Sosiaalihuollon asiakasmaksut

Kehitysvammahuollon asiakasmaksut

Kehitysvammaisten erityishuollon palveluissa asiakkailta peritään asiakasmaksu asiakasmaksulain mukaan (1992/734). Palvelun käyttäjältä voidaan periä maksu, ellei laissa ole toisin säädetty. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Ostopalveluista peritään maksut samoin perustein kuin kunnan itsensä tuottamista vastaavista palveluista. Maksut tulee pääsääntöisesti määrätä vain todellisen käytön mukaan ja asiakkaalla tulee olla mahdollisuus valita, käyttääkö hän palvelua vai ei. 

​Asiakasmaksulain 4 § määrittelee, että kehitysvammaisen ylläpidosta voidaan periä maksu lukuun ottamatta alle 16-vuotiaalle annettavaa osittaista ylläpitoa ja opetusta saavan lapsen osittaista ylläpitoa sen lukuvuoden loppuun, jonka aikana hän täyttää 16 vuotta. Ylläpidon ja osittaisen ylläpidon käsitettä ei ole asiakasmaksulainsäädännössä määritelty. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 14.11.2008 T 2854 linjannut, että kehitysvammaiselle lapselle myönnetty tilapäinen, kulloinkin vuorokauden käsittävä perhehoito oli kehitysvammaisen ylläpitoa, josta voitiin periä maksu, eikä maksuttomana annettavaa osittaista ylläpitoa. Kokovuorokautinen ylläpito ei ollut osittaista ylläpitoa.

Ylläpidolla voidaan tarkoittaa mm. ruokailua, majoittumista ja siivousta. Jos henkilö itse vastaa ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista, ei yleensä muuta erillistä maksua ylläpidosta voi periä. 

Kehitysvammaisten erityishuollon palvelut ja kuljetus erityishuollon palveluihin ovat maksuttomia. Näin ollen kehitysvammaisten erityishuoltona saamasta hoidosta, huolenpidosta ja ohjauksesta ei voida periä maksua. Avohuollon ohjauksesta ja neuvolatoiminnasta ei myöskään peritä asiakkaalta maksuja. 

Asumispalvelujen asiakasmaksut

Asumispalveluja kehitysvammaisille henkilöille voidaan järjestää sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla. Asiakasmaksun määräytymiseen vaikuttaa se, minkä lain perusteella asumispalvelu on järjestetty.

Erityishuollon asumispalveluissa asukkaalta voidaan periä ylläpitomaksu. Ylläpitomaksu määritellään sen mukaan, mitä palveluja asukas on käyttänyt. Asumispalveluissa ylläpitona voidaan pitää asumisesta sekä ravinnosta ja muusta ylläpidosta aiheutuvia kuluja. Näitä kuluja ovat asiakkaan käyttämistä palveluista (mm. siivous, vaatehuolto, sauna) ja tarvikkeista (esim. hygieniatarvikkeet, siivousvälineet ja -tarvikkeet) muodostuneet kustannukset.

Korkein hallinto-oikeus linjasi 22.12.2014 (22.12.2914/3986 KHO:2014:186) antamassaan ratkaisussa kehitysvammaisten henkilöiden erityishuollossa perittävien ateriamaksujen perusteita. KHO lähti ratkaisussaan siitä, mitä kehitysvammaisen henkilön erityishuolto-ohjelmaan on sisällytetty ja mitä palvelu tosiasiassa sisältää. Kehitysvammaisten erityishuoltona saamasta hoidosta, huolenpidosta ja ohjauksesta ei voida periä maksua. Tästä on kysymys myös silloin, kun hoivahenkilöstö laittaa ruokaa yhdessä kehitysvammaisen henkilön kanssa. Erityishuollollista elementtiä ei kuitenkaan sisälly ruuanvalmistukseen muissa tapauksissa.

