Tulkintoja ja ohjeita

Raatojen hävittäminen

Metsästyslain muutos 159/2011 poisti valtion vastuun hirvenraatojen hävittämiskustannuksista.

Riistaeläinten raadot

Kunnalla, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella tai terveydensuojeluviranomaisella ei siis ole lakisääteistä velvollisuutta hävittää tai hävityttää hirven- tms. raatoja. Metsästyslain 83 b §:n mukaan, jos kuolleena löydetty riistaeläin aiheuttaa haittaa, voi se, jolle haitta aiheutuu, haudata tai hävittää riistaeläimen omalla kustannuksellaan.

Mikäli raadosta aiheutuu roskaantumishaittaa, voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen määrätä kiinteistön haltijan/omistajan huolehtimaan raadon hävittämisestä. Vastaavasti, jos raadosta aiheutuu yleistä terveyshaittaa, voi terveystarkastaja määrätä kiinteistön haltijan/omistajan huolehtimaan raadon hävittämisestä.

Metsästyslaki 28.6.1993/615 (ajantasainen 20.6.2013)

11 LUKU Erinäiset säännökset

83 § (18.2.2011/159) Kuolleena löydetyn riistaeläimen omistusoikeus

   Kuolleena löydetty riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samaa riistaeläinlajia alueella.

   Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa alueen metsästysoikeuden haltija halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.

   Jos kenelläkään ei ole metsästysoikeutta tai pyyntilupaa riistaeläimeen, kuolleena tavattua riistaeläintä ei saa ottaa haltuun, ellei jäljempänä toisin säädetä.

 

83 a § (18.2.2011/159) Poikkeukset kuolleen riistaeläimen omistusoikeuteen

   Jos merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavataan halli tai itämeren norppa, se kuuluu pyydyksen omistajalle.

   Jos 26 §:ssä tarkoitettu hirvieläin, metsäkauris tai villisika on kuollut liikenteessä tai lopetettu liikenneonnettomuuden takia, se kuuluu kolaripaikan riistanhoitoyhdistykselle.

   Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälleen.

83 b § (18.2.2011/159) Oikeus kuolleen riistaeläimen hautaamiseen tai hävittämiseen

   Jos kuolleena löydetty riistaeläin aiheuttaa haittaa, voi se, jolle haitta aiheutuu, haudata tai hävittää riistaeläimen omalla kustannuksellaan.

 

83 c § (18.2.2011/159) Ilmoitusvelvollisuus kuolleesta riistaeläimestä

   Kuolleena löytyneestä ahmasta, ilveksestä, karhusta, saukosta ja sudesta on viipymättä ilmoitettava riistantutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle sekä alueen riistanhoitoyhdistykselle. Kuollut eläin tai osa siitä voidaan toimittaa tutkimuslaitokselle sen suostumuksella ja kustannuksella.

   Kuolleena löytyneestä 83 §:n 2 momentin mukaisesta riistaeläimestä on viipymättä ilmoitettava metsästysoikeuden haltijalle sekä alueen riistanhoitoyhdistykselle.

   Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin ilmoituksen tekemisestä.

 

83 d § (15.3.2013/206) Poliisilain 25 §:n nojalla lopetettu riistaeläin

   Poliisilain (493/1995) 25 §:n nojalla lopetettu ahma, ilves, karhu, saukko ja susi kuuluvat valtiolle ja muu riistaeläin kuuluu alueen riistanhoitoyhdistykselle.

   Edellä 1 momentissa tarkoitettu ahma, ilves, karhu, saukko tai susi on toimitettava riistantutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitos voi luovuttaa eläimen yleishyödylliseen tarkoitukseen tai hävittää sen.

- - - - - -  

Määräystoimivallasta

Terveydensuojeluviranomaisella on toimivalta antaa määräyksiä terveydensuojelulain 51 §:n nojalla ja liittää siihen teettämisuhka 53 §:n nojalla. Myös ympäristönsuojelulain 84 tai 85 §:n mukainen määräys ja 88 §:n mukainen hallintopakon uhka voinee tulla kysymykseen. Kunnan viranomaisen pitäisi ensin antaa raadon poistamista koskeva määräys ja liittää siihen teettämisuhka ja laiminlyönnin jatkuessa tuomita teettäminen ja periä kustannukset. Menettelyyn liittyy kuulemisia ja tarkastuksia useammassa eri vaiheessa. Epäselvää on, mikä valtion viranomainen katsotaan raadon omistajaksi, jota kuullaan, joka velvoitetaan ja jolta mahdollinen teettämislasku peritään.

