Tulkintoja ja ohjeita

Romuajoneuvot

Kunnalla on tietyin edellytyksin velvollisuus siirtää ympäristöön jätetyt romuajoneuvot asianmukaiseen jätehuoltoon ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain (828/2008) nojalla. Eräissä tapauksissa romuajoneuvoihin voidaan soveltaa vaihtoehtoisesti maankäyttö- ja rakennuslakia tai jätelakia.

​Ajoneuvojen siirtolaki

Romuajoneuvon siirtoon liittyviä menettelyjä

Laki ajoneuvojen siirtämisestä (siirtolaki) on tullut voimaan 1.4.2009. Laissa on säännökset onnettomuusajoneuvojen, väärin pysäköityjen ajoneuvojen, tiellä tehtävää työtä tai järjestettävää tapahtumaan häiritsevien ajoneuvojen, hylättyjen ajoneuvojen ja romuajoneuvojen siirtämisestä.  Jäljempänä tarkastellaan lähinnä romuajoneuvojen siirtämistä. Muista lain piiriin kuuluvista seikoista löytyy lisätietoa mm. Kuntaliiton yleiskirjeestä 8/80/2009, johon alla oleva teksti paljolti perustuu.

Siirtolain 2 §:n i momentin 6 kohdan mukaan romuajoneuvolla tarkoitetaan ajoneuvoa, jota on pidettävä jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna jätteenä. Mainitun lainkohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Kyseessä on yleensä oltava kunnoltaan sellainen ajoneuvo, jolla ei käytännössä ole romuarvoa suurempaa käypää arvoa. Tällaisen ajoneuvon käyvän arvon voi suurimmillaan arvioida olevan korkeintaan muutama sata euroa.

Liikennöitävässä kunnossa olevaa ajoneuvoa ei voida yleensä luonnehtia romuajoneuvoksi. Lain 7 §:ssä määriteltyyn hylättyyn ajoneuvoon verrattuna romuajoneuvoksi määriteltävän ajoneuvon tulee samalla täyttää aina myös kyseisessä kohdassa tarkoitetut hylätyn ajoneuvon kriteerit, kun taas hylätty ajoneuvo ei kuitenkaan aina välttämättä ole romuajoneuvo.

Esineen romuajoneuvoksi luokittelemiseen tulee siten suhtautua vieläkin kriittisemmin kuin esineen luokittelemiseen hylätyksi. Romuajoneuvoja ovat käytännössä esimerkiksi sellaiset ajoneuvot, jotka on niiden anastamisen jälkeen poltettu käyttökelvottomiksi.

Kunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että romuajoneuvot poistetaan ympäristöstä kunnan alueella, jos romuajoneuvon haltija laiminlyö jätelain mukaisen velvollisuutensa toimittaa ajoneuvo asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kunnan velvollisuus on siten toissijainen ja täydentävä jätelain romuajoneuvon haltijan velvollisuuteen nähden. Kunnan velvollisuus tulee voimaan, kun romuajoneuvon haltijalla on ollut kohtuullinen aika toimittaa ajoneuvo vastaanottopaikkaan. Romuajoneuvojen poiskuljettaminen kuuluu kunnalle ajoneuvon sijaintipaikasta riippumatta eli siis myös esim. maanteiden osalta. Käytännössä on kunnan ja Tiehallinnon viranomaisten syytä yhteistuumin selvittää esille tulevat tulkintarajaukset, joita voi olla esim. siinä siirretäänkö ajoneuvo onnettomuusajoneuvona vai romuajoneuvona taikka hylättynä ajoneuvona vai romuajoneuvona.

Tässä tehtävässä on kysymys velvollisuudesta siirtää romuajoneuvo asianmukaiseen jätehuoltoon vastaavasti kuin vanhan lainkin nojalla.

