Kuntajohtamisen näkökulmia

Kunnan toiminnan strateginen johtaminen edellyttää johtamisen eri ulottuvuuksien huomiomista. Kuntajohtamisen näkökulmia ei voida nähdä pelkästään toisistaan erillisinä johtamisen paradigmoina, vaan kuntajohtamisessa yhdistyvinä näkökulmina. Näistä jokainen edellyttää relevanttia tietoa sekä sen yhdistämistä kunnan kokonaisvaltaiseen tiedolla johtamiseen. Johtamisen eri näkökulmat korostuvat eri keinoissa edistää kuntastrategiassa linjattuja tavoitteita.

Kuntajohtaminen on yksi kokonaisuus, joka muodostuu mm. seuraavista toisiaan täydentävistä näkökulmista:

• kuntayhteisön näkökulma

• muutoksen näkökulma

• hyvinvoinnin näkökulma

• elinvoiman näkökulma

• konserninäkökulma

• talousnäkökulma

• prosessi- ja laatunäkökulma

• ohjelma- ja projektinäkökulma

• eettinen näkökulma

• verkostonäkökulma

• innovaationäkökulma

• henkilöstönäkökulma.

 

Kuntayhteisön näkökulma

Kuntayhteisön näkökulma korostaa johtajuutta kuntalaisten ja kuntayhteisön suuntaan sekä kuntayhteisön omaa vaikutusvaltaa kunnan toimintaan ja päätöksentekoon. Kuntalaisten vaaleissa valitsemalla valtuustolla on tärkeä paikallisyhteisön vuorovaikutusta ja kehitystä aktivoiva rooli. Tämä tarkoittaa strategisesti merkittävien asioiden tunnistamista, analysointia, päätöksentekoa ja arviointia. Kuntayhteisön johtamisesa on yhä tärkeämpää huolehtia kuntalaisten monipuolisista osallistumiskeinoista.

Kuntayhteisön johtamisessa johtavilla luottamushenkilöillä on yhä suurempi rooli. Esimerkiksi pormestarijärjestelmä sekä etenkin suurissa kaupungeissa yleistyvät osa- tai kokoaikaiset hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat ovat osoituksia siitä, että kuntayhteisön johtamiseen liittyy yhä enemmän johtaviin luottamushenkilöihin henkilöityvää johtajuutta.  

Muutoksen näkökulma

Muutosjohtaminen on toiminnan uudelleen suuntaamista strategiassa linjatulla tavalla. Muutosjohtamiseen liittyy eri tasoja ja työkaluja. Kuntien muutokset voidaan jakaa karkeasti neljään tasoon:

  1. kunta- ja palvelurakennemuutoksiin,

  2. johtamisjärjestelmiin ja organisaatiorakenteisiin,

  3. palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoihin  sekä
  4. palveluprosesseihin.

Työntekijöiden työpanos on muutosten läpiviennissä tärkein voimavara.  Muutos-johtaminen on nähtävä monikerroksisena tehtävänä, jossa yhdistyvät tiedot ja taidot johtaa muutosprosessia tavoitetietoisesti, kekseliäisyys ongelmatilanteissa sekä tilan antaminen muutosprosessin herättämien erilaisten tunteiden työstämi-selle. Myöskään organisaation perustehtävä ei saa hukkua muutoksen jalkoihin. Läsnä oleva johtajuus ja esimerkin näyttäminen ovat keskeisessä asemassa muutoksen onnistumisessa. 

Hyvinvoinnin näkökulma

Hyvinvoinnin näkökulma korostaa poikkihallinnollista hyvinvointi-
tavoitteiden huomioimista osana kuntajohtamista. Tämä tarkoittaa toisin sanoen hyvinvointinäkökulman huomioimista osana kunnan strategista johtamista ja siihen liittyviä menettelyitä sekä siitä johdettavaa toimintaa. Hyvinvoinnin edistämisen suunnittelu, organisointi, vaihtoehtojen arviointi, strategiset päätökset sekä toiminnan seuranta ja arviointi koskettavat siis koko kuntaorganisaatiota.

Elinvoiman näkökulma

Elinvoiman näkökulma liittyy kunnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja jatkuvaan uudistumiseen. Paikallisen elinvoiman kehittäjänä kunta tunnistaa toimintaympäristön muutokset, oman alueensa vahvuudet, sopeuttaa oman toimintansa uusiin vaateisiin sekä aktivoi kuntalaiset, yritykset ja muut toimijat yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi kunta kanavoi yhteen alueensa kehittymispotentiaalit kytkemällä yhteen hallinto-organisaation ja muut paikallisyhteisön toimijat.

Elinvoimajohtamisen toimenpiteillä kunta luo sellaisen toimintaympäristön, jossa paikallistalous kehittyy ja joka on kuntalaisten, yritysten ja muiden toimijoiden kannalta vetovoimainen ympäristö. Elinvoimajohtamisessa otetaan huomioon, että paikalliseen elinvoimaan vaikuttavia päätöksiä voi syntyä kaikilla hallinnon aloilla. 

