Leena Pöntynen 7.8.2017:

Koulumatka on tärkeä osa lapsen ja nuoren päivää

Leena Pöntynen

 

Koulun alkaessa koulupolulle koulukuljetuksissa suuntaa yli 120 000 oppilasta eli yli viidesosa kaikista perusopetuksen oppilaista. Määrä kasvanee jatkossa, jos kuntien kouluverkkoja tiivistetään. Kuntien muuttuvassa tilanteessa koulukuljetuksiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kunnat käyttävät vuosittain koulukuljetuksiin yli 180 miljoonaa euroa. Oppilaskohtaisen koulukuljetuksen keskimääräinen hinta on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut noin 900 eurosta lähes 1600 euroon oppilasta kohden.
 
Koulumatkaetuuteen on perusopetuslain mukaan oikeutettu esi-, perus- ja lisäopetuksen oppilas, jonka koulumatka on pidempi kuin viisi kilometriä, tai  jos oppilaan koulumatka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Jos oppilas on otettu muuhun kuin hänelle osoitettuun lähikouluun, voi kunta velvoittaa huoltajia huolehtimaan oppilaan kuljetuksesta tai siitä aiheutuvista kustannuksista.

Oppilaiden yhdenvertaisuus taattava

Useat kunnat ovat päättäneet lakia lievemmistä koulumatkaetuuden perusteista koulukuljetussäännöissään. Monin paikoin esimerkiksi pienten oppilaiden kilometrirajaksi on määrätty kolme kilometriä. Lakia lievempiä koulukuljetussääntöjä laadittaessa on tärkeää muistaa, että säännön tulee olla yhdenvertainen kaikille kunnan oppilaille. Paljon kysymyksiä esitetään mm. yhteishuoltajuustilanteista, jossa lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Kunta ei ole velvollinen järjestämään kuljetusta molempien vanhempien luota, vaan vain oppilaan ensisijaisesta kotiosoitteesta.
 
Koululaisen päivä alkaa kotiovelta. Koulumatka odotuksineen saa kestää lain mukaan enintään kaksi ja puoli tuntia, tai jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta, saa koulumatka kestää enintään kolme tuntia. Aikarajan lisäksi kannattaa miettiä myös sitä, millaiseksi lapsen päivän kokonaisuus muodostuu. Näyttää siltä, että koulukuljetusaika on lisäystä lasten ruutuaikaan samassa suhteessa: Matkan ajan tuijotetaan pientä älypuhelimen ruutua. Tällä voisi olettaa olevan vaikutuksia sekä lasten näköön että ryhtiin.
 
Koulumatkaan voi kuulua kohtuullinen itse kuljettu matka. "Kohtuullisen matkan" pituutta ei ole määritelty laissa, mutta periaatteessa se voisi olla jopa useamman kilometrin mittainen (alle 5 km), jos matkaan käytettävän ajan rajoitukset antavat myöten. Useat kunnat käyttävät kävelymatkaan käytetyn ajan mittaamiseen Hämeen lääninhallituksen aikanaan antamaa ohjetta, jossa käytetään tutkimukseen perustuvaa tulosta siitä, miten kauan eri-ikäisten lasten kävely kilometriä kohden kestää. Ohjeistus on valtion viranomaisen antama ja sitä on pidetty päätösten pohjana oikeuskäytännössäkin. Näin ollen sitä voidaan pitää luotettavana.

Maksuttomuus vai avustus?

Yksi paljon kysymyksiä herättävä yksityiskohta on perusopetuslain kohta, jossa todetaan, että esikoululaisella on oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai varhaiskasvatuspalvelusta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai varhaiskasvatukseen, mikäli matkan pituus on em. mukainen.

Suoraan -sana ei tässä yhteydessä tarkoita sitä, että esioppilas tulisi aina hakea kotiovelta, myös esiopetuksen oppilaan matkaan voi kuulua kohtuullinen itsekuljettu matka. Suoraan -sana viittaa sen sijaan siihen, että oppilaan kuljetusetuus on esiopetukseen ja sieltä pois. Jos oppilas tarvitsee esiopetuksen lisäksi täydentävää varhaiskasvatusta, ei kunta ole velvollinen korvaamaan matkoja varhaiskasvatuspaikkaan tai sieltä kotiin.
 
Laki ei määrittele sitä, millä tavalla koulumatka olisi järjestettävä. Oikeuskäytännössä on todettu, että laissa opetuksen järjestäjälle ei ole säädetty velvollisuutta kuljetuksen järjestämiseen, vaan sille on annettu oikeus valita, järjestääkö se maksuttoman koulukuljetuksen vai maksaako se kuljettamista tai saattamista varten avustuksen. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on siis aina oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

Riittävyydestä on oikeuskirjallisuudessa todettu, että määränä on pidettävä välttämättömiä ja välittömiä menoja, jotka kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvat huoltajalle. Saattoavustusta on enenemässä määrin käytetty varsinkin silloin, kun matka tai sen osa on erityisen vaikea järjestää. Päätös siitä, miten matka olisi järjestettävä, on opetuksen järjestäjällä.

Lasta kannattaa kannustaa kulkemaan jalan tai pyörällä

Pykälien lisäksi koulumatkan kulkemiseen liittyy kansanterveydellisiä näkökohtia: Hallituksen tavoitteena on sisällyttää lapsen ja nuoren päivään vähintään tunti liikuntaa. Koulumatka on erinomainen mahdollisuus tähän. Siksi on erittäin hyvä, että koulumatkaan kuuluu kohtuullinen itse kuljettu osuus. Monissa kaupungeissa on järjestetty esimerkiksi käveleviä koulubusseja pienimpien lasten opettamiseksi turvalliseen koulumatkaan jalan. 
 
Syksyisin ja keväisin bussikuljetuksessakin olevia oppilaita kannattaa kannustaa pyöräilemään. Siksi ohjeeni vanhemmille koulun alkaessa on: Kannusta lastasi kulkemaan koulumatkansa - tai osa siitä - jalan tai pyörällä. Lasta ei tarvitse kuljettaa autolla joka paikkaan. Itse kulkiessaan lapsi oppii liikkumaan turvallisesti ympäristössään, arkiliikunta tulee luonnolliseksi osaksi koulupäivää, ja se, jos mikä edistää myös jaksamista koulupäivän ajan ja sen jälkeen.

Kirjoittaja
Leena Pöntynen

Leena Pöntynen on esi- ja perusopetuksen erityisasiantuntija Kuntaliitosta.