Seutukuntien elinvoima resilienssin näkökulmasta, case Satakunta

Kansainvälisen talouden teoria nojaa vahvasti erikoistumiseen. Menestyäkseen jokaisen alueen tulisi löytää oma vahvuutensa ja keskittyä siihen. Näin maailmantalouden voimavarat jakautuisivat mahdollisimman tehokkaasti. Suomi ja monet sen alueet ovatkin löytäneet omat osaamisalueensa ja talous on ollut vahvassa nousussa vuosikymmeniä muutamia laskukausia lukuun ottamatta.

Toisaalta vuonna 2008 alkanut laskukausi on osoittautunut poikkeuksellisen sitkeäksi. Myös talouden vaihtelut ovat voimistuneet ja muutokset tuotannossa ovat muuttuneet monilta osin nopeammiksi teknologisen kehityksen alati kiihtyessä. Tuotekehitys on ollut vilkasta etenkin uusilla toimialoilla, kuten ICT ja elektroniikkavalmistus. Uudet innovaatiot saattavat mullistaa koko alan. Monissa tapauksissa teknologinen läpimurto voi tapahtua vain kerran. Siksi niiden tuoma talouskasvu ei kestä pitkään, joten aiempi menestys ei välttämättä ole tae tulevasta, kuten esimerkiksi perinteisessä metsä- ja metalliteollisuudessa on usein ollut tapana. Niissä muutokset ovat olleet yleensä vähittäisiä.

Suomen talouden yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi nousee työn tuottavuuden selvästi hidastunut kasvu viime vuosina. Tuottavuus kun on ollut hyvin pitkään ylivoimaisesti tärkein talouskasvun osatekijä. Suomi on nojannut hyvin vahvasti Nokiaan, joka on ollut 1990-luvun puolivälistä aina 2000-luvun lopulle hyvin merkittävässä asemassa koko kansantalouden tuottavuuden kasvattajana. Sen nousu siivitti useat Suomen seutukunnat myötätuuleen. Vastaavasti monet perinteisempiin elinkeinoihin tukeutuneet kulmakunnat alkoivat hiipua. Vaikeuksia on ollut monilla teollisuuden aloilla, kuten paperin valmistuksessa.

Kolikolla on kääntöpuolensa, sillä Nokian sukelluksen myötä monet aiemmin menestyneet seutukunnat, kuten Salo, alkoivat menettää otettaan, eikä pääsy takaisin kasvu-uralle ole ollut mitenkään helppoa. Muun muassa tämän seurauksena on alettu kiinnittää huomiota myös talouden joustavuuteen ja palautumiskykyyn eli kimmoisuuteen, josta käytetään myös nimeä resilienssi. Se tarkoittaa alueen riskiä joutua rakennemuutoksen kouriin sekä sen kykyä palautua ulkopuolisen shokin jälkeen. Resilienssiin vaikuttaa useat tekijät ja myös alueet eroavat toisistaan selvästi. TEM:n toissavuonna Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköltä tilaamassa resilienssitutkimuksessa tarkastelin yhdessä silloisen kollegani Ari Karppisen kanssa seutukuntien aluetalouteen liittyvää resilienssiä sekä myös taloudellisen menestymisen edellytyksiä kilpailukyvyn kautta.

Resilienssiin liittyvässä tutkimuksessa lähtökohtana on, että seutukunnissa erityisesti teollisuus kohtaa voimakkaimmin globaalitalouden ulkoiset häiriöt. Siten teollisuuden toimialat ovat oleellisessa roolissa aluetalouden taloudellisen resilienssikyvyn suhteen. Julkisten ja yksityisten palveluiden sekä kaupan sektorit ovat vähemmän alttiita lyhyen aikavälin häiriöille, eikä niissä ole havaittu samassa määrin dynaamisia muutoksia kuin teollisuudessa toimialarakenteessa ja työllisyydessä. Lisäksi teollisuuden työn tuottavuus on keskimäärin edelleen selvästi korkeampi kuin palvelualojen (toki alakohtaisia eroja löytyy), joten teollisuudella on suuri merkitys talouskasvun ja laskukausista toipumisen moottorina. Seutukuntakohtaiset erot ovatkin suurimmillaan juuri teollisuudessa.

Seutukunta on mielekkäin tarkastelun kohde, koska se perustuu toiminnalliseen kokonaisuuteen, kuten työssäkäynti ja asiointi. Kuntataso on turhan suppea, ja lisäksi kuntaliitokset sekä tarvittavien tilastojen puute hankaloittaisivat vertailua alueiden välillä. Maakunta on taas turhan karkea jakoperuste, sillä maakuntien eri osat voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Seutukuntia on Suomessa tällä hetkellä 70 kappaletta.

