Arto Koski 29.11.2016:

Suomen ideaa etsimässä

Arto Koski

Olemme Kuntaliitossa tehneet runsaan vuoden ajan strategiatyötä ja suurella joukolla pohtineet kuntien ja Kuntaliiton ideaa.

Visioksemme on kiteytynyt Onnistuva Suomi tehdään lähellä

Kun kirjastomme uutuushyllyyn ilmestyi professori Jarno Limnéllin toimittama kirja Suomen idea, heräsi heti kiinnostus ja lainasin sen työmatkalukemiseksi.

Kirjassa on 26 kirjoittajan näkemyksiä Suomesta ja suomalaisuudesta. Kirjoittajien joukossa on mm. Sixten Korkman, Elina Hiltunen ja Alf Rehn, joten kirja sisältää paljon mielenkiintoista luettavaa. Kirjan kirjoittajat haluavat kannustaa jokaista suomalaista pohtimaan Suomea ja sen tarinaa todeten, että jos emme kerro tarinaamme itse, joku muu kertoo sen puolestamme.

Aloitin kirjan lukemisen Reijo Karhisen kirjoituksesta ”Uusi sukupolvi johtamaan digitaalisen aikakauden Suomea” ja jatkoin seuraavaksi Marianne Heikkilän artikkelilla ”Suomalaisten hyvinvointi ja yhtenäisyys”. Nuo lukuvalinnat eivät olleet sattumia, sillä olen Karhisen kanssa 1950-luvun isoja ikäluokkia, joita on alkanut askarruttaa jälkipolviemme tulevaisuus. Marianne Heikkilä on puolestaan ahkera keskustelija kansalaisyhteiskunnan roolista ja vieraillut usein meillä Kuntaliitossakin.

Reijo Karhinen aloittaa artikkelinsa terävästi toteamalla, että Suomi on täynnä yhteisöjä, instituutioita ja yrityksiä, jotka syntyivät Suomeen, jota ei enää ole olemassa. Entinen menestys, tavat toimia, opitut taidot ja teknologiat eivät jaksa kannatella, kun maailma ympärillä muuttuu ennennäkemättömällä nopeudella.

Toimintaympäristön rajut muutokset tuntuvat pelottavilta. Pelolle ei kuitenkaan pitäisi antaa jalansijaa. Muutosta pelottavampaa onkin itse asiassa ajatus siitä, ettei Suomi onnistukaan tarttumaan niihin mahdollisuuksiin, joiden varaan tulevaisuuden menestys voitaisiin jatkossa rakentaa.

Karhinen ottaa pohdintojensa tueksi tuoreen tutkimuksen, jossa on vertailtu suurten ikäluokkien ja nuorten ajatusten välisiä eroja tulevaisuuden menestyksestä. Hän pohtii sitä, miksi kykymme uudistua on viime aikoina ollut niin heikkoa ja päätyy siihen, että uudistumisen avaimet löytyvät nuorilta.

On helppo yhtyä Karhisen ajatukseen siitä, että jos haluamme olla digitalisaation edelläkävijöitä, ei meillä vanhemmilla ikäluokilla ole synnynnäisiä taipumuksia tuon maailman rakentamiseen. Hän painottaa erityisesti, että Suomi tarvitsee nopean ja hallitun sukupolvenvaihdoksen, mikäli mielimme saada suurimman vahvuutemme eli nuorison uuden osaamisen kunnolla hyödynnetyksi.

Karhinen tarjoaa kahta tärkeää tehtävää meille suurille ikäluokille. Ensinnäkin meidän olisi huolehdittava siitä, että Suomen normipohja ja rakenteet päivitetään sellaisiksi, että ne ottavat huomioon digitalisaation ja ovat kestäviä tuleville sukupolville. Toiseksi isojen ikäluokkien olisi varmistettava se, että sukupolvenvaihdos toteutuu ja onnistuu.

Kolmannen tärkeän tehtävän suurille ikäluokille löytää Marianne Heikkilän artikkelista. Hän korostaa, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tulevaisuudessa maakunta- ja sote-uudistuksesta huolimatta paikallisella tasolla kunnissa, lähellä ihmisiä ja ihmisten arjessa tapahtuvaa työtä ja toimintaa. Julkinen sektori eli valtio ja kunnat eivät tule pärjäämään siinä yksin ja siksi Suomi tarvitsee vahvaa kansalaisyhteiskuntaa, jonka voima tulee ennen kaikkea osallistamisesta ja välittämisestä. Siinä meille eläköityville suurille ikäluokille on sopivasti haasteita.

Kirjoittaja
Arto Koski

Kuntaliiton erityisasiantuntija Kuntakehitys, demokratia ja johtaminen -yksikössä. 
 
Uutena harrastuksena tulevaisuus ja sen pohtiminen tutkijoiden avustuksella. 

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.