Yksityiseltä piha-alueelta, varastoalueelta tai muulta yksityiseen käyttöön tarkoitetulta erityiseltä alueelta kunta siirtää romuajoneuvon vain yksityisen alueen omistajan perustellusta pyynnöstä. Kunta voi toimittaa tuottajavastuun piiriin kuuluvan romuajoneuvon suoraan jätelain 18 l §:n 1 momentissa tarkoitetulle kerääjälle tai esikäsittelijälle. Tuottajavastuun piiriin kuulumattoman romuajoneuvon eli esimerkiksi mopon, moottoripyörän tai kuorma-auton kunta luovuttaa siten kuin jätelaissa ja sen nojalla säädetään.

Romuajoneuvon viimeisen omistajan on katsottava laiminlyöneen jätelain mukaisen velvollisuutensa toimittaa romuajoneuvo asianmukaiseen vastaanottoon sekä luopuneen ajoneuvon omistuksesta. Viimeisen omistajan oikeusturva ei siten edellytä varastossa säilyttämistä.

Romuajoneuvon siirtäminen suoraan tuottajavastuujärjestelmän tai muun asianmukaisen jätehuollon hoidettavaksi ilman varastointia on yleensä tarkoituksenmukaista, kun romuajoneuvojen varastointi edellyttää romuajoneuvoista annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n mukaan varastoalueelta tiukempaa varustelutasoa kuin käyttökuntoisten ajoneuvojen varastolta. Romuajoneuvojen vastaanottoon ja varastointiin käytettävä alue edellyttää ympäristölupaa, vaikka alueella ei esikäsiteltäisikään romuajoneuvoja. Alueen on täytettävä romuajoneuvoasetuksessa säädetyt edellytykset.

Koska kunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että romuajoneuvot poistetaan ympäristöstä, ei jätelain 20 §:ssä olevia roskaantuneen alueen puhdistusvelvollisuutta koskevia säännöksiä sovelleta näissä tapauksissa.

Ajoneuvon omistaja tai haltija on velvollinen korvaamaan ajoneuvon siirtojärjestelyistä, siirtämisestä, säilyttämisestä ja hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset (10 §). Kustannusten korvausvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti kaikkia siirtoja ja myös romuajoneuvon siirtoa jätehuoltoon. Jos korvauksen periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, se voidaan jättää perimättä tai perittävää summaa voidaan alentaa. Korvauksen määrää vahvistettaessa on vähennyksenä otettava huomioon ajoneuvon arvo, jos kunta on saanut ajoneuvon omistusoikeuden. Mahdollinen ylijäämä on palautettava ajoneuvon edelliselle omistajalle tämän hakemuksesta. Hakemus on tehtävä vuoden kuluessa siirron suorittamisesta. Erityisestä syystä korvauspäätöksen tekijä voi myöntää maksuajan pidennystä. Korvaus voidaan periä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Kustannusten korvaamiseen liittyviä menettelyjä tarkastellaan jäljempänä tarkemmin.

Siirtolakia ei kuitenkaan sovelleta esimerkiksi silloin, kun ajoneuvo jätetään omalle pihalle tai maa-alueen omistajan suostumuksella tämän alueelle. Tällaisen tilanteen jatkuessa voivat tulla sovellettaviksi jätelain mukainen roskaamiskielto ja siihen liittyvät alueen puhdistamisvastuuta koskevat säännökset tai maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset rakennuspaikan käyttöä ja ulkovarastointia koskevat säännökset, joista jäljempänä lisää.

Romuajoneuvon siirtoon liittyviä menettelyjä

Ilmoitus ennen romuajoneuvon siirtämistä

Ennen kuin romuajoneuvo siirretään, siirtoaikomuksesta on ilmoitettava ajoneuvon ajoneuvoliikennerekisteriin merkitylle viimeiselle omistajalle taikka muulle tiedossa olevalle omistajalle ja haltijalle sekä kehotettava siirtämään romuajoneuvo uhalla, että kunnan viranomainen toimittaa sen jätehuoltoon. Ilmoitus voidaan tehdä suullisesti esim. puhelimitse tai kirjallisesti tavallisella kirjeellä tai sähköpostilla. Jos omistaja ei ole tiedossa, ilmoitus on kiinnitettävä romuajoneuvoon näkyvälle paikalle.