Resilienssiä voidaan tarkastella monella tapaa. Keskityimme tässä tarkastelussa siis aluksi seutukuntien teolliseen rakenteeseen. Käyttämämme keino oli muodostaa kunkin seutukunnan teollisuuden henkilöstön jakaumasta ns. HHI-indeksi (Herfindal-Hirschman-indeksi), joka kuvaa valmistavan teollisuuden alatoimialojen (TOL C, 10–33) henkilöstön osuuksien neliöiden summaa siten, että mitä pienempi summa on, sitä useammalle teollisuuden haaralle henkilöstö jakautuu. Siten myös resilienssi teollisen rakenteen joustavuuden osalta on sitä vahvempi, mitä pienempi HHI on, sillä ulkopuoliset talouden häiriöt eivät siten mahdollisesti osu usealle alalle yhtäaikaisesti tai ainakaan samalla voimalla. Kyse on yksinkertaisesti todennäköisyydestä joutua kriisiin, mikä on monipuolisen teollisuuden rakenteen alueella lähtökohtaisesti pienempi.

Suomen seutukuntien monipuolisuus (teollisuuden henkilöstön jakauma) v. 2012
Oheinen karttakuva havainnollistaa erot seutukuntien välillä. Ne on jaoteltu viiteen luokkaan teollisuuden henkilöstön jakauman monipuolisuuden perusteella. Sinisellä merkityt ovat monipuolisimpia ja niiden oletettu kimmoisuus on parasta luokkaa. Vastaavasti punaisella on merkitty yksipuolisimmat alueet. Suomen monipuolisimmat seutukunnat sijaitsevat pääosin lounaisessa Suomessa. Niissä teollinen toiminta on usein merkittävässä roolissa elinkeinorakenteessa ja myös vienti on vahvaa. Myös keskisessä Suomessa on joitakin monipuolisia alueita.

Vastaavasti yksipuolisimmat seudut sijaitsevat pääosin Keski- ja Pohjois-Suomessa, poikkeuksina mm. aiempi esimerkki Salo ja suuri osa Ahvenanmaata. Salon yksipuolinen teollinen rakenne ja riippuvuus Nokiasta näkyy selvästi tässä yhteydessä. Sen sijaan Satakunta on mainio esimerkki maakunnasta, jossa jo varhain 1970-luvulla alkanut teollinen rakennemuutos on koulinut elinkeinorakennetta. Tähän päivään mennessä teollisuus on kuitenkin hioutunut varsin monipuoliseksi ja samalla kilpailukykyiseksi sekä tuottavaksi. Monipuolisuutta ja resilienssiä kuvaavan HHI-indeksin perusteella Porin seutukunnalla on Suomen 8., Pohjois-Satakunnalla 11. ja Rauman seutukunnalla 21. monipuolisin teollinen rakenne.

Satakunta on kykenevä palautumaan kriiseistä

On myös mielekästä tarkastella resilienssiä hieman laajemminkin ottamalla huomioon myös palautumiskyky pelkän riskin eli teollisen rakenteen monipuolisuuden lisäksi. Voidaan muodostaa ns. SRI-indeksi (seutukuntien resilienssi-indeksi), jossa monipuolisuuden ohella pyritään huomioimaan seutukunnan teollisen rakenteen palautumiskyky häiriöiden ilmettyä. Mitä monipuolisempi on seutukunnan teollinen sektori, sitä epätodennäköisemmin alueen talous kärsii ulkoisista shokeista verrattuna yksipuolisen teollisen rakenteen alueeseen, kuten aiemmin todettiin. Toisaalta aluetalous, joka on jo lähtökohtaisesti ulkomaankaupassa menestynyt, kykenee todennäköisesti palautumaan kasvu-uralleen nopeammin kuin alue, jolla ei ole aiempaa vientimenestystä. Lisäksi alueet, joilla on valmiudet pidempiaikaiseen rakennemuutokseen niiden kohdatessa talouden häiriöitä, tulkitaan resilienssiltään kyvykkäämmäksi kuin alueet, joilla tällaista valmiutta ei siinä määrin ole.

