Leena Pöntynen 9.12.2016:

PISA-tulokset kertovat, että perusopetuslain kokonaisuudistusta tarvitaan

PISA (Programme for International Student Assessment) -tulokset ovat täyttäneet viime päivinä median. Tunteet Suomen tuloksista ovat ristiriitaisia. Toisaalta olemme iloisia siitä, että suomalaiset nuoret ovat edelleen maailman mittakaavassa erittäin hyviä taidoissaan, mutta toisaalta olemme huolestuneita siitä, että eriarvoisuus on lisääntynyt sosioekonomisesti, alueellisesti sekä tyttöjen ja poikien välillä. 

PISA-tuloksista keskusteltaessa on tärkeää muistaa, etteivät ne kerro kaikkea yhteiskunnasta ja koulutuksesta juuri nyt. Esimerkiksi varhaislapsuuden ja sosioekonomisen aseman merkitystä oppilaiden oppimiseen on tarkasteltava yhteiskunnassa 2000-luvun alussa, sillä mitattu ikäluokka oli 15-vuotiaita puolitoista vuotta sitten, kun mittaus tehtiin. Samoin on turha syyttää tänä syksynä käyttöön otettua opetussuunnitelmaa näistä tuloksista, vaan pikemminkin nähdä, että uusi opetussuunnitelma lienee jo yksi ratkaisumalli tässä PISAssa löydettyihin huolenaiheisiin.
 
Suomi oli huipulla 2000-luvun alun PISA-mittauksissa. Tuolloin tulokset kertoivat lapsuudesta edellisen laman keskellä ja 1994 opetussuunnitelman oppimistuloksista. Tuo opetussuunnitelma oli seuraajiansa paljon ohuempi ja päätösvaltaa oli huomattavasti enemmän paikallisella tasolla. Päätösvalta on sittemmin kaventunut ja valtakunnallinen ohjaus on lisääntynyt.
 
On huolestuttavaa, että kotitausta näyttää ennakoivan lastemme oppimistuloksia aiempaa enemmän, että tyttöjen ja poikien oppiminen eriytyy niin vahvasti Suomessa ja että pääkaupunkiseudun ulkopuolella muun Suomen nuoret saavuttavat heikompia tuloksia. Toisaalta on hienoa, että suomalaiset tytöt ovat maailman luokkaa luonnontiedon oppimistuloksissaan ja pääkaupunkiseutu pärjää niin hyvin, että vertailukohdaksi voidaan ottaa mikä tahansa maailman maa, jopa ”kilpajuoksun” voittanut Singapore. Olennaisempaa kuitenkin on, mitä teemme näillä tuloksilla. 

 

luonnontieteen resursointi

Kansainvälisessä vertailussa voidaan nähdä, että Suomessa hyvät oppimistulokset saavutetaan hyvin lyhyessä opetusajassa ja opetus järjestetään varsin taloudellisesti. Samassa kuvaajassa voidaan kuitenkin nähdä, että koulutukseen käytetty rahoitus nostaa oppimistuloksia vain tiettyyn rajaan saakka, jonka jälkeen resursoinnilla ei juuri ole merkitystä

Tutkimuksen mukaan Suomessa on myös pienimmät ryhmäkoot ja enemmän opettajia oppilasta kohden kuin muissa maissa. Tästä näkökulmasta katsoen kunnat ovat panostaneet riittävästi rahaa perusopetuksemme järjestämiseen. Nyt on syytä pohtia, miten resurssit tulevaisuudessa kohdennetaan.

 

 

ryhmakoko

Suomen tuloksissa on nähtävissä kaksi tärkeää asiaa: biologian osaamisemme on muita luonnontiedon osa-alueita heikommalla tolalla ja Suomessa motivaatiotekijät ovat merkityksellisempiä kuin muissa OECD-maissa.  Nämä seikat nostavat erityisen merkitykselliseksi opettajien uranaikaisen ammatillisen osaamisen kehittämisen sekä  korostavat myös niiden päätösten merkitystä, joilla OKM:n kärkihankerahoitusta opettajien täydennyskoulutukseen jaetaan.

PISA-professori Jouni Välijärvi toistaa (HS 8.12.2016) tavoitteen, jota Kuntaliitto on pitänyt esillä jo pitkään: Perusopetuslain kokonaisuudistusta tarvitaan. Mikään pieni vippaskonsti ei paranna perusopetusta, tarvitaan useampia merkittäviä muutoksia. Uusi OPS vastaa jo joihinkin odotuksiin, joita tulevaisuuden maailma vaatii. Myös rakenteet on muutettava tukemaan tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista.

Välijärven mukaan kunnat voisivat jatkossa keskittyä saattamaan nuoret kokonaisvaltaisemmin aikuisuuteen. Siihen olisi hyvä tilaisuus, sillä sote-palveluiden siirtyessä maakuntahallinnolle sivistyspalveluista tulee kuntien ydintehtävä. Kunnilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia huomioida koulutuksessa paikallisia olosuhteita ja nuorten tarpeita. Tiukempi normiohjaus ei selvästikään ole parantanut oppimistuloksia tältä osin.

Kaiken huolen keskellä voimme olla myös ylpeitä nuoristamme. Olemme edelleen maailman ja Euroopan huipulla. Esiin tulevat huolet tulee toki ottaa vakavissaan ja harkita kokonaisvaltaisia ratkaisuja ongelmiimme. Kompleksisia ongelmia ei kuitenkaan ratkaista yksinkertaisilla ratkaisuilla. Olemme jo ottaneet askelia ratkaisujen suuntaan. Uuden opetussuunnitelman oppilaskeskeinen oppimiskäsitys luo meille mahdollisuuksia tarttua näihin ongelmiin, joskin käytännön toteutuksessa meillä on vielä paljon tekemistä. Näihin haasteisiin toivomme opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen Uusi peruskoulu -ohjelman vastaavan tulevina kuukausina. 

Kirjoittaja
Leena Pöntynen

Leena Pöntynen on esi- ja perusopetuksen erityisasiantuntija Kuntaliitosta.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.