Ilmoituksessa ja kehotuksessa on syytä mainita

  • siirtoaikomuksen syy (sanallisesti + pykäläviittaus),

  • siirretyn ajoneuvon riittävät tunnistamistiedot, kuten esimerkiksi rekisterinumero ja muut mahdolliset tunnistamista helpottavat tiedot,

  • paikka, jossa ajoneuvo on,

  • kehotuksen antanut viranomainen yhteystietoineen,

  • puhelinnumero, josta viranomainen tai tämän edustaja on tavoitettavissa, sekä

  • kehotus siirtää romuajoneuvo seitsemän päivän kuluessa uhalla, että ajoneuvo toimitetaan jätehuoltoon.

Kehotuksen tarkoittaman seitsemän päivän määräajan on katsottava alkavan kulua heti ilmoituksen tekemisestä tai kiinnittämisestä ajoneuvoon eli ilmoituksen päiväyksestä. Tältä osin ei siis sovellettane ns. seitsemän päivän kirjeen sääntöä.

Edellä tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos romuajoneuvo on palanut tai muutoin siinä kunnossa, että se on vaaraksi ympäristölle tai ihmisille.

Romuajoneuvon siirtopöytäkirja

Romuajoneuvon siirtäminen tuottajavastuujärjestelmään kuuluvaan romuajoneuvojen vastaanottopaikkaan tai muuhun jätehuoltoon on tosiasiallinen täytäntöönpanotoimenpide suoraan siirtolain nojalla. Siirtolaissa ei edellytetä tehtäväksi siirtopäätöstä romuajoneuvon siirtämisestä vastaanottopaikkaan tai muuhun jätehuoltoon. Lain mukaan romuajoneuvo siirtyy kunnan omistukseen kunnan ottaessa sen haltuunsa.

Lain perustelujen mukaan erillisen romuajoneuvon siirtämistä tai romuajoneuvon omistusoikeuden siirtymistä koskevan päätöksen tekeminen ei ole tarpeen. Romuajoneuvon siirtämistä ja romuajoneuvon omistusoikeuden kunnalle siirtymistä koskevan pöytäkirjan tai muun kirjallisen merkinnän tekeminen on kuitenkin tarpeen oikeusturvasyistä ja jotta tuottajavastuujärjestelmään kuuluvalle romuajoneuvojen vastaanottopaikalle tai muulle jätehuoltoa järjestävälle saadaan asianmukainen selvitys kunnan omistusoikeudesta romuajoneuvoon.

Kunnan viranomaisen on syytä ennen romuajoneuvon siirtoa ja sen vastaanottopaikkaan toimittamista tehdä siirtämisestä pöytäkirja, jossa todetaan, 

  • että on kyse romuajoneuvon siirtämisestä (+pykäläviittaus; siirtoL 8 §),

  • siirrettävän romuajoneuvon riittävät tunnistamistiedot, kuten esimerkiksi rekisterinumero ja muut mahdolliset tunnistamista helpottavat tiedot,

  • paikka, josta ajoneuvo siirretään,

  • romuajoneuvon siirron suorittava viranomainen yhteystietoineen,

  • puhelinnumero, josta siirtäjä tai tämän edustaja olisi tavoitettavissa, ja

  • että romuajoneuvo on pöytäkirjan päiväyksellä siirtynyt kunnan omistukseen.

Viranomaisen on syytä varautua antamaan kopio tai ote romuajoneuvon siirtopöytäkirjasta vastaanottopaikan pitäjälle, joka tarvitsee asiakirjan voidakseen poistaa ajoneuvon lopullisesti ajoneuvorekisteristä.

