Kirjoittajat: Jari Stenvall, Hanna Vakkala ja Siv Sandberg

Kelluvat kunnat – miten eteenpäin?

Mitä tarkoittaa kelluvat kunnat? Osana ARTTU2-ohjelmaan kuuluvan reaaliaikaisen arviointitutkimuksen yhteydessä toteutimme kuntien johtaville päättäjille ja viranhaltijoille kyselyn, jonka tulosten perusteella kunnat näyttävät ”kelluvan” oman tulevaisuutensa määrittelemisen, sote-uudistuksen ja maakuntauudistuksen ristiaallokossa.  Tämä ei ole välttämättä negatiivinen asia. Käsite ’kelluvat kunnat’ viittaa tilanteeseen, missä on epäselvyyttä tulevasta suunnasta ja tarkoituksenmukaisista ratkaisuista. Johdolta ja päättäjiltä tilanne vaatii rauhallisuutta ja harkintaa, mutta myös valmiutta muutokseen. Aiemmat uudistukset ovat opettaneet, että voi olla hyväkin käyttää malttia, jotta tehtävät ratkaisut ja linjaukset ovat perusteltuja.

Kuntien tilanne uudistusten keskellä saattaa vaihdella suurestikin. Osa kunnista on jo aloittanut mittavan kehittämistyön kohti tulevaisuuden kuntaa. Käytännössä kehityksen vauhti on riippunut muun muassa kuntien avaintoimijoista ja heidän osaamisestaan, samoin kuin kulttuurista ja yhteistyön historiasta. On ymmärrettävää, että jos kuntien välillä on ollut jännitteitä ja luottamuksen puutetta, on synergiasta ja kokonaisedusta lähtevää kehittämistyötä vaikeata tehdä.

Kelluminen johtuu paitsi uudistusten mittavuudesta myös aiempaan nähden poikkeavasta valmisteluprosessista. Kuntien, soten ja maakuntien ratkaisuja valmistellaan kaikilla hallinnon tasoilla samanaikaisesti tilanteessa, jossa lainsäädäntöä ja tätä kautta uudistuksia ei ole vielä hyväksytty. Aikaisempien uudistusten logiikka on perustunut siihen, että alueellinen ja paikallinen valmistelu seuraavat lainsäädäntöä. Aiemmista uudistuksista poikkeava prosessi on aikaansaanut jossakin määrin konflikteja. Näin ollen on vaarana, että mittava valmistelutyö alue- ja paikallistasolla menee – ainakin osittain - hukkaan, jos uudistusten sisällöt muuttuvat. Johtavat kuntatoimijat luottavat silti aiempia uudistuksia enemmän hallituksen sitoutumiseen uudistuksen maaliin saattamisessa.

Kuntien johtamisen ja toiminnan hallinnan näkökulmasta tilanne on monella tavalla vaativa. Kuntien johtajilta ja avainpoliitikoilta edellytetään paitsi uudistushalukkuutta ja kehitysprosessien eteenpäin viemisen kykyä, myös kykyä rauhoittaa omaa kuntayhteisöä ja lisätä sen sietokykyä epävarmuuden vallitessa. Kuntavaalit tulevat osaltaan kärjistämään poliittista keskustelua uudistuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Liian moni julkisen hallinnon uudistus on kompastunut ylimielisyyteen ja realiteettien tunnustamatta jättämiseen. On tärkeää, että alue- ja kuntatasolla puhutaan asioista avoimesti ja niiden oikeilla nimillä, jotta vaikeisiinkin ongelmiin löydettäisiin ratkaisuja. Yksi kysymys kunnissa on näivettymisen uhka. Onko kunnissa edellytyksiä löytää ratkaisuja kuntalaisille tärkeisiin asioihin ja elinvoimaan liittyviin kysymyksiin? Toinen iso asia on itsehallinnon sisältö: millä tavoin itsehallinto olisi luonteeltaan sellaista, joka tekisi kunnasta merkityksellisen kuntalaisille? Kolmanneksi, rakentavia ratkaisuja tulisi löytää kumppanuuden ja edunvalvonnan väliseen asetelmaan maakuntahallinnon ja kuntien kesken: kunnista ei saisi tulla pelkkiä edunvalvojia maakuntiin nähden.

Kelluminen liittyy uudistusten valmisteluvaiheeseen ja päätöksentekoon maakunta- ja kansallisella tasolla sekä etenemistahtiin oman kunnan kehittämisessä. Kunnat voivat vielä kellua, mutta eivät kovin pitkään!

Kirjoittajat:

Jari Stenvall, professori, Tampereen yliopisto

Hanna Vakkala, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto

Siv Sandberg, tutkija, Åbo Akademi

Kirjoittaja

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.