Kaija Majoinen 12.6.2017:

Itsehallinnon ainutlaatuinen voima

Majoinen

Puhe kunnallisesta itsehallinnosta voi tuntua jopa irvokkaalta ajassa, jossa kuntien järjestämistehtävistä ja resursseista on siirtymässä muualle noin puolet. Eräs arvostamani kuntajohtaja kysyikin minulta: Voiko enää puhua kunnallisesta itsehallinnosta?

Elinvoimatehtävä tarvitsee pelimerkkejä

Ymmärrän kuntajohtajien huolenaiheet. Äskettäin myös Oulun tuore kaupunginjohtaja Päivi Laajala esitti Kalevassa vakavan huolensa suunnitellusta kasvupalveluiden lakiesityksestä.

Puhe elinvoimasta jää ontoksi ilman sisältöä, jos kaupungeilla ei ole aitoja pelimerkkejä ja toimivaltaa työllisyyden ja elinkeinojen kehittämiseen. Antamalla vahva rooli veturikaupungeille ja kaupunkiseuduille tuettaisiin vahvasti myös kansallista kasvua, innovaatiotoimintaa ja kilpailukykyä.

Tässä ajassa kuntien itsehallinnollinen näkökulma on jäämässä taka-alalle. Järjestelmäkeskeinen ajattelu sote- ja maakuntauudistuksessa vie huomion rakenteisiin, talouden resursseihin sekä valta- ja vastuusuhteisiin. On vallan uusjaon aika. Valtakamppailujen kentillä toiminnan perimmäinen tarkoitus helposti hämärtyy. Kansalais- ja kuntalaisnäkökulma ja siinä piilevät valtavat resurssit ja mahdollisuudet uhkaavat jäädä sivuraiteelle.

Itsehallinto on päivitettävä

Kuntatalolla pidettiin 7.6. kuntademokratiaverkoston seminaari, jonka aiheena oli kansalaisaktivismi kaupunkien mahdollisuutena. Tämä seminaari energisoi minut kaikista kunnalliseen itsehallintoon kohdistuvista uhkapilvistä huolimatta pohtimaan näköpiirissä olevia uusia mahdollisuuksia. Jotta vahvaan itsehallintoon päästään, koko käsityksemme kunnallisesta itsehallinnosta on päivitettävä 2020-luvun vaateisiin. Tämän tärkeän tavoitteen myös Timo Kietäväinen linjasi perintönä Kuntaliiton Kunnat 2021 -ohjelmalle ennen siirtymistään KEVAn toimitusjohtajaksi.

Kysymys on toimijuuden nostamisesta kaiken tarkastelun keskiöön niin, että kuntalaiset eivät ole enää objekteja, toiminnan kohteita, vaan aivan erityisesti subjekteja. Kaupunkisosiologian dosentti Pasi Mäenpään ja tutkija Maija Faehnien aktivismia, vertaisverkostoja ja jakamistaloutta käsittelevä toimintatutkimus tekee näkyväksi sen valtavan resurssin, mikä on olemassa ihmisissä ja heidän välisissä suhteissaan. Ravintolapäivät, lähiruokaverkostot, hyvinvointikeskuksia pyörittävät osuuskunnat, aikapankit sekä joukkorahoituksen uudet muodot ovat näistä konkreettisia esimerkkejä.

Osallisuus on ajateltava uusiksi

Äänioikeus sekä mahdollisuus vaikuttaa kunnan toimintaan ja päätöksentekoon on edelleen osallisuuden kulmakivi. Mutta se ei riitä - osallisuus on ajateltava uusiksi. Osallisuus on yhä useammin konkreettisia tekoja, kuten välittämisen keikkoja, vaihtoehtosuunnittelua tai some-vertaisryhmien perustamista. Tällainen toiminta on hyvinvointia edistävää ja syrjäytymistä ehkäisevää.

Aikamme haastaa myös tutkijoita tarkastelemaan itsehallintoa tuoreesta näkökulmasta. Elämmehän aikaa, jossa toimintaympäristön muutokset ovat yhä nopeampia ja vaikeammin ennakoitavissa. Samanaikaisesti monet rakenteet ovat murtumassa ja kulttuurit uudistumassa.

Itsehallinnon tutkimukseen on pystyttävä nostamaan samanaikaisesti monia tärkeitä näkökulmia: Osallisuuden, johtajuuden, paikallisen toimijuuden ja kyvykkyyksien vahvistamisen sekä resurssien ja lainsäädännön itsehallinnolle määrittelemät reunaehdot ja liikkuma-alan. Tämä edellyttää monitieteistä lähestymistä ainakin hallintotieteen, oikeustieteen, taloustieteiden, maantieteen, psykologian ja sosiologian näkökulmista. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa fokukseen tulisi nostaa myös se, miten kunnallinen itsehallinto ja kansalaisten perusoikeudet voidaan ottaa samanaikaisesti huomioon uudistuksissa tilanteessa, jossa kuntien toimintaympäristöt erilaistuvat entisestään. Mekaanisen joko tai -ajattelun aika on tässäkin jo ohi!

Tämä oli viimeinen blogini Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtajana. Itsehallinnon ainutlaatuinen voima on niin tärkeä ja merkityksellinen asia, että haluan varata tutkimiseen ja kehittämiseen aikaa myös tulevina eläkepäivinäni. Kunnallinen itsehallinto ja sen vahvistaminen ei ole palkkaduuni - se on elämäntehtävä.

Kaija Majoinen
Tutkimus- ja kehitysjohtaja
Kunnallispolitiikan dosentti, HT

Kirjoittaja
Kaija Majoinen

Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtaja saa intoa, ideoita ja työniloa tiiviistä vuorovaikutuksesta kuntien ja yliopistojen kanssa. 

Energianlähteinä myös avantouinti ja vesijumppa.