Vastaanottopaikan pitäjä antaa yleensä romuajoneuvon tuoneelle viranomaiselle romuajoneuvosta EUlainsäädännön edellyttämän romutustodistuksen. Romutustodistus on EU-oikeuden mukaan tarpeen, jotta ajoneuvo voidaan poistaa ajoneuvorekisteristä. Suomessa ajoneuvorekisteristä poistamisen kuitenkin tekee vastaanottopaikan pitäjä käytössään olevan tietokannan kautta, joten romutustodistus on lähinnä muodollisuus ja kuitti asianmukaisesta toiminnasta. Edellä sanottu koskee siis tuottajavastuun alaisia henkilö- ja pakettiautoja.
 
Muiden ajoneuvojen osalta kunta edelleenkin tekee myös lopullisen poiston rekisteristä. Ajoneuvohallintokeskus on lähettänyt asiasta kirjeen ja lomakkeen tulostusohjeen.

Korvauspäätös

Ajoneuvon omistaja tai haltija on velvollinen korvaamaan myös romuajoneuvon siirtämisestä ja jätehuoltoon toimittamisesta sekä hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset siirron suorittaneelle viranomaiselle. Korvauksen määrästä on tehtävä päätös (korvauspäätös). Korvauspäätöksen tekee siirron toimittanut viranomainen. Romuajoneuvoa koskevassa korvauspäätöksessä on syytä mainita

  • viittaus romuajoneuvon siirtopöytäkirjaan

  • siirron syy (sanallisesti + pykäläviittaus),

  • siirretyn ajoneuvon riittävät tunnistamistiedot (esim. rekisterinumero, merkki, väri)

  • paikka, josta ajoneuvo on siirretty,

  • paikka, jonne ajoneuvo on siirretty,

  • korvauksen määrä ja taksan sovelletut kohdat,

  • ajoneuvon siirron suorittanut viranomainen yhteystietoineen, sekä

  • puhelinnumero, josta viranomaisen edustaja on tavoitettavissa.

Korvauspäätöksen tiedoksianto

Korvauspäätös annetaan tiedoksi siirretyn ajoneuvon omistajalle, haltijalle tai kuljettajalle tavallisella tiedoksiannolla siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Tavallista tiedoksiantoa koskeva säännös on hallintolain 59 §:ssä. Säännöksen mukaan vastaanottajan katsotaan saaneen kirjeellä lähetetystä asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä. Korvauspäätös lähetetään siis käytännössä tavallisella virkakirjeellä ajoneuvon omistajalle, haltijalle tai kuljettajalle. 

Romuautot ja tuottajanvastuu

Euroopan yhteisön direktiivi romuajoneuvoista (2000/53/EY) edellyttää romuajoneuvojen tuottajanvastuuta koskevien säännösten antamista. Direktiivi on pantu täytäntöön Suomen lainsäädännössä jätelain 3 a lukuun lisätyillä romuajoneuvojen tuottajavastuuta koskevilla säännöksillä ja romuajoneuvoasetuksella.

Tuottajayhteisönä, joka huolehtii romuajoneuvojen keräämisestä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta toimivat tällä hetkellä Suomen Autokierrätys Oy ja Suomen Matkailuautokierrätys MAK ry.

Romuajoneuvon viimeisen haltijan tulee toimittaa ajoneuvo tuottajayhteisön järjestämään vastaanottopaikkaan. Kunnan tulee myös toimittaa haltuunsa ottamat romuajoneuvot tuottajan järjestelmään. Tuottajayhteisöjen järjestämät viralliset vastaanottopaikat löytyvät mm. Pirkanmaan ympäristökeskuksen nettisivujen kautta (linkki oikealla).  