Konserninäkökulma

Konserninäkökulmasta katsoen kuntaorganisaatio on monialainen konserni, joka muodostuu erilaisten sisäisten ja ulkoisten yksiköiden kokonaisuudesta. Kuntakonsernia johdetaan kuntastrategialla ja sitä toteuttavilla ohjelmilla (kuten omistajapoliittinen ohjelma ja palvelujen järjestämisohjelma). Kunnan konsernimaisen toiminnan pelisäännöt määritellään usein konserniohjeissa tai muussa vastaavassa ohjeistuksessa. Konsernijohtamisen tarkoituksena on nivoa kuntakonsernin yksiköt yhteen siten, että ne toteuttavat yhteistä kuntastrategiaa ja toimivat koko konsernin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Talousnäkökulma

Talousnäkökulma liittyy aina viime kädessä kunnan talouden ja toiminnan tasapainoiseen kehittämiseen. Kunnan rahavirta muodostuu tuloista ja menoista. Kunnan talousjohtaminen on rahavirran säätelyä niin, että pitkällä aikavälillä vuosikate ja vakavaraisuus takaavat perustehtävien toteuttamisen paikallisesti hyväksyttävällä kunnan asukkaiden verorahoituksella. Kunnan talouden tasapainoon liittyy kuntalaissa säädettyä normitusta ja sääntelyä. Talousjohtamisen tärkeimmät instrumentit ovat kuntastrategian lisäksi siihen mahdollisesti liittyvä talouden tasapainottamisohjelma tai tuottavuusohjelma sekä kunnan talousarvio ja -suunnitelma.

Prosessi- ja laatunäkökulma

Prosessinäkökulma korostaa menettelyitä, joilla tunnistetaan ja kehitetään tärkeitä toimintojen ja palvelujen ketjuja, eli prosesseja. Prosessijohtaminen voi määriteltyjen ydin- ja tukiprosessien ja niiden välisten rajapintojen johtamista ja/tai myös organisoitumista prosessien mukaisesti. Kuntien prosessiorganisoitumistapoja ovat mm. elämänkaarimallin mukainen prosessiorganisaatio.

Laatunäkökulma korostaa asiakaslähtöisyyttä, jatkuvan parantamisen ideaa, prosessimaista toimintaa ja johtamista, verkostomaista ja kumppanuuteen perustuvaa toimintatapaa, henkilöstön osallistumista ja kehittämistä sekä johdon sitoutumista laadun johtamiseen. Kunnat käyttävät laatujohtamisen arviointityökauluina tällä hetkellä kansainvälisiä toiminnan kehittämisen arviointimalleja, kuten CAF ja EFQM sekä erilaisia itsearviointimenetelmiä.

Ohjelma- ja projektinäkökulma

Ohjelma on määräaikainen projekteista ja toimenpiteistä muodostuva kokonaisuus, jota johdetaan koordinoidusti jonkin laajan päämäärän saavuttamiseksi. Ohjelmat viritetään kunnissa usein jotakin tai joitakin kuntastrategiassa tehtyjä linjauksia tai osa-alueita toteuttamaan. Tällöin puhutaan strategian toteuttamisohjelmista. Usein strategian toteuttamisohjelmat ja niiden mukaiset toimenpiteet ovat poikkihallinnollisia, ja koskettavat kaikkia tai useita kunnan toimialoista. Niiden laatiminen ja johtaminen edellyttää monitoimijaisuutta sekä verkostoitumista sekä kunnan sisällä että usein myös kuntaorganisaation ulkopuolella. Esimerkiksi kuntapalvelujen järjestäminen ja kehittäminen, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, kestävä kehitys, kilpailukyky, omistajapolitiikka, talouden tasapainottaminen jne. ovat keskeisiä osa-alueita, joiden kehittämistä voidaan parhaiten lähestyä poikkihallinnollisten ohjelmien kautta.

Ohjelmat muodostuvat useista projekteista. Näin ohjelman piiriin perustetaan tai nivotaan yhteen sen tavoitteita omalta osaltaan toteuttavia projekteja. Samalla projektien koordinaatiosta uskotaan saatavan lisäarvoa: kustannustehokkuutta, projektiyhteistyötä esimerkiksi hankinnoissa, projektien keskinäisten ongelmien ratkaisufoorumia sekä henkilökunnan osaamisen hyödyntämistä yli yksittäisten projektien. Projektien johtamiseen ja salkutukseen on olemassa useita apuvälineitä.

Eettinen näkökulma

Arvokeskustelu ja eettiset periaatteet nostavat päätään niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Kunnan eettinen johtaminen on yleisesti hyväksyttyjen ja oikeudenmukaisten toimintaperiaatteiden mukaista toimintaa.

Kaksi tärkeää eettistä johtamista vahvistavaa tekijää ovat esimerkillä johtaminen ja eettiset koodit. Koodeja on helppo luoda, mutta avainasemassa on niiden noudattamista tukeva kulttuuri. Organisaation eettisyyteen voidaan suhtautua useilla eri tavoilla. Toisessa ääripäässä on minimitaso, jossa riittää lain tuomat raamit, toisessa päässä eettinen johtaminen, joka on avointa esimerkillä johtamista. Eettisesti tarkasteltuna pelkkien tavoitteiden saavuttaminen ei riitä. Olennaista on myös se, että ne saavutetaan hyväksytyin keinoin, eli noudattaen eettisiä toimintatapoja.

