Aila Puustinen-Korhonen 21.12.2016

Ihmistä vanhentavat solujen telomeerien lyheneminen, mutta mikä vanhensi hyvinvointivaltion?

Aila Puustinen-Korhonen

Jos Sosiaalinen Kysymys olisi ihminen, hänellä olisi ikää yli 120 vuottta. Hänen elämänsä olisi vääjäämättä päättymässä.

Vanhin tiedossa oleva ihminen, ranskalainen Jeanne Calment, nimittäin sinnitteli portviiniä, suklaata ja savukkeita nauttien 122-vuotiaaksi. Tiedemaailmassa ajatellaan, että tuo ikä saattaisi olla ihmisen eliniän yläraja. Elämä päättyy, kun solujen telomeerit loppuvat ja solujen korjausmenkanismit heikkenevät rappeuttaen lopulta koko ihmisen. Sitten seuraa vääjäämätön loppu.

Sosiaalista kysymystä alettiin tarkastella omasta näkökulmastaan 1800-luvun lopulla Saksassa. Valtion katsottiin takaavan yhteiskunnassa tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja huolenpitoa kansalaisista. Vuosikymmenten saatossa sosiaalista kysymystä hoidettiin valtiollisen sosiaalipolitiikan, lainsäädännön ja julkisten palvelujen avulla.  Oli ratkaistava esimerkiksi työväen asuntokurjuus ja siihen liittyvät monet lieveilmiöt.

Sotien jälkeisten vuosikymmenten aikana Sosiaalinen Kysymys oli voimissaan. Julkisia palveluja kehitettiin ja laajennettiin vuosikymmenten ajan esimerkiksi Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Näitä peruja ovat myös pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, joiden pelastamisesta tai romuttamisesta nykyään paljon puhutaan.

Taloudelliset kriisit ja kestävyysvaje ovat hyvinvointivaltion solujen telomeeri ja rappeuttaja

Sosiaalinen Kysymys alkaa nyt olla rouva Calmentin korkeassa iässä. Sen olomuoto on vanhetessa muuttunut. Nykyään kysytään yhä useammin, mikä ratkaisuksi maahanmuuttoon, ikääntyneiden hoidontarpeeseen ja vaikkapa yksinäisyyteen.  Kysytään myös, mille taholle kuuluu vastuu sosiaalisen kysymyksen ratkaisemisesta. Mitä tapahtuu hyvinvointivaltiolle? Hyvinvointivaltion kuolemastakin on jo puhuttu.

Sanotaan, että julkinen sektori on kasvanut liian suureksi ja kalliiksi. Kun rahasta tuli pulaa, julkisrahoitteisia sosiaali- ja terveyspalveluja alettiin heikentää ja miettiä, miten muutoin Sosiaalista Kysymystä voitaisiin hoitaa. Useissa maissa, mm. Britanniassa ryhdyttiin tuumasta toimeen ja annettiin enemmän tilaa julkisen sektorin lisäksi muillekin toimijoille, aluksi yksityisille yrityksille.

Valtion laitoksia yhtiöitettiin. Julkisen vallan roolia ja kansalaisen omaa roolia ruvettiin uudella tavalla pohtimaan. Mikä vastuu kuuluu kenellekin? Sosiaalinen Kysymys joutui vanhoilla päivillään parisuhteeseen Osallistuvan Kansalaisen kanssa, jonka tuli ottaa vastuuta itsestään ja muista kansalaisista ja tuottaa ratkaisuja kansalaisyhteiskunnankin ongelmiin.

Sosiaalista kysymystä on hoidettu Euroopassa uusin keinoin esimerkiksi Britanniassa lisäämällä palvelun käyttäjien valinnanvapautta ja ottamalla osalle asiakasryhmistä käyttöön henkilökohtaiset budjetit. Miten Sosiaalinen Kysymys pärjäsi tässä ympäristössä? Britanniassa havaittiin muun muassa näitä pulmia: ihmisten valitsemat palvelut olivat huonolaatuisia ja työntekijät kouluttamattomia, budjetin hallinta oli hankalaa käyttäjälle ja palkatut hoitajat ja palvelun käyttäjien omaiset väärinkäyttivät saatuja varoja.

Hyötyjiä ja tyytyväisimpiä olivat vammaiset henkilöt ja mielenterveyskuntoutujat. Vanhukset ja kehitysvammaiset jäivät jokseenkin heitteille eivätkä osanneet nauttia valinnanvapaudesta. Vähävaraiset säästivät rahat.

Mitä loppujen lopuksi lienee tapahtunut Sosiaaliselle Kysymykselle? Korjausliikkeitä ainakin on ryhdytty Britanniassa tekemään.

Suomi - NYT!

Suomessa odotetaan parhaillaan nähtäväksi lakiluonnosta suomalaiseksi valinnanvapausmalliksi. Mukana on myös henkilökohtainen budjetti. Palveluseteliä suunnitellaan kehitettävän. Sotelait ovat tulossa ensi vuoden alussa eduskunnan käsittelyyn.

Suomessakin palveluja on yhä enemmän siirtymässä markkinoille, josta siis Britanniassa on vuosikymmenten kokemus – yritysten ja erehdysten kautta. Opettavaisia kokemuksia on kertynyt Britanniassa runsaasti, mm. maan suurin hoivakonserni oli laajentanut pari vuosikymmentä toimintaansa riskejä ottaen ja velkavetoisesti. Kun julkinen sektori pienensi ostojaan, tulivat taloudelliset ongelmat ja yritys uhkasi kaatua. Ruvettiin arvuuttelemaan, mitä tapahtuu muistisairaille hoivakotien asukeille, jos sadat hoivakodit lopettavat toimintansa.

Suomella ei ole varaa jättää Sosiaalista Kysymystä heitteille markkinoiden armoille ja kompastella samoihin virheisiin kuin esimerkiksi Britanniassa viime vuosikymmenten aikana. Jos se olisi henkilö, elämä päättyisi mitä pikimmiten telomeerien lyhenemiseen ja kaikkien solujen kuolemaan. Koska näin ei ole, on Sosiaalisella Kysymyksellä vielä toivoa, sillä sen hoitaa politiikka ja politiikassa on mahdollista ottaa askelia myös taaksepäin.

Lopuksi kiitokset emeritusprofessori Briitta Koskiaholle lukuisista artikkeleista eri lehdissä.  Myös hänen julkaisunsa Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa on antoisaa luettavaa näinä päivinä. Nämä tietolähteet ovat olleet innoittajina tässä blogissa.

Kirjoittaja
Aila Puustinen-Korhonen

Aila Puustinen-Korhonen on sote-asioiden erityisasiantuntija Kuntaliitosta.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.