SRI-indeksi muodostuu seuraavista osa-alueista: monipuolisuus (HHI-indeksi), yritysdynamiikka (yrityskannan vaihtuvuus, ns. luova tuho), teollisuuden osuus alueen liikevaihdosta sekä alueen viennin osuus BKT:stä. Porin seutukunta sijoittuu tältä osin kärjen tuntumaan sijalle 3 Hämeenlinnan ja Turun seutukuntien jälkeen. Se on siten sellainen seutukunta, joka kykenee vastaamaan talouden ulkoiseen häiriöön – kuten talouskriisi – teollisen rakenteensa osalta niin, että kriisistä ei todennäköisesti synny merkittäviä pitkän ajan negatiivisia vaikutuksia seutukunnan aluetalouteen. Myös Rauman seutukunta ja Pohjois-Satakunta ovat selvästi seutukuntien keskiarvoa parempia. Satakunnan seutukunnat sijoittuvat hyvin, koska yrityskannan vaihtuvuus, teollisuusvaltaisuus sekä teollisen rakenteen monipuolisuus ovat korkeita ja maakunnan vienti suhteessa BKT:hen on vahvaa.

Perinteinen ja monipuolinen teollinen rakenne onkin osoittautunut eteväksi suojaksi taantumaa vastaan. Käytännössä suuri resilienssi näkyy muun muassa siinä, Satakunnan työttömyys on kasvanut selvästi hitaammin kuin monissa muissa maakunnissa, joten laskukausi ei ole näyttäytynyt yhtä pahana kaikilla toimialoilla. Erityisen merkittävä osoitus alueen kimmoisuudesta on Rauman telakan, STX:n lakkautus vuonna 2014. Siinä menetettiin noin 700 työpaikkaa. Siitä huolimatta ao. seutukunnan työttömyysaste ei kivunnut pilviin, vaan monilla muilla teollisuuden haaroilla pyyhki edelleen hyvin, joten suuri kertamenetys ei päässyt nakertamaan kovin pahasti aluetalouden rakenteita. Telakan työtä jatkaa nykyisin RMC Finland, joka on jo saanut tuoreita tilauksia. Siten alueen pitkä laivanrakennusperinne on mahdollistanut palasien ja osaamisen uudelleenkoonnin ja toiminta jatkuu. Alueen vahvat verkostot ja julkisen sektorin investoinnit ovat kyenneet lisäksi houkuttelemaan uuttakin teollista toimintaa.

Alueen suhteellinen kilpailukyky muihin seutukuntiin nähden parani myös ja saman vuoden tietojen mukaan Rauman seutukunta nousi sijalta 13 sijalle viisi Suomen seutukuntien joukossa. Tämä kuvaa alueen kykyä menestyä haastavissa olosuhteissa, jota myös teollisuuden monipuolinen rakenne osaltaan tukee. Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä Ari Karppisen kanssa viime vuosikymmenellä luomani kilpailukykymittariston avulla voidaan tarkastella vuosittain maamme seutukuntien kilpailukykyä eli tässä tapauksessa kykyä luoda arvonlisäystä (BKT:tä) seuraavien tekijöiden avulla: työn tuottavuus, työllisyysaste, innovatiivisuus, koulutustaso, yritysdynamiikka ja teollisuusvaltaisuus. Satakunnan vahva resilienssi näkyy osin yritysdynamiikassa, mutta selvimmin korkeassa teollisuusvaltaisuudessa, joka kuvaa teollisuuden osuutta alueen liikevaihdosta ja siten alueen kykyä pitää teollisuutta sekä sen verkostoja yllä ja houkutella niitä lisääkin, kuten vaikkapa Rauman tapaus osoittaa. Myös Porin ja Pohjois-Satakunnan sijoitus kilpailukyvyssä koheni huomattavasti ja teollisuuden vahva resilienssi piilee osittain senkin takana.

Aluekehitysasiantuntija Saku Vähäsantanen, Satakuntaliitto
puh. 044 711 4350

Lisätietoja:

  • Karppinen, Ari & Vähäsantanen, Saku (2015). Suomen seutukuntien taloudellinen kilpailukyky ja resilienssi. Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö, julkaisusarja A, nro A49/2015. Tutkimus oheismateriaaleineen on ladattavissa Satamittari-aluetietoportaalista osoitteesta http://www.satamittari.fi/Seutukuntien_kilpailukyky_ja_resilienssi

 

 

tags
Annukka Mäkinen

Etunimi
Annukka
Sukunimi
Mäkinen
Erityisasiantuntija, alueellinen kehittäminen

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2530
Kännykkä
+358 40 594 1252
Vastuualueet
  • EU:n alue- ja rakennepolitiikka
  • aluepolitiikka, aluepoliittinen suunnittelu
  • Itämeri-asiat
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Alueet ja elinkeinot