Pelastustoimi ja kiireelliset tapaukset

Kiireellisissä tapauksissa määräämis- ja teettämismenettely on liian hidas. Kunnan pelastuslaitos on velvollinen toimimaan tietyissä akuuteissa tilanteissa; palopäällikkö päättää on kysymys sellaisesta hirvenraatotilanteesta, joka kuuluu pelastuslaitokselle. Pelastuslaitoksen kustannukset voidaan edellä olevan tulkinnan johdosta periä valtiolta (PelastustoimiL 71 §). Muiden viranomaisten osalta kiireellisten toimien kustannusten korvaaminen tapahtunee lähinnä vahingonkorvauslain nojalla.

Pelisäännöt puuttuvat siitä, miten tulisi menetellä käytännössä näissä asioissa, joissa valtiolla on katsottava olevan vastuu raadosta. Käsityksemme mukaan kunnan viranomainen voi pyrkiä perimään hirvenraadoista sille aiheutuneet kustannukset valtiolta esim. lähettämällä laskun maa- ja metsätalousministeriölle. 

Muut kuin riistaeläinten raadot

Muut kuin riistaeläinten raadot käsittävät tuotanto- ja lemmikkieläinten raadot sekä myös niiden luonnonvaraisten eläimien raadot, jotka eivät ole riistaa.

Sivutuoteasetus voi koskea raatoja

Eläimistä saatavia sivutuotteita ovat muut kuin ihmisravinnoksi eläimistä saatavat tuotteet. Näitä ovat esimerkiksi kuolleet eläimet, entiset eläinperäiset elintarvikkeet, kompostointilaitoksiin menevä ruokajäte sekä teurastamon eläinperäinen sivutuote. Ns. EU:n sivutuoteasetus (EY) N:o 1774/2002 ja sivutuoteasetuksen toimeenpanoasetus (EU) 142/2011 säätelevät eläinperäisiä sivutuotteita, joten em. asetukset tulee ottaa tarvittavin osin huomioon myös raatojen käsittelyssä. Kuolleet tuotantoeläimet, lemmikkieläimet ja tietyissä tapauksissa myös luonnonvaraiset eläimet (esimerkiksi käyttöön otettu riista) ovat sivutuotteita. Luonnonvaraisten eläinten raatoja (muu kuin riista), kuten auton alle jääneitä tai luonnosta kuolleena löytyneitä eläimiä ei lueta kuuluvaksi sivutuotteisiin. Katso lisää EVIRAn sivuilta.

Jätelaki ja raadot

Jätelain roskaamissäännökset tai jätteestä huolehtimisvelvollisuutta koskevat säännökset voivat tulla sovellettavaksi muihin eläinten raatoihin siltä osin kuin raadolle löytyy omistaja. Kuollut riistaeläin on edellä esitetyllä tavalla yleensä joko metsästyksenhaltijan tai valtion omaisuutta. Riistaeläimet on määritelty metsästyslain 5 §:n 1 momentissa. Muut "villieläimet" eivät aiheuttane ongelmia puheena olevan raatojen hävittämisen osalta.

Kotieläimet (hyötyeläin, lemmikkieläin) ovat tai ainakin ovat olleet jonkun omaisuutta. Eläimen omistaja on vastuussa eläimestä ja myös eläimen raadosta (JäteL 20  ja 28 §/ jätteen haltija tai 72-73 §/ roskaaja).

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä eläimen tai raadon omistajan siivoamaan roskaantuneen alueen eli poistamaan raadon mm. teettämisen uhalla (JäteL 75 § 1 mom). Teettämisellä roskaantunut alue saadaan puhdistettua edes joskus, mutta päätöksentekoprosessi kuulemisineen vie kuitenkin niin paljon aikaa, että teettäminen ei liene käytännössä useinkaan käyttökelpoinen työväline raatojen poistamiseen.

