Kirjoittaja: Vuokko Jaakkola, Pieksämäen kyläasiamies, Kyläkumppani plus –hanke

Kumppanuutta kehittäen ja kompuroiden

Uusi poppari Ellinoora laulaa hittibiisissään: kenelle täällä voisi maksaa, ettei kaikki olisi niin paskaa ... No, ei tuo fiilis ole päällimmäinen, eikä jokaviikkoinenkaan, mutta kyllä. Turhautuminen on aika tavanomainen tunne kuntalaisen osallisuuden ruohonjuuren tason kehittäjälle.

Mennäänpä hitusen ajassa taaksepäin. Muistan tämän vetämäni Kyläkumppani plus -hankkeen alkumetreiltä hienoja hetkiä. Tuon tuosta soitin esimiehelleni ja kerroin pienistä voitoista. Kumppanuus on otettu vakavasti kaikkialla ja meidän mallin kehittämiseen sitoudutaan satasella.

Päätimme kehittää Pieksämäellä kumppanuutta ja osallisuutta helpoimman (hah!) kautta.  Asetuimme päätöksenteon alkumetreille, ennen lautakuntia, hallituksia ja valtuustoja. Ryhdyimme kutsumaan koolle aluetason kumppanuuspöytiä.

Näin homma etenee!

Käytännössä prosessi menee niin, että kyläyhdistykset keräävät asukkailta ajankohtaisia asioita ja pöydän kokoonkutsuja, kaupungin virkamies kerää valmistelussa olevia asioita hallintokunnilta. Minä sihteerinä kokoan esityslistan ja lyhyessä kokouksessa asukkaiden ja johtoryhmätason virkamiehen kanssa keskustellaan erilaisista asioiden valmistelun suunnan mahdollisuuksista.

Saimme mielettömän hienon mahdollisuuden, kun kaupunki päätti säästää käyttömenoistaan seitsemän miljoonaa euroa. Me asukkaat ja alueen muut toimijat pääsimme esittämään näkemyksiämme vaihtoehtoisista palvelumalleista.

Keräsimme asukasilloissa asukkaiden ideoita uusista toimintatavoista ja kustannustehokkaista palveluista ja esittelimme niitä virkamiehille ja päättäjille. Konkreettista kumppanuutta! Pääsimme vihdoin ja viimeinen kokonaisvaltaisen ajattelun ja suunnittelun piiriin. Haiskahti, että sektoripolitiikka on vihdoin unohdettu.

Jihaa, Pieksämäen kylät kehittyvät! Tapaan Facebookiin noin kirjoittaa, kun tuntuu, että nyt on ponnistus osunut lankulle ja hommat edistyvät.

Tähän saakka kaikki meni siis hienosti. Kunnes kumppanuusmallimme heikko lenkki alkoi natista.

Liian kova vauhti voi viedä lepikkoon

Arvelin etukäteen, että heikoin lenkki löytyy edustuksellisen demokratiajärjestelmän piiristä, siis poliittisista päättäjistä. Että mitä ihmettä, asukkaat tietävät asioista ennen heitä! Mutta olin väärässä. Pääsääntöisesti päättäjäyhteistyö on lähtenyt paikoitellen jopa mallikkaasti käyntiin. 

Pinnalla pulputtavat asiat ovat rajuja. Kymmenien työntekijöiden irtisanomiset, lomautukset, palvelujen keskittäminen ja leikkauksia toisensa perään. Myös valtakunnalliset sotesopat aiheuttavat päänvaivaa. Eikä tilannetta helpota yhtään, että samoista syistä on paikallinen poliittinen kenttä sekavassa tilassa.

Entisten kirkonkylien asiat tuntuvat tästä vinkkelistä katsottuna mitättömiltä; Mitä ne siellä oikein meuhkaavat? Vaikka todellisuudessa asukkaiden arkiset asiat ovat juuri niitä kaikista tärkeimpiä. Eräs kyläläinen sanoi äskettäin, että olemme osallisuudessa tärkeän asian äärellä, mutta ajankohta on väärä. Asiat ovat liian isoja ja vaikeita.

Koko kuvan katsojia on liian vähän

Asukkaiden näkökulmasta yksi keskeinen pulma on siinä, ettemme pysy päätöksentekoprosessissa mukana. Moni kuntalaisten kokoinen asia päätetään väliportaan johdossa, eikä niistä tiedotustilaisuuksia pidetä. Virkamiesten ja toimihenkilöiden päätöksiä ei myöskään löydy netistä. Liian monesti kuntalaisen rooliksi jää ihmetellä palvelun loppumista, vaikka korvaavasta palvelusta ei ole tietoakaan.

Toinen asukkaiden osallisuuden solmukohta on siinä, että kokonaisuuksia ajattelee turhan harvalukuinen sakki.  Pieniä avauksia on onneksi jo tehty, mutta edelleen liian monet sektorit elävät omaa elämäänsä.

Niinkin hölmö asia kuin kaupungin sisäiset vuokrat ovat johtaneet palvelujen järjestämistä. Tämä on vain yksi esimerkki.

Pieksämäen kumppanuuskokeilun todellinen pulma löytyy harvalukuisesta sitoutuneiden joukosta.  Tieto kumppanuusajattelusta ei ole kulkenut toivotulla tavalla läpi organisaatioiden. Tai ainakaan sitä ei ole otettu vakavasti. Vaikka sitä alussa toivoimmekin.

Lopputulema monesti on, että kaiken säästämisen ja uudistamisen lomassa huhut sekoittuvat oikeisiin tietoihin ja virkamiehet tuskaantuvat, sillä kuntalaisposti tukkii sähköpostin.

Pitkäpinnaisten hommaa

Olen yrittänyt rauhoitella kaikkia osapuolia. Myös itseäni.

Hyvää kumppanuusideaa ei pidä heittää paineiden alla menemään. Tässä opetellaan uutta ja kehitetään sitä justiinsa meille sopivaa mallia. On otettava huomioon, että iso laiva ei hetkessä käänny.

Vaikka mieleni olen pahoittanut ja painelisin mieluusti vaikka Pieliselle hiihtelemään, niin en sitä tee. Periksi ei pidä antaa. Kehitämme pienin askelin huipputärkeää asiaa, joka johtaa nykyistä parempaan, yhteisöllisempään kuntaan.

Kumppanuuden kehittäminen on myös pitkäpinnaisen hommaa. Ja itselleen on hyvä olla armollinen. Vaikka olisin ihan ite tämän kaupungin pormestari, niin yhtään helpompaa tämä ei olisi.

Silti laitetaan tavoite kirkkaaksi: Kohti ääretöntä ja sen yli!

Kirjoittaja

Vuokko Jaakkola toimii Pieksämäen kyläasiamiehenä Kyläkumppani plus –hankkeessa. Hanketta rahoittaa toimintaryhmä Veej´jakaja ry. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää asukkaiden osallisuutta kumppanuuspöytien kautta.

Hanke on alkanut 15.5.2015 ja päättyy toukokuussa 2017.

Pieksämäki on kahden vaiheen liitoskunta Etelä-Savossa. Asukkaita on alle 19 000.

Vuokko Jaakkola

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa.