Johanna Selkee 10.6.2016

Sivistyskuntaa kohden kun matka vie

Selkee

Onko maailma muuttumassa 30 vuodessa enemmän kuin viimeisen 300 vuoden aikana? Näin väittävät tulevaisuudentutkijat. Muutosvauhti liittyy erityisesti teknologiseen kehitykseen.

Vaan muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Kuulun niihin, jotka eivät usko ihmisen perusolemuksen muuttuvan niin nopeasti, vaikka tapamme toimia muuttuvatkin.

Ihminen käy jatkuvaa vuoropuhelua itsensä ja maailman välillä. Keskeisenä välittäjänä tässä vuoropuhelussa ovat erityisesti tiede, taide ja kulttuuri. Me haemme edelleen uteliaina tietoa, oppia ja ennen kaikkea ymmärrystä. Haluamme tietää, miksi? 

Kirjasto ei ole ainut, mutta tuttu ja turvallinen meitä kaikkia lähellä oleva käyttöliittymä itsemme ja maailman välillä. Käyttöliittymä jonka kautta me kaikki pääsemme osaksi erilaisten ilmaisujen, elämyksien, tietojen tulkintoja, arkistoja ja uuden luomista. 

Nykyisessä kunnassa kirjasto on pieni toimiala, mutta vuoden 2019 alussa, millainen kunta on kirjastojen kannalta silloin? Kesken matkaa - joka vielä kovin alussa - on toki vaikeaa arvioida perillä odottavaa maisemaa. Onko näköpiirissä tasaisen lattea ja kuiva tasonko, vai hedelmällinen laakso jokineen ja järvineen ja metsineen?

Nähtävissä on, että suuri osa kunnallishallinnon läpikäymistä asioista koskee tulevaisuudessa sivistyspalveluja. Keskeisiä näkökulmia ovat hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden edistäminen sekä osaamisen ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen. Mitä siis selkokielellä?

Hyvinvointi, osaaminen ja elinvoima kirjastopalveluissa tarkoittavat mahdollisuuksia tiedonhankintaan ja tiedon hyödyntämiseen, lukemiseen, kuunteluun, katseluun, oppimiseen, harrastamiseen, kansalaistoimintaan ym. Kirjastotoiminnalla rakennetaan siltaa eri väestöryhmien sekä menneen ja tulevan välillä. Se on hyvinvointia ja elinvoimaa!

Uudessa sivistyskunnassa kirjastotoiminnan arvo ja merkitykset vaativat tunnistamista ja arvottamista.

Kirjastoissa ei ole edelleenkään tätejä hyllyttämässä kirjoja, vaan osaavia ammattilaisia, jotka pitävät huolta, että meillä on ajanmukaiset palvelut. Niin että me kansalaiset saamme käyttöömme vanhan ja uuden tiedon eri kielillä ja eri muodoissaan. Jotta vuoropuhelu itsen ja maailman välillä ei katkea kesken.

On rikkautta, että kirjastotoimintaa on monenlaisissa tiloissa, toimiala tekee yhteistyötä keskenään ja muiden kanssa, jakaa osaamistaan, ottaa ihmisiä mukaan kehittämiseen, on pyörillä, verkossa ja läsnä monenlaisilla konsepteilla kaikenikäisille ihmisille.

Eiköhän näistä palikoista olisi uuden sivistyskunnan kirjastotoiminnan rakennuspuiksi?

Kirjoittaja
Johanna Selkee

Erityisasiantuntija, joka levittää kunnallisten kirjastojen ja kulttuurin ilosanomaa.

Kotoisin Porvoosta ja opiskellut Helsingissä ja Münchenissä kaikkea epäkäytännöllisen mielenkiintoista.

Melko tuore vantaalainen, joka vapaa-ajallaan nauttii luonnosta,  harrastaa musiikkia ja tuunailee pihapiirissä.

Johanna Selkee Twitterissä: @JoSelkee