KHO katsoi, että niissä tapauksissa, joissa kehitysvammahuollon asiakkaan erityishuoltoon ei käytännössä sisälly eikä erityishuolto-ohjelmaan ole myöskään kirjattu, että asiakas osallistuu ruuan valmistukseen tai että häntä avustettaisiin ruuan valmistuksessa, ateriapalveluiden maksulliseen ylläpito-osaan kuuluvat paitsi ruuan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet myös ruuan valmistamisesta sekä säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat siten myös kustannukset, jotka aiheutuvat työvoiman, veden, energian ja kuljetusten käyttämisestä.

Kehitysvammainen henkilö voi solmia huoneenvuokralain mukaisen vuokrasopimuksen ja maksaa sen mukaisen vuokran. Tällöin vuokraa ei voi sisällyttää ylläpitomaksuun.

Päivä- ja työtoiminnan asiakasmaksut

Kehitysvammaisten erityishuollon päivä- ja työtoiminnassa asiakkailta ei peritä muita maksuja kuin ateriamaksu. Palvelun järjestäjä maksaa myös kuljetuskustannukset.

Päivä- ja työtoiminnassa annetut ateriat ja niistä perittävät maksut ovat rinnastettavissa tavanomaisiin ruokamenoihin, jotka syntyvät kaikille kehitysvammaisuudesta riippumatta. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat näin ollen ruuan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet ja ruuan valmistamisesta ja säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat siten myös kustannukset, jotka aiheutuvat työvoiman, veden, energian ja kuljetusten käyttämisestä.

Laitoshoidon asiakasmaksut

Laitoshoidon maksuja peritään yksiköissä, jotka antavat yleensä ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa eli sairaaloissa, terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja kehitysvammalaitoksissa. Kehitysvammaisten erityishuollossa perittävät laitoshoidon maksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (1992/734) 7 c §: n ja asetuksen 12 §: n mukaan.  

Laitoshoidon maksu voidaan periä tulopäivältä, seuraavilta hoitovuorokausilta sekä lähtöpäivältä. Jos henkilö siirretään suoraan toiseen laitokseen, ei lähettävä laitos saa periä asiakasmaksua enää lähtöpäivältä. Hoitopäivämaksun saa periä vain kerran kalenterivuorokaudelta. Jos tulopäivä ja lähtöpäivä ovat saman vuorokauden aikana, peritään yksi hoitopäivämaksu. 

Lyhytaikaisen laitoshoidon asiakasmaksut

Asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä säädetään lyhytaikaisen laitoshoidon maksuista. Lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu kerryttää maksukattoa. Maksukaton ylittymisen jälkeen ovat maksukattoon sisältyvät palvelut maksuttomia asianomaisen kalenterivuoden loppuun. Laitoshoidosta voidaan kuitenkin periä maksu palvelun käyttäjän ylläpidosta maksukaton ylittymisen jälkeen. Ylläpitomaksun suuruus säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Päivä- ja yöhoidon maksuista säädetään asiakasmaksulain 13 §:ssä. Alle 18-vuotiailta maksuja peritään terveyskeskuksessa tai sairaalassa taikka sen toimintayksikössä enintään seitsemältä hoitopäivältä kalenterivuodessa. 

Päivä- ja yöhoidon maksu kerryttää vuotuista maksukattoa. Maksukaton täyttymisen jälkeen kuntoutushoito on maksutonta vammaiselle henkilölle ja kehitysvammaiselle henkilölle asiakasmaksuasetuksen 14 §:n mukaan.

Pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksut

Pitkäaikaisessa laitoshoidossa asiakasmaksu määräytyy asiakkaan maksukyvyn mukaan. Maksu voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan nettokuukausituloista. Asiakasmaksulain 7 c § määrittelee, kuinka paljon asiakkaan käyttöön tulee vähintään kuukaudessa jäädä.

