Saatavan perintä ja vanheneminen

Onko velkojalla oikeus perintäkulujen vakiokorvaukseen?

Kuvituskuvassa kirjastokirjoja

Viime aikoina kuntia on askarruttanut velkojan oikeus saada vakiokorvaus perintäkuluistaan. Asia on noussut esiin erityisesti kirjastokirjojen hankinnassa, kun kirjastojen tavarantoimittaja on perinyt perintälain 10 e §:n mukaista vakiokorvausta kuntien näkökulmasta sopimuksenvastaisin perustein.

Tapauksissa kunta on maksanut suorituksensa lähtökohtaisesti eräpäivänä, mutta maksu ei ole välttämättä näkynyt velkojan tilillä samana päivänä. Osassa tilanteista eräpäivä on osunut lauantaille, ja sama vaade vakiokorvauksesta on esitetty tällöinkin.

Kuntaliitolta on kysytty, onko vakiokorvauksen vaatiminen mahdollista tällaisissa tapauksissa. Lisäksi on tiedusteltu, voiko vakiokorvauksia hakea jopa kolmen vuoden takaisista viivästyksistä vedoten yleiseen kolmen vuoden vanhentumisaikaan.

Juridista taustaa

Perintälain (513/1999) pykälän 10 e § nojalla velkojalla on oikeus saada velalliselta 40 euroa vakiokorvauksena perintäkuluista, jos velanmaksu on viivästynyt siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon. Se, milloin velkojalla on oikeus viivästyskorkoon, määräytyy lähinnä korkolain säännösten perusteella.

Käytännössä viivästyskorko alkaa juosta eräpäivän jälkeisestä päivästä ja vain siitä suorituksen osasta, joka on viivästynyt. Viivästyskoron maksuvelvollisuudesta on ilmoitettava jo laskussa tai siitä on muuten sovittava kaupantekohetkellä.

Tarkemmat perustelut vakiokorvauksen suoritusvelvollisuudesta on kerrottu hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kaupallisten sopimusten maksuehdoista, laiksi saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 57/2012), jossa mm. pykälää 10 e § on käsitelty.

Oikeusministeriön kannanotto asiaan

Kuntaliitto on tiedustellut oikeusministeriöltä kannanottoa kuntien esittämiin yllä mainittuihin kysymyksiin. Oikeusministeriöstä on vastattu seuraavasti:

Suomen oikeudessa pääsääntönä noudatetaan ns. viemävelkaperiaatetta, jonka mukaan velka katsotaan maksetuksi silloin, kun velkoja on saanut suorituksen. Erilaisia sopimustyyppejä koskevissa laeissa on viemävelkaperiaatteesta poikkeavia säännöksiä siitä, milloin pankin välityksellä tapahtunut maksu katsotaan suoritetuksi.

Maksupalvelulain (290/2010) 81 ja 82 §:stä seuraa, että tilisiirtona tai suoraveloituksena eräpäivänä suoritettua maksua on tietyin edellytyksin pidettävä oikeassa ajassa tehtynä, vaikka rahamäärää ei olekaan vielä eräpäivänä kirjattu maksunsaajan tilille vaan vasta hänen pankkinsa tilille.

Maksupalvelulain 49 §:n mukaan maksunsaajan palveluntarjoajan on maksettava maksutapahtuman rahamäärä maksunsaajan tilille välittömästi saatuaan sen tililleen. Jos maksunsaajan pankki viivyttelee maksutapahtuman rahamäärän siirtämisessä maksunsaajan tilille, kyseessä on tilanne, jossa velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä. Mutta jos maksu ei ole vielä eräpäivänä tiliytynyt maksunsaajan pankin tilille esimerkiksi sen vuoksi, että tilisiirto maksajan pankista maksunsaajan pankin tilille tapahtuu vasta maksamista seuraavana tai myöhempänä pankkipäivänä, maksajan katsotaan vastaavan viivästyksestä, koska hänen olisi tullut ottaa huomioon tilisiirron välitykseen rahalaitoksesta toiseen tavanomaisesti tarvittava aika (ks. EU-tuomioistuimen ratkaisu C-306/06).