Jos kuolleen kotieläimen omistajaa ei pystytä selvittämään tai tämä laiminlyö  siivoamisen (eikä teettämistä käytetty), vastuussa raadosta on toissijaisesti kiinteistön haltija (28 § 2 mom) tai alueen haltija ( 74 §), johon määräykset ja teettämisuhka voidaan kohdistaa. Roskaamispykälien nojalla yleisen tai yksityisen tien pitäjä, ulkoilu- tai moottorikelkkareitin taikka virkistysalueen pitäjä tms. on vastuussa edellä tarkoitetulla alueella olevasta roskaantumisesta eli myös kotieläinraatojen hävittämisestä. Jos isännättömän kotieläimen raadon hävittäminen on  74 §:n 1 mom 5 kohdan tapauksessa kohtuutonta alueen haltijalle ja alueen haltija ei tiennyt tai voinut tietää asiasta, kunta on velvollinen hävittämään raadon. Kunta on velvollinen hävittämään raadon myös, jos alueen haltija laiminlyö siivoamisvelvollisuutensa. Siivoamisvelvollisuuden siirtyminen kunnalle ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että kunnalle voitaisiin lähettää kotieläimen raadon hävittämistä koskeva lasku maksettavaksi jälkikäteen tai vaikka käytännössä lähetettäisiinkin, että kunnalla olisi velvollisuus maksaa tällainen lasku. Puhdistuslaskun karhuaminen riitatilanteessa on lähinnä vahingonkorvausvaade, jonka käsittely tapahtuu käräjäoikeudessa vahingonkorvauslain nojalla. Jos kunta laiminlyö velvollisuutensa, voi alueellinen ELY-keskus velvoittaa kunnan siivoamaan (JL 75 § 2 mom).

Jätelain 74 § 1 momentin 4 kohdan nojalla asemakaava-alueella kiinteistön haltijalla on toissijainen siivoamisvelvollisuus, joka ei siirry kunnalle kohtuuttomuussyistäkään. Kunnalle ei myöskään siirry siivoamisvelvollisuutta 74 §:n 1 momentin kohtien 1-3 mukaisissa tapauksissa (esim. maantien tai yksityisen tien pitäjä, ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjä ja yleisötilaisuuden järjestäjä).

Katujen kunnossa- ja puhtaanapitolaki

Katujen ja yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 9 §:n mukaan kadun puhtaanapito käsittää kadulle kerääntyneen lian, lehtien, roskien ja irtonaisten esineiden sekä rikkaruohon poistamisen ajoradalta ja jalkakäytävältä. Voitaneen katsoa, että kadulla ym. yleisillä alueilla olevat raadot tulevat ensivaiheessa tämän lain piiriin, jolloin poistamisvastuu määräytyy tontinomistajan ja kadun pitäjänä toimivan kunnan kesken puhtaanapitolain mukaisesti. Hävittämiskustannukset voitaneen kuitenkin periä eläimen tai raadon omistajalta.  

Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulain 15 §:n nojalla kunta on velvollinen järjestämään talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon. Tämä ei koske kuljetusta hoitopaikkaan, mikä useimmiten lienee kuitenkin sopimuksin järjestetty palveluun kuuluvaksi. Näitä velvollisuuksia ei voida ulottaa koskemaan raatoja.

Terveydensuojelulaki

Terveydensuojelulain 24 §:n mukaan kunnan on osoitettava kuolleiden eläinten hautaamiseen ja hävittämiseen sellainen paikka tai tapa, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa. Käytännössä tämä voinee sijaita kunnan käyttämällä kaatopaikalla. Kuolleen eläimen raato on tällöin juridisesti jätettä ja sen tuojalta voidaan periä maksua. Mahdollisesta eläinten hautausmaan käyttämisestäkin voi periä maksua. Raatojen hävittämiskustannuksetkaan eivät siten yleensä ole kunnan vastuulla.

Käytännön varautuminen

Suosittelemme, että kunnassa varaudutaan myös tilanteisiin, joissa kunnan ja sen asukkaiden etu vaatii pikaista raadon pois kuljettamista ja hävittämistä, vaikka kunnalla ei siihen lakisääteistä velvollisuutta olisikaan ja vaikka kustannukset jäisivätkin kunnan maksettavaksi.

Jätelaki 20, 28, 72-77 § Laki katujen ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta  9 §, metsästyslaki 5 § 1 mom., 83, 83 a-83 d §, eläinsuojelulaki 15 §, terveydensuojelulaki 24 §, 51 §, 53 §,  ympäristönsuojelulaki 84 §, 85 §, 88 §, pelastustoimilaki 71 §

 

Linkkejä:

tags
Tuulia Innala

Etunimi
Tuulia
Sukunimi
Innala
erityisasiantuntija, kuntatekniikan kehittäminen

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2565
Kännykkä
+358 40 572 2120
Vastuualueet
  • Jätehuolto
  • Vesihuolto
  • Hulevesien hallinta
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Tekniikka