Pitkäaikaisen laitoshoidon maksu peritään hoidon alkamisesta lähtien, kun ympärivuorokautisen laitoshoidon arvioidaan kestävän yli kolme kuukautta. Muutoin maksu määrätään sen jälkeen, kun henkilö on ollut laitoshoidossa yli kolme kuukautta ja hänen toimintakykynsä on heikentynyt niin, että häntä on edelleen hoidettava laitoksessa.

Perhehoidon asiakasmaksut

Perhehoidon asiakasmaksuista säädetään asiakasmaksuasetuksen (912/1992) 19 §:ssä. Asiakasmaksuasetuksen 19 §:n mukaan perhehoitolaissa (263/2015) tarkoitetusta perhehoidosta lukuun ottamatta lastensuojelulain perusteella järjestettyä perhehoitoa, voidaan periä asiakasmaksulain 7 c §:ssä säädetty maksu. 

Kehitysvammaisten erityishuollosta perittävät perhehoidon maksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 4 §:n 2 momentin mukaan. Täten asiakasmaksu on riippuvainen siitä, saako henkilö perhehoidon erityishuoltona vai ei. Jos perhehoito on sisällytetty kehitysvammaisen henkilön erityishuolto-ohjelmaan, on erityishuolto maksutonta tietyin laissa mainituin poikkeuksin, mutta ylläpidosta voidaan periä maksu. Ylläpitomaksun suuruutta ei ole määritelty laissa. 

Kotiin annettavan perhehoidon maksuissa kunnilla on harkintavaltaa asiakasmaksuista annetun lain 2 §:n rajoissa.

Leirien ja retkien ajalta perittävät asiakasmaksut

Kehitysvammaisen henkilön osallistuminen retkille ja leireille on vapaaehtoista. Tämän vuoksi kehitysvammainen henkilö voi maksaa kuluja omilla varoillaan. 

Vapaa-ajan toimintana järjestettävistä kustannuksista kehitysvammainen henkilö maksaa niistä normaalisti perittävät maksut. Esimerkiksi yhteiskuljetuksista järjestäjä perii kaikilta osallistujilta yhtä suuret maksut.

Jos retki tai leiri järjestetään erityishuoltona, ei matkakustannuksia voi periä. Aterioiden ja tilapäisen majoituksen osalta kunta voi päättää periikö maksuja ja jos perii, niin mitä maksuja ja minkä suuruisia perii.

Kehitysvammaiset henkilöt voivat osallistua retkien kustannuksiin omalta ja henkilökunnan osalta silloin, kun retken tarkoituksena on asiakkaan elämänlaadun kohentaminen ja retken tekeminen asiakkaan terveydentilasta johtuen ei olisi mahdollista ilman avustavaa henkilökuntaa. Avustajan kulujen korvaaminen ei saa loukata asiakkaan perustuslain mukaista oikeutta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Varojen käyttämiseen avustajan kulujen korvaamiseen tulee saada holhouslain mukaan määrätyn edunvalvojan suostumus.

Maksujen palautus

Osa kehitysvammaisten palveluista vastaavista erityishuoltopiireistä määrittelee ja perii asiakkaalta ylläpidosta aiheutuvat maksut, osassa taas kunnat hoitavat asiakaslaskutuksen. Vuonna 2014 epävarmuutta aiheutui siitä, minkälaisia maksuja aterioista voidaan periä. Asiakkaat hakivat maksujen palautuksia.

Tilanteen selkiyttämiseksi KHO linjasi joulukuussa 2014, että jos erityishuolto-ohjelmaan on kirjattu, että asiakas osallistuu ruuan valmistukseen tai että häntä avustetaan ruuan valmistuksessa ja/tai hän tosiasiallisesti osallistuu siihen, ei ruuan valmistukseen voi sisällyttää palveluista aiheutuvia kuluja. Muissa tapauksissa ei erityishuollollista elementtiä sisälly ruuanvalmistukseen, jolloin raaka-ainekulujen lisäksi kustannuksiin voidaan sisällyttää muun muassa ruuan valmistamisesta, säilyttämisestä ja kuljettamisesta aiheutuvat kustannukset.

