Liikunnan asema lainsäädännössä

Liikunnan riemua

 

Liikunnan myönteisiä terveys- ja talousvaikutuksia osoittavat tutkimustulokset ja julkinen keskustelu ovat vaikuttaneet myös lainsäädännön kehitykseen Suomessa. Eduskunta on pohtinut liikunnan merkitystä säätäessään eri toimialoja koskevia lakeja. Liikuntalaki tuli ensimmäisen kerran voimaan jo vuonna 1980. Lakia on tämän jälkeen muutettu moneen kertaan, mikä kuvaa hyvin suomalaisen liikuntakulttuurin jatkuvaa muutosta. Käsitys liikunnan toimialasta ja tehtävistä paikallistasolla on viime vuosina laajentunut varsin merkittävästi. Urheilusta on vapaa-ajan kautta tultu terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan. Liikuntalain uusin muutos tuli voimaan vuonna 2015. Terveyttä edistävä liikunta ja hyvinvointipolitiikka korostuvat uudessa lainsäädännössä. Tämä antaa hyvän pohjan liikunnan edistämiselle julkishallinnossa ja erityisesti paikallistasolla kunnissa.

Kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä liikuntaa on käsitelty laajasti myös muussa lainsäädännössä. Perustuslaista on johdettavissa liikunnan asema sivistyksellisenä perusoikeutena ja kuntalain tarkoituksena on muun muassa kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Näillä säädöksillä on suorat yhteydet myös terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan sekä liikuntalakiin. Laissa aluehallintovirastoista aluehallinnon tehtävänä on puolestaan liikunnan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi.

Terveydenhuoltolain mukaan kunnan on raportoitava valtuustolle vuosittain kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä. Terveyttä ja hyvinvointia edistävällä liikunnalla on tietysti keskeinen rooli ja merkittävä vastuu kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Tämä tulisi myös näkyä eri hallinnonalojen suunnitelmissa ja toimintaohjelmissa. Oleellista on myös se, että eri hallinnonalat suuntaavat voimavaroja ennaltaehkäisyyn ja ovat siten tukemassa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa myös käytännön toimenpitein.  

Seuraavassa kuvataan lyhyesti kunnallisen liikuntatoimen perustaa ja tehtäviä edellä mainittujen lakien näkökulmasta. Niistä muodostuu kunnallisen liikuntatoimen ”lakisääteinen kehikko,” joka auktorisoi liikunnan selkeästi sivistykselliseksi perusoikeudeksi ja kunnalliseksi peruspalveluksi.

 

Liikunnan lakikehikko

 

 Suomen perustuslaki. (11.6.1999/731)

Perusoikeussäännökset uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 1995. Silloisen hallitusmuodon perusoikeudet siirrettiin sellaisenaan uuden perustuslain 2 lukuun. Uusi Suomen perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000. Se edellyttää julkisen vallan turvaavan perusoikeudet. Perusoikeuksilla tarkoitetaan yleensä perustuslaissa kansalaisille säädettyjä keskeisiä oikeuksia. Lainsäätäjän tehtävänä on täsmentää tätä yleisellä tasolla ilmaistua perusoikeutta sekä asian sisällön, että laajuuden suhteen. Kunnan eri tehtäväalueiden tavoite- ja puitelaeissa kuten liikuntalaissa määritellään liikuntatoiminnan yleiset tavoitteet. Palveluiden järjestämistapa ja hallinnon organisointi on liikuntalaissa kuitenkin jätetty kuntien itsensä päätettäväksi. Kuntalaissa esimerkiksi määritellään kunnan hallinnon ja toiminnan yleiset puitteet.

