kuin nykyisestä keskustelusta -, että rakennemuutokset ovat pääsääntöisesti tuottaneet hyvinvointia ihmisille. Suomen talouden kehittyminen sotien jälkeen ensin maatalousyhteiskunnasta teollistuneeksi yhteiskunnaksi ja sittemmin oman aikansa voimakkaan rakennemuutoksen eli 1990-luvun alun laman jälkeen tietoyhteiskunnaksi on tarkoittanut samalla koulutustason nousua, parempia tuloja ja pidempää ja terveempää elämää.

Rakennemuutokset eivät ole kuitenkaan standardisoituja ja vaikutuksiltaan samanlaisia erilaisilla alueilla, mikä on hyvin selvästi nähtävissä myös Suomessa. Alueilla talouden rakennemuutos ilmenee jo historiallisista syistä muodostuneen tuotantorakenteen kautta erilaisena, tämä on näkynyt erityisesti metsäteollisuuspaikkakuntien haasteina. Pääkaupunkiseutu ja muut suuremmat kaupungit ovat selvästi olleet hyötyjiä viimevuosikymmenien rakennemuutoksista. Uudet työpaikat ovat syntyneet suuriin kaupunkeihin ja houkutelleet korkeasti koulutettu nuorta työvoimaa. Liian voimakkaasti ja äkillisesti kasvavilla seuduilla on kuitenkin omat ongelmansa muun muassa riittävän asuntotuotannon ja muun infrastruktuurin sekä palveluiden tuottamisessa kuten liiallisen yhdysrantarakenteen hajautumisen estämisessä.

Rakennemuutosta on perinteisesti tarkasteltu toteutuneen kehityksen kautta erilaisiin tilastollisiin aineistoihin pohjaten. Paikkatietoperustainen aineisto antaa tähän työhön uuden, hallinnollisista- ja tilastorajoista riippumattoman ulottuvuuden.

tags