Leena Pöntynen 17.10.2016:

Tutoropettajilla potkua opettajien valmiuksien kehittämiseen

Leena Pöntynen

Perusopetuksen kärkihankkeen erityisavustukset uuden pedagogiikan, uusien oppimisympäristöjen ja uuden opetussuunnitelman mukaiseen kehittämis- ja koulutustoimintaan julistettiin tänään haettavaksi. 

Haku liittyy Uusi peruskoulu -ohjelmaan, jonka tavoitteena on oppijalähtöisyys, maailman parhaat opettajat sekä avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tarkoituksena on luoda järjestelmä, jossa jokaisella koululla on tutoropettaja. Kun tavoite syyskuun alussa julkaistiin, herätti 2500 tutoropettajaa kentällä oletuksen, että kouluihin palkataan lisää opettajia. Tarkoituksena on kuitenkin koulia kouluissa opettavista opettajista 2500 edelläkävijää tutoroimaan kollegoitaan kohti tulevaisuuden opettajuuden haasteita ja päivittää kaikkien opettajien pedagogista ja digitaalisen oppimisen osaamista.

Perusopetuksen johtoryhmän työskentelyssä Kuntaliitto on halunnut painottaa johtamisen merkitystä koulun uudistamisessa. Ennen syöksymistä suin päin tutorointiin, on kunnan tasolla syytä kartoittaa, miten tutorointia on tarkoitus käyttää. Haluammeko kartuttaa verkoston, jossa useampi opettaja on hieman syvemmällä pedagogisessa kehittämisessä vai haluammeko luoda mallin, jossa yksittäisillä opettajilla on syvempää osaamista?

Jos hankkeesta saatu raha keskitetään yksittäisille osaajille, vapautuu heille työaikaa, mutta jääkö osaaminen tuolloin kunnan tasolla liian ohueksi? Menetelmällisesti rikkaampiin vaihtoehtoihin päästään pyrkimällä vapauttamaan useammille tutoropettajille yksi kokonainen työpäivä, jolloin he pystyvät keskittymään tehtäväänsä. Useamman kuin yhden työpäivän vapauttaminen opetustyöstä – varsinkin silloin, kun opettaja ei toimi omalla koulullaan - on piloteissa todettu raskaaksi opettajan opetusryhmien kannalta.

Toisaalta yksittäisten tuntien ohjaaminen tähän tehtävään oppituntien ulkopuolella saattaa heikentää hankkeen vaikuttavuutta. Tarvetta on molemmille vaihtoehdoille, mutta uskon myös, että vertaismallit koulutuksessa ovat tehokkainta, mitä voimme tarjota. Tällöin opettaja pääsee kehittymään omassa ympäristössään, omien oppilaidensa kanssa, niillä laitteilla, joita juuri siinä koulussa on käytössä – kehittäen oman koulunsa toimintakulttuuria.

Ensimmäisessä hakukokonaisuudessa opetuksen järjestäjä voi hakea rahoitusta tutoropettajien koulutukselle. Oman yhteisön osaamista ja taitoa hyödyntäen koulutusta voidaan järjestää myös kunnan sisällä tai kuntien yhteistyönä. Tärkeä koulutuskohde tutoroinnin kannalta on mentorina toimiminen. Keskeisenä elementtinä koulutuksen järjestämisessä tulee olla toisen luokkaan, opettajuuteen tai pedagogiseen autonomiaan tunkeutuminen. Tämä vaatii tutoropettajalta tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sensitiivisyyttä ja tilanteenlukutaitoa. Olisiko siis tutoreiden ryhmätyönohjaus ratkaisu, jota meidän tulisi vahvasti harkita paikkakunnasta riippumatta?

Tutoropettajien verkottuminen kunnassa, alueellisesti ja valtakunnallisesti nousee merkittävään asemaan. Meidän tulee ja kannattaa jakaa kokemuksia, joita tätä työtapaa pilotoinneilla paikkakunnilla on jaettavana. Näiden tukimuotojen kirjaaminen kuntakohtaiseen osaamisen kehittämisen suunnitelmaan ja hyvien käytänteiden jakaminen muillekin lienee kansallisesti nyt yksi haaste – ja mahdollisuus.

Parhaimmillaan tutorointi voimaannuttaa, saa kehittymään, haluamaan elinikäistä oppimista ja kenties luo uusia mahdollisuuksia opettajuudelle. Pahimmillaan se vierottaa, erkaannuttaa, ahdistaa. Tutorointi voi vastaanottajan kannalta olla samanaikaisopetusta, vesoa, kiky- tai yt-aikaa, täydennyskoulutusta tai vaikkapa työnohjausta. Interventio omaan opettajuuteen ei kuitenkaan ole helppoa. On ehkä helpompaa ottaa vastaa digiopetukseen liittyviä vinkkejä kuin tehdä metodisia muutoksia opetukseensa.

Muutosten tekeminen vaatii paljon yhteistä luottamusta ja hienovaraisuutta molemmilta osapuolilta. Siksi on olennaista kysyä, antaako lyhytkestoinen koulutus tarpeeksi eväitä uudentyyppiseen työtehtävään. Johtaako kukin rehtori tutoropettajaansa vai liittyykö tähän työtehtävään toinen esimies, joka ohjaa tutoropettajan tehtävänkuvaa ja osaamisen kehittämistä? Avoimia kysymyksiä hankehaun alkaessa on paljon, mutta joka tapauksessa näkisin tämän myös tuhansien taitavien opettajien mahdollisuutena kehittyä lisää ammatillisesti!

Kunnissa tarvitaan myös koko opettajakunnan ammatillisen osaamisen suunnitelmallisesta kehittämistä, seuraamisesta ja arviointia. On tärkeää luoda kuntakohtaisesti järjestelmä nopealle palautteelle, jolla tutorjärjestelmää voidaan jatkuvasti kehittää lisää. OPEKA-kyselyä ja tulevia ROPEKA- ja OPPIKA-kyselyjä voi hyvin käyttää apuvälineinä suunnitelmallisessa kehittämisessä.

Hankkeen tarkoituksena on tukea oppilaita sitouttavan ja innostavan oppimisen sekä avoimen ja yhteisöllisen toimintakulttuurin mukaiseen kehittämis- ja koulutustoimintaan perusopetuksessa. Tähän tavoitteeseen on olemassa lukemattomia polkuja. Opetuksenjärjestäjän on luotava oma karttansa perille tavoitteeseen. Varsin pieni omavastuuosuus kannustaa kuitenkin panostamaan tähän hankkeeseen. Ja miksipä ei? Osaava opetushenkilöstö on kuitenkin opetuksen laadun ylläpitäjä ja jatkuva kehittämisen voimavara.

Kirjoittaja
Leena Pöntynen

Leena Pöntynen on esi- ja perusopetuksen erityisasiantuntija Kuntaliitosta.