Arto Koski 16.2.2016:

Onko kyseessä ”musta joutsen”?

Koski

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo teki ystävänpäivänä 14.2. Helsingin Sanomissa tiukan analyysin suomalaisesta maahanmuutto- ja pakolaiskeskustelusta otsikolla ”Muukalaisvihamielisyys kumpuaa keskiluokan ahdingosta ja alistetusta köyhälistöstä”. Hän avasi lukijoille ilmiön taustaa ja kytki sen laajempaan viitekehykseen.

Heikki Hiilamon puheenvuorosta saattoi poimia useita mielenkiintoisia ajatuksia. Hän totesi, että pakolaiskysymykseen liittyvät mielipiteet ovat vahvasti kärjistyneet ja on jokseenkin turha vaatia rauhoittumista, kun keskitietä ei enää näytä olevan olemassa.

Hiilamo tähdensi, että Suomen talouden alamäen pituus hakee vertaistaan länsimaiden lähihistoriasta, eikä tuo talouskriisi ole kohdellut suomalaisia tasapuolisesti. Globalisaatio on jakanut suomalaiset voittajiin ja häviäjiin ja se selittää osaltaan myös maahanmuuttokeskustelun kärjistymistä. Hän nimesi esimerkiksi joukon teollisuuskaupunkeja, jotka ovat kärsineet aivan erityisesti globalisaation haittavaikutuksista.

Lukiessani Hiilamon kirjoitusta heräsi kysymys, olivatko tulevaisuutta tutkineet tieteentekijät osanneet ennakoida pakolaisuutta Eurooppaan ja Suomeen. Vai oliko kyseessä odottamaton, erittäin epätodennäköinen tapahtuma, niin sanottu musta joutsen?

Löysin kirjahyllystäni Mika Mannermaan vuonna 2004 kirjoittaman kirjan ”Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus”. Mannermaa nimesi joukon heikkoja signaalia, joista yksi ennakoi teollisen tuotannon siirtymistä pois Suomesta.

Toisen heikon signaalin Mannermaa nimesi alamaisuus- ja vihamentaliteetiksi. Hän totesi, että taustalla vaikuttavat yhteiskunnan nopea muutos ja murros, jota ei ymmärretä eikä osata hahmottaa. Ja tästä seuraa, että vahvoja johtajia kaivataan, syntipukkeja etsitään ja vihan kohteita jopa keksitään.

Mannermaa nimesi yhdeksi heikoksi signaaliksi ”Mittavat siirtolaisvirrat hyvinvoivaan ensimmäiseen maailmaan”. Hän kirjoitti siitä seuraavasti: ”Jatkuvasti kasvava kuilu hyvinvoivan rikkaan maailman ja yhä pahemmin jälkeen jäävän köyhän maailman välillä sekä ympäristöongelmien kärjistymisestä aiheutuvat eloonjäämisongelmat, korruptoituneet surkeat hallitsijat ja sisällissodat kehitysmaissa synnyttävät mittavia siirtolaisaaltoja Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tulvaa pyritään estämään, mutta ne vain tulevat.”

Nykyinen pakolaiskysymys ei siis näyttäisi olleen yllättävä musta joutsen. Euroopan päätöksentekijöillä on varmaankin ollut tietoa tuosta ilmiöstä, mutta ilmeisesti se, että tuo kaikki tapahtuu laajassa mitassa jo nyt, on ollut yllätys.

Mitä tästä kaikesta voisi ottaa opiksi? Ainakin sen, että vaikka elämme murrosvaihetta ja tulevaisuutta on vaikea ennakoida, sitä on syytä tutkia ja tehdä ennakointityötä entistä systemaattisemmin siten, että tutkijat ja päätöksentekijät ovat verkottuneet tiiviisti keskenään.

Ja tuo verkottuminen koskee yhtä lailla kaikkia tasoja eli EU:ta, valtiota, maakuntia ja myös kuntia. Pakolaiskysymys on otollinen esimerkki siitä, että meillä on lukuisia sellaisia asioita, jotka ovat samalla kertaa sekä vahvasti globaaleja että myös vahvasti paikallisia.

Kirjoittaja
Arto Koski

Kuntaliiton erityisasiantuntija Kuntakehitys, demokratia ja johtaminen -yksikössä. 
 
Uutena harrastuksena tulevaisuus ja sen pohtiminen tutkijoiden avustuksella. 

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.