Pankkien sivuilta löytyy tiedot siitä, koska tilisiirto on viimeistään tehtävä, että se ehtii tiliytyä maksunsaajan tilille saman pankkipäivän aikana. Saman pankkiryhmän sisällä tilisiirto siirtyy saman päivän aikana, mutta tilisiirto toisen pankkiryhmän asiakkaan tilille saattaa kestää seuraavaan pankkipäivään.

Jos eräpäivä osuu velkakirjalain (622/1947) 5 §:n 2 momentissa mainittuun päivään (arkilauantai, pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä taikka joulu- tai juhannusaatto), maksu saadaan suorittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Tämä säännös on ennallaan ja soveltuu kaikkiin velkasuhteisiin.

Perintälain 10 e §:n mukainen vakiokorvaus on periaatteessa korvaus perintäkuluista, joten vanhentumisen osalta siihen soveltuu vanhentumislain (728/2003) 12 §:n säännös velan liitännäiskustannuksista. Vakiokorvaus siis vanhentuu itsenäisesti yleisen vanhentumisajan mukaisesti, mutta jos velan pääoma vanhentuu, myös vakiokorvaus vanhentuu. Vakiokorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua, kun velkoja on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä eli käytännössä eräpäivää seuraavana päivänä.

Yli kolmen vuoden takaisten vakiokorvausten perintä lainvastaista

Vakiokorvausta on voinut vaatia vuonna 2013 voimaan tulleen lainmuutoksen jälkeen. Sen vaatiminen takautuvasti on kyseenalaista, eikä vaateita voi esittää siis ainakaan muista kuin yleisen vanhentumisajan (3 vuotta) piiriin ulottuvista vakiokorvauksista.

Asiaintila on siis toistaiseksi hieman sekava, ja pitävämpää tulkintaa asiassa joutunee odottamaan, kunnes joku taho päättää tosissaan kyseenalaistaa velkojansa toimintatavan ja vie asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Myös kirjastokirjojen toimittaja on ottanut yhteyttä Kuntaliittoon. Käydyssä keskustelussa Kuntaliitto pitänyt kolmen vuoden taakse ulottuvaa vakiokorvausten perintää kohtuuttomana ja lojaliteettiperiaatteen vastaisena. Asianomainen toimija ei ole katsonut tarpeelliseksi tulla vastaan asiassa vaan on todennut perivänsä vakiokorvauksia tarvittaessa oikeusteitse.

Mitä kunta voi tehdä?

Kuntaliitto kehottaa jäseniään huomioimaan sopimuskumppanin edellä kerrotun menettelytavan ja sen mukanaan tuoman riskin.

Selkeintä lienee se, että kunta sopii selvät pelisäännöt kirjallisesti sopimuskumppaninsa kanssa ja noudattaa niitä keskinäisessä suhteessa.

Kunta voi ja sen kannattaa neuvotteluissaan pyrkiä vetoamaan kunnan ja sopimuskumppanin välillä syntyneeseen kauppatapaan, mikäli sopimuskumppani ei ole asiallisesti ennalta tiedottanut kunnalle uudesta käytännöstä periä vakiokorvausta.

Lisäksi mikäli vaateita vakiokorvauksista tehdään, voi kunta vaatia jokaisesta maksusta erikseen, että velkoja osoittaa riidattomasti, ettei velkasaatava ole ollut tämän käytettävissä vielä eräpäivänä.

tags
Palvelusähköposti-symboli

Etunimi
Palvelusähköposti
Sukunimi
siviililakimiehet

Yhteystiedot
Vastuualueet

 
Palvelemme muun muassa sopimus-, vahingonkorvaus- ja yhtiöoikeudelliset sekä maanvuokraa ja kiinteistökauppaa koskevissa kysymyksissä.

 
Palvelemme kuntien henkilöstöä ja luottamushenkilöitä heidän tehtäviinsä liittyvissä asioissa. Suosittelemme käyttämään ensisijaisesti palvelusähköpostiamme.

Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Lakiasiat
Tiimi
Palvelusähköpostit
Joonas Jännäri

Etunimi
Joonas
Sukunimi
Jännäri
lakimies

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2454
Kännykkä
+358 40 834 3036
Vastuualueet
  • sopimusoikeus
  • vahingonkorvaus
  • perintä
  • yhtiöoikeus
  • rakennusurakkasopimukset
  • IT-sopimukset
  • tekijänoikeussuositussopimukset
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Lakiasiat
Kuntaliiton lakimiehet; Lakiyksikön siviililakimiehet