Johanna Selkee 14.11.2017:
Johanna Selkee

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman asiantuntijatyöryhmän on määrä luovuttaa ehdotus rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi 31.12.2017 mennessä. Suomen Kuntaliitto on mukana asiantuntijatyöryhmässä.

Kun puhutaan taidelaitosten ja museoiden valtionosuuspotista, puhutaan valtion talousarvioon teattereille, museoille ja orkestereille yhteensä varatusta 104,5 miljoonasta eurosta.

Kuntasektori rahoittaa museo-, orkesteri- ja teatteritoimintaa vuosittain yli 250 miljoonalla eurolla (vähennetty kunnallisten taide- ja kulttuurilaitosten saamat valtionosuudet). Pääosa rahoituksesta kohdentuu valtionosuutta saaville laitoksille.

Valtionosuutta saavien teattereiden menot ovat vuosittain yhteensä yli 170 miljoonaa euroa. Teattereiden valtionosuuspotti on noin 53 miljoonan euroa. Kunnat rahoittavat näitä teattereita lähes 65 miljoonalla eurolla. Vastaavasti vos-orkestereiden saama valtionosuus on vähän yli 18 miljoonaa euroa ja kuntien rahoitus 39 miljoonaa euroa. Vuosittain kustannukset ovat orkestereilla 73 miljoonaa euroa. Vos-museoiden kustannukset ovat 166 miljoonaa euroa. Museot saavat valtionosuutta vuosittain vajaat 34 miljoonaa euroa. Kunnat rahoittavat näitä museoita 78 miljoonalla eurolla.

Valtionosuuksilla on merkitystä sekä täyskunnallisille että kunnan avustamille toimijoille. Kunnan ja valtion rahoituksella on keskinäistä riippuvuutta. Kuntaliiton kulttuuriin talouden ja toiminnan vertailutiedonkeruussa mukana olevat 24 kaupunkia ylläpitivät ja avustivat yhteensä 184 ammattimaista laitosta (ml tanssi, sirkus, ooppera) vuonna 2013. Näistä 136 oli valtionosuuden piirissä olevia laitoksia. (Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa III, Kuntaliitto 2014.)

Miltä uudistustyö näyttää kuntien näkökulmasta?

Uudistustyötä on seurattu ja käyty läpi Kuntaliiton omissa verkostoissa. Kuntakentän viesti on ollut aika selvä: älkää tehkö monimutkaista järjestelmää. Emme tarvitse lisää ohjausta tai hallintoa, pikemminkin lisää ennakoivuutta, vapautta ja joustavuutta. 

Monet muutokset ovat toteutuessaan selvästi askel parempaan suuntaan.

On hyvä, että puhumme esittävästä taiteesta, emmekä laintasolla yritä nimetä ja määritellä tyhjentävästi esittävän taiteen eri variaatioita.

On hyvä asia, että tunnistamme museotoiminnan eroavan paljon esittävästä taiteesta. Näin ollen on loogista, että luodaan museoille oma ja esittävälle taiteelle oma rahoitusjärjestelmä.  

On hyvä kirjoittaa lakiin selvemmin, millä perustein valtionosuutta on mahdollista saada. Julkisen rahan käytölle täytyy olla hyvät perustelut ja rahan käyttöä halutaan myös seurata jollain tavalla. 

On hyvä asia sekin, että laskennallisen perusrahoituksen rahoituskausi olisikin yhtä vuotta pidempi. Pidempi rahoituskausi eduskunnan päätöksellä edistäisi pitkäjänteisempää toiminnan suunnittelua, kehittämistä ja yhteistyön tekemistä.

Esittävän taiteen vaihtovuodet?

Moni kunta on pitkäjänteisesti investoinut ja rahoittanut alueellaan vos-toimijaa. Pelkona on toimijan poistippuminen vos-rahoituksen piiristä kun hypetetään vaihtuvuutta ja uusia toimijoita. Miten silloin käy alueellisen tarjonnan, entä monipuolisen ja pitkäjänteisen kehittämisen?