Verkostonäkökulma

Verkostoja on löydettävissä kaikkialta kunnan toiminnassa. Jo pelkästään kuntien perustehtävän ja toiminnan laaja-alaisuus asettaa ne erilaisten verkostojen keskiöön. Verkostot koostuvat monista erilaisista kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimijoista. Ne voivat olla niin poliittisia tahoja kuin julkisia ja yksityisiä organisaatiotakin, joilla on myös erilaisia, jopa vastakkaisia, tavoitteita ja intressejä. Verkostot ovat myös enemmän tai vähemmän itsenäisiä, eikä valtiolla tai kunnalla ole etuoikeutta johtaa niitä, vaikka ne voivatkin niihin epäsuorasti vaikuttaa. Tästä seuraakin verkostojen johtamisen vaikeus.

Erilaiset verkostot vaativat erilaista hallintaa. Kunta voi pyrkiä verkostojen ydintoimijaksi, johtamaan verkostoja vuorovaikutuksen tai resurssien jaon avulla.  Myös kunnanjohtajien ja poliitikkojen roolit eroavat verkostojen hallinnassa. Perinteisin tapa on osallistua verkostojen päätöksentekoon poliittisten edustajien kautta, kunnanjohtajien rooli korostuu erityisesti verkostojen edistämisessä.

Verkostoja voidaan käyttää yhteistyön hallinnan lisäksi myös oppimisen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan välineenä. Niiden avulla voidaan siirtää tietoa, parhaita käytäntöjä ja luoda uutta tietoa. Suurten muutosten aikana päätöksentekijät voivat siirtyä verkostojen johtamisesta vielä askeleen pidemmälle,  verkostoimispolitiikkaan ja rakentaa suunnitelmallisesti uusia yhteistyösuhteita ja verkostoja ratkaisemaan yhdessä monimutkaisia ongelmia.

Innovaationäkökulma

Innovaatioilla tarkoitetaan uusia tai parempia käyttöönotettuja toimintatapoja, käytäntöjä, palveluja tai prosesseja. Innovaatiojohtamisen tehtävänä on luoda sellaiset puitteet, joiden avulla kunnassa ja sen yhteistyöverkostossa olevat ideat ja luovuus saadaan suunnattua kuntayhteisöä ja -organisaatiota uudistavaksi voimaksi.

Johtajuus onkin yksi keskeisimmistä innovatiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Innovaatioiden kehittämisessä johtaminen on lähtökohdiltaan erilaisten toimijoiden ja intressien yhteensovittamista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kuntalaisten, yritysten, kolmannen sektorin organisaatioiden ja korkeakoulujen ottamista mukaan kunnan kehittämiseen.

Sekä poliittinen että viranhaltijajohto ovat kunnissa tapahtuvan innovaatiotoiminnan organisoitumisen, resurssien suuntaamisen ja mahdollisuuksien luomisen muodossa erittäin keskeisessä roolissa.

Henkilöstönäkökulma

Henkilöstöjohtamisella vaikutetaan sekä palvelujen tuloksellisuuteen että henkilöstön työelämän laatuun, mikäli se on strategista ja toimii hyvin käytännön esimiestyössä. Henkilöstöjohtaminen on tuloksellista, kun se on osa koko kuntaorganisaation toimintaa.

Henkilöstöjohtamisella tarkoitetaan:

  • henkilöstövoimavarojen johtamista
  • työelämä suhteiden hoitamista
  • johtajuutta

Henkilöstövoimavarojen johtamisen tavoitteena on edistää sitä, että kuntaorganisaatiolla on osaa, motivoitunut, sitoutunut ja muutoskykyinen henkilöstö. Työhyvinvoinnin edistäminen ja johtamisosaamisen kehittäminen ovat henkilöstöjohtamisen tärkeimpiä haasteita tälläkin hetkellä. Työelämäsuhteiden hoitaminen sopimus- ja yhteistoiminnalla on osa henkilöstöjohtamista. Henkilöstön osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä lisäävät työn merkittävyyttä ja työhön sitoutumista. Menestyvissä työpaikoissa on hyvää henkilöstöjohtamista ja niiden johtaminen on osallistavaa ja keskustelevaa. Yhteistä menestyville työpaikoilla on se, että ne ovat työelämän moniosaajia. Ne ovat oppivia ja asiakaskeskeisiä. Niissä arvostetaan ihmisiä, osaamista sekä yksikkö- ja tehtävärajat ylittävää toimintaa. Niissä huolehditaan hyvinvoinnista ja hyvästä ilmapiiristä, mikä puolestaan vaikuttaa innovatiivisuuteen ja intoon tehdä työtä. Ne ovat myös tehokkaita, vaikka tehokkuutta ei pidetä itseisarvona.