Autonromut ja jätelaki

Jätelain roskaamissäännöksiä voidaan soveltaa ympäristöön jätettyihin ajoneuvoihin. Roskaamissäännösten soveltaminen tulee kysymykseen esimerkiksi silloin, kun auton omistaja on jättänyt käytöstä poistetun auton omalle pihalleen roskaantumisseuraamuksin. Tällöin ei romuajoneuvolakia voida soveltaa, kun autoa ei voida katsoa hylätyn ympäristöön siinä mielessä kuin romuajoneuvolaissa tarkoitetaan.

Jätelain 72 §:n mukaan ympäristöön ei saa hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto).

Jätelain 73 §:n mukaan roskaajan on poistettava roskaava esine tai aine ympäristöstä ja muutoinkin siivottava roskaantunut alue. Jätelain 75 §:n 1 momentin nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä alueen haltijan puhdistamaan roskaantuneen alueen. Asemakaava-alueella ja muulla jätelain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla alueella alueen haltijan toissijainen puhdistamisvelvollisuus on ehdoton. Asemakaava-alueen yms. ulkopuolella edellytetään, ettei alueen haltijan puhdistamisvelvollisuutta ole pidettävä kohtuuttomana. Jos alueen haltijan puhdistamisvelvollisuutta voidaan pitää kohtuuttomana, siivoamisvelvollinen on kunta.

Jätelain mukainen roskaantuneen alueen puhdistamista koskeva päävelvoite voidaan uhkasakkolain 7 §:n tarkoittamalla tavalla kohdistaa myös muuhun henkilöön kuin roskaavan esineen omistajaan ja haltijaan jätelain 74 §:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen mukaisesti. Roskaantumista aiheuttavien autojen poistaminen voidaan siten määrätä kiinteistön haltijan tehtäväksi, vaikka tämä ei omistaisikaan autoja.

Käsityksemme mukaan kohtuuttomuuden harkintaan vaikuttaa näissä asioissa lähinnä se, onko haltija voinut vaikuttaa roskaantumisen tapahtumiseen, tai onko uusi haltija ollut tai olisiko hänen pitänyt huolellisena ostajana olla tietoinen alueella olevista mahdollisesti roskaavista esineistä. Kohtuuttomuuden harkintaan ei siten vaikuta se, onko menettely ollut vireillä ja merkittynä kiinnitysrekisteriin taikka se, onko esimerkiksi pakkohuutokaupassa todettu kiinteistöllä olevat autot.

Jätelain 129 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla. Säännös edellyttää aina kiellon tai määräyksen antamista (päävelvoite).

Autonromut ja maankäyttö- ja rakennuslaki

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se ei aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Seuraavat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset saattavat soveltua myös autonromujen varastointiin.

Ulkovarastoinnista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:ssä. Sen mukaan asemakaava-alueen ulkopuolella varastointi on ulkosalla järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta.

Jos joku ryhtyy toimiin maankäyttö- ja rakennuslain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin (182 §). Määräystä tai kieltoa voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla.

Määräys pilaantumisen ehkäisemiseksi

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa ympäristönsuojelulain 85 §:n nojalla yksittäisen määräyksen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Ei ole poissuljettua, että tällainen määräys voisi kohdistua pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan yksittäisenkin romuajoneuvon tms. säilyttämiseen. Laitosmainen tai ammattimainen romujen varastointi ja käsittely on ympäristöluvanvaraista. Yksittäisiin romuautoihin sovellettaneen kuitenkin ensisijaisesti muita lakeja.

Linkkejä:

  • Ajoneuvosiirtolaki  
  • Kuntaliiton yleiskirje 8/80/2009, 9.3.2009, 
    Onnettomuusjaoneuvojen siirtäminen nopeutuu
tags
Tuulia Innala

Etunimi
Tuulia
Sukunimi
Innala
erityisasiantuntija, kuntatekniikan kehittäminen

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2565
Kännykkä
+358 40 572 2120
Vastuualueet
  • Jätehuolto
  • Vesihuolto
  • Hulevesien hallinta
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Tekniikka