Uhka ei ole tyhjää puhetta. Uudistuksen keskeinen muutos toteutuessaan on, että esittävän taiteen puolella toimintayksikökkö hyväksytään valtionosuuteen oikeutetuksi vain 3 tai 6 vuodeksi kerrallaan.

Kilpailua ja vaihtelua on jokunen kaivannut - nyt sitä sitten saadaan. Nykyistä systeemiä haukutaan pysähtyneeksi. Nyt olemme luomassa ikiliikkujaa, jossa tärkeintä lienee liike.

Liikettä saadaan ainakin taiteen kentälle, jossa toimijat omaa paremmuutta todistellen hakevat aina uutta oikeutta rahoituskauteen itselleen. Liikettä saavat myös hakemuksia ja hakijoiden toimintaa arvioivat tahot. Harkintaa, hallintoa ja ohjausta tämä tuskin vähentää, pikemminkin päinvastoin.

”Valtionosuudet ovat auttaneet turvaamaan kulttuurin saavutettavuuden eri puolilla Suomea sekä tuoneet vakautta ja pitkäjänteisyyttä kulttuurin tekemiseen. Kulttuurikenttämme laajuudesta ja monipuolisuudesta tulee huolehtia myös jatkossa”, sanoo eurooppa-, kulttuuri ja urheiluministeri Sampo Terho. (OKM tiedote 30.10.2017)

Valtionosuuden piiriin on voitu nytkin ottaa uusia toimijoita. Lisäksi vos-toimijoilta on edellytetty valtionosuuden saamisen ehtojen täyttymistä. Miksi siis vos-oikeudesta täytyy tehdä määräaikainen, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Syy on ilmeinen. Valtion määräraha asettaa rajoitukset sille, miten uusia toimijoita voidaan ottaa valtionosuuden piiriin. ”Valtion talousarviossa oleva henkilötyövuosimäärä niin teattereille kuin orkestereille on jäänyt merkittävästi jälkeen todellisesta tilanteesta. Tästä johtuen ei useampia uusia toimijoita ole voitu hyväksyä valtionosuuden piiriin, vaikka esimerkiksi noin kymmenen teatteri- ja orkesterilain edellytykset täyttävää tanssi- tai puheteatteria on hakenut valtionosuutta.” Näin todettiin, kun teatteri- ja orkesterilakiin viimeksi tehtiin muutoksia (he 45/2007).

Onko valtionosuusoikeuden määräaikaisuus oikea lääke vaivaan, jonka nimi on krooninen määrärahan vähyys? Uusien toimijoiden mukaan ottaminen rahoituksen piiriin onnistuu lähinnä vaihtamalla toimijoita rahoituskausien välissä. Taidetoimijat eivät ilman julkista tukea kykene juuri toimimaan. Epävarmuutta lisännee se, miten kunnat reagoivat, jos kunnan ylläpitämän tai avustaman organisaation rahoituspohja muuttuu nopeasti ja paljon. Kuka onnekas siis saa jatkaa systeemissä ja kuka joutuu jäähylle - ja mistä syystä?

Kirjoittaja
Johanna Selkee

Erityisasiantuntija, joka levittää kunnallisten kirjastojen ja kulttuurin ilosanomaa.

Kotoisin Porvoosta ja opiskellut Helsingissä ja Münchenissä kaikkea epäkäytännöllisen mielenkiintoista.

Melko tuore vantaalainen, joka vapaa-ajallaan nauttii luonnosta,  harrastaa musiikkia ja tuunailee pihapiirissä.

Johanna Selkee Twitterissä: @JoSelkee

Johanna, olet selkee. Tuohon jatkuvuuteen kommenttina, että kunnissa on aina tehty pitkän tähtäimen suunnitelmia vaikka periaatteessa rahoituskin on joka vuosi katkolla, teoreettisesti. Ankeat talousnäkymät eivät myöskään ole stopanneet suunnittelua vaan aina on ajateltu, että kyllä tässä jotenkin selvitään ja katsottu pidemmälle. Tämän perusteella ovatko nuo 3-tai 6-vuotiskaudet näennäisiä? Positiivisena manööverissä voisi nähdä vuoropuhelun lisääntymisen valtion ja kuntien välillä.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.