Asiakasmaksujen palautuksiin päädyttiin, jos kunta/kuntayhtymä totesi, että asiakkailta asumispalveluissa perityissä maksuissa on sellaisia palvelun kustannuksia, joita ei voi periä.  Asiakaslaskutuksen hoitanut taho huolehti myös palautuksista. Jos kunta/kuntayhtymä päätti palauttaa maksuja, niin samalla tuli päättää, palauttaako se ne hakemuksesta vai oma-aloitteisesti ja mistä lähtien. 

Palauttamisessa noudatetaan lakia verojen ja maksujen täytäntöönpanosta (706/ 2007), jonka 20 §:n mukaan julkinen saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu, ja muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt. 

Maksujen palauttamiset tarkoittavat käytännössä tasapainottelua yhdenvertaisuuden toteuttamisen ja mahdollisista palautuksista aiheutuvan työmäärän välillä. Mahdollisia palautuksia toteutettaessa tulee ottaa huomioon Eduskunnan oikeusasiamiehen antama linjaus, jonka mukaan on "hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatteen" vastaista, jos asiakas ohjataan hakemaan muutosta, jos tiedossa on, että hän lähes varmuudella voittaa asian (mm. EOA 31.12.1997, dnro 290/4/95). Vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisten päätösten muuttamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää asiakkailta asian viemistä hallintotuomioistuimeen. 

Osa kunnista ja kuntayhtymistä palautti ateriamaksuja asiakkaille perustuen aiempaan hallinto-oikeuksien oikeuskäytäntöön ja valvontaviranomaisten ohjeistukseen. Osa palautuksista oli sellaisia, ettei niitä uusimman KHO:n ratkaisun valossa, olisi ollut välttämätöntä tehdä. 

Mikäli palautus on ollut perusteeton, mutta palauttamisesta on jo tehty lainvoimainen hallintopäätös, edellyttäisi palautettujen ateriamaksujen periminen takaisin sitä, että palauttamisesta tehty päätös purettaisiin. Päätöksen purkamisesta säädetään hallintolainkäyttölain 63 §:ssä ja purun hakemisesta 64 §:ssä. Päätöksen purkamisen yhtenä laissa mainittuna perusteena on se, että päätös perustuu ilmeisesti väärän lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Päätöksen purkua haetaan KHO:lta. Purkua on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman.

Koska kyseessä oleva asiakasryhmä on pääsääntöisesti vähävarainen ei ateriamaksujen palautuksia suositella perittävän takaisin. Lisäksi palautettujen maksujen takaisinperintä vaatii huomattavassa määrin hallinnollista työtä ja prosessiin liittyy oikeudellista epävarmuutta. Käsiteltävänä olevien palautusvaatimusten osalta on otettava huomioon edellä mainitut KHO:n 22.12.2014 ratkaisun mukaiset linjaukset.

tags
Palvelusähköposti Sosiaali ja terveys

Etunimi
Palvelusähköposti
Sukunimi
Sosiaali ja terveys
soster[at]kuntaliitto.fi

Yhteystiedot
Sähköposti
Vastuualueet
  • Palvelusähköposti soster
  • Palvelemme kuntien henkilöstöä ja luottamushenkilöitä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa. Näissä kysymyksissä suosittelemme käyttämään ensisijaisesti palvelusähköpostiamme:
  • soster@kuntaliitto.fi
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Sosiaali ja terveys
Tiimi
Palvelusähköpostit
Jaana Viemerö

Etunimi
Jaana
Sukunimi
Viemerö
Erityisasiantuntija

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2303
Kännykkä
+358 50 359 2023
Vastuualueet
  • kehitysvammahuolto
  • vammaispalvelut
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Sosiaali ja terveys
Tiimi
Sosiaali- ja terveyspalvelut-tiimi