Suomen perustuslain 16 pykälässä säädetään sivistyksellisistä oikeuksista. Pykälän toinen momentti kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varallisuuden sitä estämättä:"

Pykälän yleisperusteluissa todetaan muun muassa: "Itsensä kehittämisen mahdollisuus puolestaan viittaisi opetuksen ohella myös riittäviin kulttuuripalveluihin, kuten kirjastolaitokseen." Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan: " Julkisen vallan toimet, joilla edistetään yksilön mahdollisuuksia kehittää itseään liittyvät paitsi opetukseen myös esimerkiksi tiedon hankintaan, tieteelliseen ja taiteelliseen toimintaan, taiteesta nauttimiseen sekä liikunnan ja muun ruumiinkulttuurin harjoittamiseen. Julkinen valta luo edellytyksiä yksilön mahdollisuudelle kehittää itseään siten, että se ylläpitää ja tukee kirjastoja, kansalais- ja työväenopistoja sekä kulttuuri- ja liikuntalaitoksia ja avustaa tieteen, taiteen ja liikunnan harjoittamista." Säännöksen velvoitteet kohdistuvat julkiseen valtaan eli myös kuntiin.

Kuntalaki. (10.4.2015/410)

Kuntalain ensimmäisen pykälän mukaan " Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla." Hyvinvointi on moniulotteinen käsite, jonka merkitys kuntalaisille ja eri ihmisille on yksilöllinen. Toimeentulo, turvallisuus, asuminen, rauha, terveys ja työ ovat varmasti asioita, jotka kiinteästi liittyvät ihmisen elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Liikunta on selkeästi yhteydessä ihmisten työkykyyn, terveyteen ja sitä kautta myös koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Liikunta on siten hyvinvointipolitiikan väline ja sillä on merkittävä rooli kuntalaisten työkyvyn ja terveyden ylläpidossa. Palveluiden tasa-arvoinen saatavuus on kunnan asukkaille merkittävä elämänlaatuun ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä.

Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326)

Terveydenhuoltolain mukaan kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Vuosittaisen raportoinnin lisäksi valtuustolle on lain mukaan kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Sähköinen hyvinvointikertomus on levinnyt jo laajasti eri kuntiin ja on erityisen tärkeää, että liikunta on mukana esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä asiakirjoissa. 

Kunnan on myös lain mukaan nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi kunnan on tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten tahojen sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Terveydenhuoltolain ja uuden liikuntalain yhteistyövelvoitteet tukevat tältä osin hyvin toisiaan.

Liikuntalaki. (10.4.2015/390)

Uuden liikuntalain tavoitteena on muun muassa edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä. Uusi liikuntalaki tukee tältä osin kuntalain keskeistä tavoitetta kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Liikuntalain arvopohjassa on keskeistä yhteiskunnan hyvinvointipolitiikan tukeminen liikunnan avulla. Tavoitteena on selkeästi liikuntaharrastuksen laajentaminen myös uusiin ja liikunnallisesti passiivisiin väestöryhmiin sekä monialaisen ja -ammatillisen yhteistyön lisääminen. Lakiehdotuksen perusteluiden mukaan tarkoituksena on parantaa valtion eri hallinnonalojen yhteistyötä sekä kunnan eri toimialojen yhteistyötä liikunnan edistämisessä.  Muutoksella vahvistetaan liikunnan peruspalveluluonnetta. 

Liikuntalaki antaa kunnille myös selkeän toimintavelvoitteen eli liikunnan yleisen edistämisvelvoitteen: yleisten edellytysten luominen liikunnalle paikallistasolla on kutien tehtävä. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle. Liikuntalain kokonaisuudistus toi mukanaan myös uuden yhteistyövelvoitteen: kunnan lakisääteisten tehtävien toteuttaminen tulee tapahtua eri toimialojen yhteistyönä.    

Laki aluehallintovirastoista (20.11.2009/896)

Lääninhallitukset lakkautettiin vuoden 2009 lopussa ja aluehallintouudistuksen yhteydessä liikuntatoimen tehtävät siirrettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien hoidettaviksi.  Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009, muutos 932/2013) muutoksella koottiin opetus- ja kulttuuritoimen tehtävät kuitenkin uudelleen yhteen ja myös liikunnan aluehallinnon tehtävät siirrettiin vuoden 2014 alussa aluehallintovirastoille. Laissa aluehallintovirastoista todetaan virastojen toimialasta ja tehtävistä muun muassa se, että virastojen tehtävänä on peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. Lainmuutos ei arvioinnin osalta ole muuttanut tilannetta, vaan liikuntapalveluiden alueellista saatavuutta arvioidaan edelleen muiden peruspalveluiden tapaan.

tags