Kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen 16.10.2017:

Kaupungit torjuvat ohipuhumisen kasvupalveluasiassa - ajavat työllisyyden ja kansantalouden kasvun asiaa

Kaupunkien vaatimus järjestämisvastuusta kasvupalveluihin (työ- ja elinkeinopalvelut) liittyen on leimattu kaupunkien vallanhaluksi.

Työministeri Jari Lindström (MTV 11.10.2017): ”Minua ei tässä uudistuksessa kiinnosta tippaakaan valtapolitiikka vaan työttömät ja heidän palvelujensa parantaminen.”

Ministerit Anu Vehviläinen ja Annika Saarikko (Kuntalehti 11.10.2107): ”… toivoivat, että keskustelussa keskitytään enemmän kaupunkilaisten palveluihin eikä kaupunkien valta-asemiin.”

Perusteluna hallituksen edustajat käyttävät kasvupalvelu-uudistuksen pykälätason kirjainta: ” Maakunnille tulee sellaisia kasvupalveluja, jotka nyt ovat valtion eri elinten hoidossa. Kunnilta ei siirretä mitään”.

Tämä ei ole aitoa keskustelua vaan tarkoituksellista ohipuhumista asioista, jotka on jo otettu huomioon ja käsitelty kaupunkien asiaa koskevissa kannanotoissa (mm. kaupunkien kannanotot Kuntaliiton kaupunkipoliittisessa työryhmässä 9.11. 2016 ja 5.4.2017):

Kaupunkien kritiikissä arvioidaan kasvupalveluja osana maakuntauudistuksen kokonaisuutta. Tällöin nousee kiistatta esiin havainto epäselvyydestä ja päällekkäisyydestä elinvoiman kehittämisen toimivallassa. Uudistuksen todetaan nyt tässä tilanteessa teknisesti tarkoittavan vain nykyisten ELY-keskusten ja maakunnan liittojen tehtävien siirtämistä uusille maakunnille. Tällaisiakin lauseita esityksessä on.

Kuitenkin maakuntauudistuksen, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden uudistuksen kokonaisuudessa luodaan tilanne, jossa uudet maakunnat saavat yhteistyötä johtavan, strategisen roolin toiminnoissa, joissa kaupungit käyttävät merkittävimmät resurssit.  

Kehittämisen todelliset tekijät ovat toisaalta yrityksiä, tutkimus- ja oppilaitoksia ja toisaalta itsehallintonsa, veropohjansa ja yleisen toimivaltansa kautta motivoituneita kaupunkeja ja kuntia. Uusien maakuntien rooli on edistää, tukea ja mahdollistaa näiden kehittämisen todellisten tekijöiden kehittämishankkeita osallistumalla niiden hankkeiden rahoitukseen kuten ELY-keskukset ja maakunnan liitot aiemmin. Jokainen toimija on strategi omien resurssiensa käytössä ja johtaa yhteistyötä siinä suhteessa, missä se panee panoksia tähän yhteistyöhön.

Päällekkäisyyksiä on erityisesti elinvoimatehtävien, mukaan lukien innovaatioympäristöjen kehittäminen, aluekehitystehtävässä todetut yliopistoyhteistyön johtaminen, kulttuuritehtävien ja luovan alan kehittämisen osalta ”maakunnan alueella”. Jos esityksessä ja maakuntauudistukokonaisuudessa olevat toimivaltaepäselvyydet ja päällekkäisyydet jäävät voimaan, aiheuttaa se kaupunkien näkökulman mukaan tulevaisuudessa haittaa kaupunkien kehittämiselle ja tätä myötä tavoitteena olevalle kasvun ja työllisyyden parantamiselle.

Kaupunkiseudun kuntien rooliin kuuluu laatia uskottava visio ja strategia seudun elinvoiman kehittymisestä ja johtaa yhteistyötä vision toteuttamiseksi. Kaupunkien elinkeinotoimen ja kaupunkiseutujen kehittämisyhtiöiden tehtävänä on toimia verkonkutojana, kehityksen katalyyttina alueensa yritysten, oppilaitosten, tutkimuksen ja näitä yhteistyösuhteita kehittävien hankkeiden rahoittajien kanssa. 

Tämä verkonkutojarooli on julkisen elinkeinopolitiikan tehtävä ja veropohjansa kautta kunnat ja kaupungit ovat hyvin motivoituneet tätä tehtävää toteuttamaan. Elinkeinopolitiikan strategista ohjausta ja verkonkutojaroolia ei voida toteuttaa markkinaehtoisesti.  Elinvoimahankkeissa tarvittavaa asiantuntemusta voidaan sitten hankkia markkinoilta. Myös nykyiset valtion työllisyys- ja yrittäjyyspalvelut ovat yksi operatiivinen instrumentti tämän kokonaisuuden edistämisessä.

Työllisyyspalveluissa osa voidaan hankkia markkinoilta, kuten rekrytointipalvelut, valmennusta, koulutusta. Kuitenkin pitkäaikaistyöttömyyden ”kova ydin ” edellyttää moniammatillista palvelua ja asiakkaan kädestä pitäen opastusta työmakkinakelpoisuuden kohottamisessa eteenpäin. Järjestämisvastuussa olevan julkisen toimijan, joka kaupunkien esityksessä on kaupunki, tehtävänä on palvelutarpeen arviointi, työ- ja toimintakyvyn arviointi ja eri toimijoiden palveluiden yhteensovittaminen asiakkaan tarpeisiin.

Olennaista on myös työllistymisen edistäminen yritysten kehittämispalveluiden yhteydessä sekä työvoiman koulutus ja uudelleenkoulutus yritysten tarpeisiin. Kaupungeissa voidaan tuloksekkaasti yhdistää laajan elinvoiman kehittämisen, elinkeinopolitiikan ja työllisyyspolitiikan keinot.

Kaupunkien tarkoittama työnjako on sellainen, että se tuottaa kokonaisuudelle parhaan tuloksen, parhaan talouskasvun ja työllisyyden. Näin ollen kaupungit eivät toimi asiassa suppealla vallantavoittelun motiivilla, vaan koko maan hyväksi.

Kirjoittaja
Kauko Aronen

Kauko Aronen on Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö.

Siteeraan tekstiäsi: Kuitenkin maakuntauudistuksen, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden uudistuksen kokonaisuudessa luodaan tilanne, jossa uudet maakunnat saavat yhteistyötä johtavan, strategisen roolin toiminnoissa, joissa kaupungit käyttävät merkittävimmät resurssit. "

Eikö tässä ole juuri kyse kuin valtapolitiikasta?

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.