Aila Puustinen-Korhonen 21.4.2016:

Lastensuojelu ei veny tupakkalain valvontaan

Puustinen-Korhonen

Olen tehnyt yli kaksikymmentävuotisen työrupeaman erilaisissa lastensuojelun tehtävissä. Olen pannut merkille, että yhteiskunnan odotukset lastensuojelulle ovat kovat. Pitäisi saada perheväkivalta ja päihteidenkäyttö perheissä aisoihin, kyetä hoitamaan sekä vanhempien että lasten mielenterveyden häiriöitä ja vahvistaa vanhemmuutta ja perheiden sisäistä vuorovaikutusta. 

Tämä kaikki olisi suotavaa saada aikaisiksi lievimmän puuttumisen periaatteen mukaisesti, avohuollollisin toimin ja pienenevin kustannuksin, koska lastensuojelun kustannusten kasvua vähintäänkin paheksutaan.

Olin päästänyt itseni ajattelemaan, ettei mikään lastensuojeluun liittyvä odotus  enää hämmästyttäisi minua. Olin väärässä. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu tupakkalain täydennysesitys, jonka perustelujen mukaan lastensuojelulle tulisi tehtäväksi valvoa auton sisällä tapahtuvaa tupakointikieltoa, jos autossa oleskelee alle 15-vuotias, sai minut kerta kaikkiaan hämmentyneeksi.

Esityksen tavoite suojella lapsen oikeutta terveelliseen elinympäristöön on  kannatettava.  Tupakansavulle altistuminen autossa on tosiaankin hyvin epäterveellistä. Lakiesityksessä tupakointikieltoa ei esitetä rangaistavaksi tupakointirikkomuksena vaan kyseessä on enemmänkin yhteiskunnan linjaus kieltää tupakointi lapsen läsnäollessa.

Tässä tapauksessa tupakointikiellon valvonta olisi lain perustelujen mukaan annettu tehtäväksi kunnalle. Kiellon rikkominen voitaisiin havaita esimerkiksi päiväkodissa, josta voitaisiin tehdä ilmoitus kunnan lastensuojeluviranomaiselle. Tämä siis johtaisi siihen, että tehtäisiin jatkossa lisää lastensuojeluilmoituksia. Ensisijainen puuttumiskeino olisi keskustelu vanhempien kanssa sekä lastensuojelulliset tukitoimet lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisesti.  Kuntien sosiaalihuolto, lastensuojelusta puhumattakaan, ovat jo nyt kuormitettuja eikä tämäntyyppisiä lisätehtäviä siellä kaivata.  Pulmana on myös pitkään ollut vaikeus saada palkattua riittävästi kelpoisia sosiaalityöntekijöitä eikä tämä ongelma suinkaan ole helpottumaan päin sosiaalihuollon ammattihenkilölain tultua äskettäin voimaan.

Lastensuojelulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia puuttua tupakointiin yksityisessä ajoneuvossa. Aina ei edes voida olla varmoja siitä, että autossa tupruttelija on lapsen vanhempi, jota sitten toruttaisiin lastensuojelun toimesta. Entä miten erottaisimme tupakan savun sähkötupakan höyryistä? Sähkötupakan tuotokset eivät sisällä sellaisia haitallisia aineita kuin tupakansavu. Onko tupakkatyypillä jokin merkitys?

Jos tällainen uusi lastensuojelutehtävä kunnalle jostain käsittämättömästä syystä annettaisiin, se edellyttäisi 100 prosentin valtion rahoitusta. Uusissa ja laajentuvissa valtionosuustehtävissä, joka lastensuojelukin on, valtionosuus on 100 prosenttia uusien ja laajentuvien tehtävien laskennallisista kustannuksista ellei valtionosuustehtäviin tehdä vastaavan suuruisia vähennyksiä. Jos olisi itse valvonnan toteuttaminen vaikeata, niin vielä vaikeampaa olisi sen kustannusten arviointi.

Jos kielto halutaan säätää, sen valvonta tulee ehdottomasti säätää tehtäväksi liikennevalvonnan yhteydessä poliisille, jonka tulee voida määrätä kiellon rikkomisesta rikesakko.

Kirjoittaja
Aila Puustinen-Korhonen

Aila Puustinen-Korhonen on sote-asioiden erityisasiantuntija Kuntaliitosta.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.