Anu Wikman-Immonen 8.11.2016:
Wikman-Immonen

Pakolaisten määrä maailmassa on valtava: YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan vuoden 2015 lopussa pakolaisia oli yli 65 miljoonaa. Vuoden 2015 aikana pakolaisten määrä kasvoi yli viidellä miljoonalla. Jos tahti on tänä vuonna sama, pakolaisten määrä olisi vuoden lopulla yli 70 miljoonaa!

Läheskään kaikki pakolaiset eivät ole lähteneet pakoon kotimaastaan muualle, vaan yli 40 miljoonaa on hakenut turvaa oman maansa sisältä, rauhallisemmilta alueilta. Suurimman taakan oman maansa ulkopuolelle lähteneiden pakolaisten vastaanotosta kantavat konfliktialueiden lähimaat. UNHCR:n mukaan lukumääräisesti eniten pakolaisia on Turkissa, vuoden 2015 lopussa yli 2,5 miljoonaa henkilöä. Väkilukuun suhteutettuna pakolaisia eniten on Libanonissa, noin 200 henkilöä tuhatta libanonilaista kohden.

Kohta kuusi vuotta kestänyt Syyrian sota on merkittävin pakolaisuuden aiheuttaja. UNHCR:n tämänhetkisten tietojen mukaan yksistään Syyriasta on paennut 4 798 574 ihmistä. Yli puolet maailman pakolaisista on kotoisin Syyriasta, Afganistanista ja Somaliasta. Tilanne Välimerellä on järkyttävä. UNHCR kertoo, että hukkuneita tai kadonneita on tänä vuonna jo 4220.

Konfliktit eivät ole ainoa syy pakolaisuuteen. Vainon ja konfliktien lisäksi köyhyys, ilmastonmuutos ja toivo paremmasta elämästä ajavat ihmisiä liikkeelle. Viime vuonna yli miljoona ihmistä haki turvaa ja parempaa elämää Euroopasta.

Luvut ovat suuria - ihmisiä on liikkeellä massoittain. Jokaisen luvun takana on kuitenkin yhtä monta yksilöä, hänen elämänsä ja hänen koko maailmansa.

Päivittäin kaikista tiedotusvälineistä luemme, kuulemme tai näemme tuhoa ja kärsimystä. Kauhistelemme maailman tilannetta ja mietimme, miksi maailmanlaajuiset toimijat ovat hampaattomia ratkaisemaan näitä katastrofeja. Parempaa maailmaa etsivät ihmiset turvautuvat henkensä kaupalla ihmissalakuljettajien röyhkeyteen. Jostakin syystä salakuljettajat ovat aina askeleen edellä ja jopa käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen viranomaisten ja järjestöjen toimia.

Maailman kauheus on tiedossamme. Emme saisi turtua sille, vaikka vaikeat asiat on helppo sulkea oman elämän ulkopuolelle yhdellä napin painalluksella sulkiessamme television sen jälkeen, kun uutisankkuri on toivottanut kaikille mukavaa illan jatkoa! Ennen YK:n päivää soitettiin kirkoissa saattokelloja Aleppon uhrien muistolle. Vaikka katastrofit ovat kaukana muualla, saattokellojen kumina toi viestin ihmisten hädästä edes hieman konkreettisempana omallekin kylälle.

Ne pakolaiset, jotka onnistuvat pääsemään turvallisempaan maahan ja saavat oleskeluluvan, ovat uuden haasteen edessä. Kotoutuminen on kova urakka – uusi kieli, uusi kulttuuri, uusi yhteiskunta. Keskustelu maahanmuutosta, kotoutumisesta ja tulevaisuuden palveluista käy vilkkaana. Se on kuitenkin selvää, että palvelun ja tuen tarve ei vähene.

Ja kaiken tämän keskellä kotoutuja rakentaa elämäänsä, koko maailmaansa uudeksi.

Kirjoittaja
Wikman-Immonen

Kuntaliiton erityisasiantuntija, jonka tehtäviin kuuluvat maahanmuutto- ja EU-asiat.

Anu Wikman-Immonen Twitterissä: @AnuWikman

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.