Kirjoittaja: Ritva Pihlaja, Maaseutupolitiikan neuvosto MANEn kumppanuustyö

Jos kunta on ihmisten yhteisö, millainen kunta on?

Tapanani oli muutamia vuosia sitten leikkiä usein ajatuksella, miten lapseni hahmottavat sen maailman, jossa teen työtä.  Ajatusleikki ei ollut kovinkaan hauska. Oli vaikea löytää oikeat sanat, kun piti kertoa lapsille ja lasteni kavereille, mitä teen työkseni.

​tutkimus, kehittäminen, politiikkavaikuttaminen, ministeriöt, Kuntaliitto, kuntien itsehallinto, kestävyysvaje, kilpailuneutraliteetti, julkinen valta, kuntaliitokset, kunta- ja lähidemokratia, luottamushenkilö, osallisuus, omaehtoisuus, kolmas sektori, bottom up, kumppanuus…

Eikä tämä ajatusleikki ole hauska vieläkään, vaikka lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteiskuntaopin lukiokurssitkin on suoritettu, hyvin arvosanoin. Silti äidin työmaailman hahmottaminen on edelleen vaikeaa. 

En kuitenkaan suostu myöntämään epäonnistuneeni kasvattajana. Fiksuja ja vastuuntuntoisia nuoria miehiä ovat, aktiivisia ja aikaansaavia.

Siksi olen jatkanut ajatusleikkiäni toiseen suuntaan. Olen alkanut etsiä villakoiran ydintä kysymällä kirkasotsaisesti, miten aikuiset, tai edes me ”ammattilaiset ja asiantuntijat” hahmotamme sitä maailmaa, mitä me kehitämme ja yritämme parantaa.

Asiantuntijakieli ja arkielämä

Me hahmotamme ympäröivää maailmaa pitkälti kielen varassa.  Kielen, joka rakentuu termien, tekstien, virkakielen, asiantuntijajargonin, politiikkojen puheen, median ja myös hallitusohjelman kirjausten kautta. Käyttämämme kieli ja tekstit ovat monimutkaistuneet, kun maailma ympärillämme on monimutkaistunut.

Tekstien ja kielen merkitys on paljon myös muuttunut, kun tiedonvälitys ja ihmisten välinen vuorovaikutus on siirtynyt entistä enemmän sähköiseksi ja sosiaaliseen mediaan.

Olen ajatusleikissäni lähtenyt siitä, että hallinnon ja politiikan tekstit ja kieli rakentavat ihan liian usein jopa pelottavan korkeita muureja todellisen arkielämän suuntaan. Kun toistamme tuttua ja turvallista ammattilaispuhetta, se alkaa muuttua omaksi todellisuudekseen, jolla ei välttämättä olekaan enää kosketuspintaa siihen todelliseen ihmisten, paikallisyhteisöjen, yritysten ja kuntien arkeen, jota olemme muka kehittämässä.

Hallitusohjelman kirjaus atomeiksi

Olen tämän kevään aikana yrittänyt räjäyttää atomeiksi sitä hallitusohjelman kirjausta, jossa todetaan, että ”kunta on ihmisten yhteisö”.  Mitä poliitikot ja kuntakehittäjät oikeasti tarkoittavat tällä? Mitä tarkoittaa yhteisö? Entä mitä tarkoittaa ihmisten yhteisö, nyt 2010-luvun lopulla vaikkapa Helsingissä tai Pieksämäen Virtasalmella? Tai milleniaalien, Y-sukupolven ajattelussa?

Ja millainen kunta on, jos se on ihmisten yhteisö? Kuntahan olemme me. Vai onko? Ei tarvitse kuin selailla vuosi sitten voimaan astunutta uutta kuntalakia, kun voi todeta, ettei tämäkään ole ihan niin yksinkertainen asia.

Asioista pitää puhua niin, että ihmiset ymmärtävät

Huhtikuussa 2016 järjestetyssä Maaseutuakatemiassa tartuttiin näihin yksinkertaisiin, mutta samalla mahdottoman vaikeisiin kysymyksiin.  Miten rakennamme hyvinvoivia, eläviä paikallisyhteisöjä?

Jos tulevaisuuden kuntia halutaan rakentaa paikallisina ihmisten yhteisöinä, käytettävän kielen ja koko näkökulman pitää olla aika tavalla erilainen kuin silloin, jos puhumme kunnasta viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden muodostamana virallisena kuntaorganisaationa.

Jos kunta on ihmisten yhteisö, puheen pitäisi lähteä ihmisistä, yksilöistä. On kuitenkin edelleen helpompaa kuntapolitiikassa puhua organisaatioista, järjestelmistä ja taloudesta, kuin ihmisistä ja siitä, että meistä jokaisen pitäisi muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan.

Maaseutuakatemian työryhmässä tartuttiin tätä härkää sarvista ja nostettiin kissa pöydälle laatimalla yhdessä juliste Elävän paikallisyhteisön siemenet.

Juliste Elävä paikallisyhteisö

Vaikka meillä jokaisella onkin herkät varpaat emmekä tahdo kenenkään astuvan niille, on tärkeää herättää keskustelua myös siitä, mikä on minun roolini ja vastuuni yksilönä, oikeuteni ja velvollisuuteni oman kuntayhteisöni jäsenenä. Tätä keskustelua tarvitaan sekä koko yhteiskunnan, paikallisyhteisöjen että yksilöiden tasolla.

Haastan myös sinut miettimään, miten sinä puhut ja kirjoitat asioista. Onko sinun puheesi ymmärrettävää? Ymmärrätkö aina itse sen, mitä sanot tai kirjoitat?

Kirjoittaja 

Ritva Pihlaja vetää vuonna 2016 Maaseutupolitiikan neuvosto MANEn kumppanuustyötä. Työn tavoitteena on saada kumppanuuspuheeseen ja -kehittämiseen lisää vauhtia konkretisoimalla, mitä kumppanuudet käytännössä tarkoittavat. Ritva on tehnyt töitä neljännesvuosisadan ajan kolmannen sektorin, lähidemokratian ja kuntapolitiikan kysymysten parissa niin tutkijana, kehittäjänä kuin politiikkavaikuttajana.

Ritva Pihlaja

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.