Leena Pöntynen ja Päivi Väisänen-Haapanen 19.12.2017:
Leena Pöntynen ja Päivi Väisänen-Haapanen

Suomalainen perusopetus on elänyt vuosikausia rahapussin nyörit tiukalla. Puhumme usein koulujen säästökurimuksesta, mutta harvoin nostamme perusopetuksen rahoitusta keskusteluun oikeilla termeillä ja luvuilla. Tämän kirjoituksen tavoitteena on saada meidät kaikki näkemään, mitä tuntikehyksen ja käyttömenojen takana piilee.

Maailman parhaan tuotteen tarina

Olipa kerran Oy Suomi Ab, jonka tuote, peruskoulun oppimistulokset, nousi vuosituhannen vaihteessa hetkessä maailmanmaineeseen, maailman parhaaksi tuotteeksi. Maailman paras tuote kiillotti yhtiön brändin nousukiitoon ja toi tuhannet ja tuhannet education-turistit ihmettelemään menestystuotetta. Sen sijaan, että yhtiö olisi sijoittanut tuotteeseensa, alkoi yhtiö leikata sen toimintaedellytyksiä. Tuotannon perusrahoitusta leikattiin vuosi toisensa jälkeen juustohöylällä. Vuosien ajan tuote vajosi alamäkeen, mutta sinnitteli silti maailmanlistan pistesijoilla.

Tuotteiden tasalaatuisuus sen sijaan - juuri se, mistä maailman maine oli kerätty - alkoi kärsiä. Osalla tuotantolinjoista valmistukseen jouduttiin käyttämään aiempaa vähemmän aikaa ja materiaaleja yhtiön tuen vähentyessä. Pian tuotteet alkoivat olla jopa hyvin erilaisia keskenään ja niissä alkoi entistä enemmän näkyä, missä tuote oli tuotettu.

Herää kysymys: Mikä yhtiö voi kohdella tähtituotettaan näin?

Perusopetus valtion rahoitusleikkausten pyörityksessä

Syksyllä 2017 valtiovarainministeriön julkaiseman Kuntatalousohjelman mukaan kuntatalous kokonaisuutena on vahvistunut, mutta kuntien välillä on edelleen suuria eroja. Tilikauden tulos oli negatiivinen joka kolmannessa kunnassa.

Vuosituhannen vaihteesta perusopetuksen käyttömenot ovat kasvaneet 2,7 miljardista eurosta 5 miljardiin euroon, siis lähes kaksinkertaistuneet. Opetushallituksen kustannusraportoinnin mukaan kustannuksia ovat nostaneet erityisesti kiinteistöjen ylläpitokustannukset ja muut opetusta tukevat palvelut.

Oppilaskohtaiset käyttömenot ovat olleet suurimmat maaseutumaisissa kunnissa (Karvin raportti 11/2017). Kustannukset ovat kasvaneet, kuntien valtionosuusrahoituksen aleneminen on siirtänyt rahoitusvastuuta valtiolta kunnille samanaikaisesti, kun kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on lisääntynyt.

opetuskuva1

Valtaosa perusopetuksen valtionosuusrahoituksesta kanavoituu kunnille kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän kautta. Valtionosuusprosentti on noin 25 prosenttia, joten käytännössä perusopetuksen rahoituksesta neljäsosa tulee valtiolta ja kolme neljäsosaa kunnilta. Vaikka kuntien rahoitusvastuu on mittava, on valtion rahoituskin äärimmäisen tärkeä lakisääteisen peruspalvelun järjestämisessä.

Alla olevassa kuviossa on esitetty kuntien peruspalveluiden valtionosuusrahoitukseen kohdistuneet leikkaukset vuosina 2012–2019 vuoteen 2016 mennessä tehtyjen päätösten mukaisina. Kuntien peruspalveluiden valtionosuusrahoitukseen sisältyvät suurimpana sosiaali- ja terveystoimi, ja lisäksi varhaiskasvatus, esi- ja perusopetuksen rahoitus, kulttuuritoimi, kirjastot sekä taiteen perusopetus.

opetuskuva2

Vuoden 2019 tasossa valtionosuusleikkaukset ovat yhteensä 2,2 miljardia euroa, eli valtionosuusrahoitus vähenee vuodesta 2012 alkaen yhteensä noin 20 prosenttia. Luvut sisältävät valtionosuusrahoitukseen kohdistuvat säästötoimenpiteet sekä indeksikorotuksen jäädyttämisen ja kilpailukykysopimuksen. Kuviossa ei ole vuoden 2018 valtion talousarvioesitykseen sisältyviä leikkauksia.

Lisäksi opetus- ja kulttuuritoimen tehtävien valtion rahoituksesta osa myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta. Myös opetus- ja kulttuuritoimen valtionapurahoitus on ollut merkittävien, eri tehtäviin kohdistuvien leikkausten kohteena vuodesta 2012 alkaen.

Kun valtio on leikannut rahoitusta, ovat kunnat venyneet äärimmilleen: Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportin (11/2017) mukaan kunnat ovat lisänneet merkittävästi rahoitusosuuttaan ja näin paikanneet mahdollisuuksiensa mukaan vähennettyä rahoitusta. Kuntatalouden vuosikate on vahvistunut erityisesti maltillisten toimintamenojen kasvun ja toiminnan sopeuttamisen vuoksi.

Kuntien talouden tasapainottamistarpeet eivät ole johtuneet vain perusopetuksen menojen kasvusta, vaan eri tehtävien, erityisesti sosiaali- ja terveystoimen käyttömenojen kasvusta, jotka ovat yli kaksinkertaistuneet vuosituhannen vaihteesta lähtien noin 21 miljardiin euroon. Tasapainottamista ovat vaatineet myös varsin mittavat investointitarpeet.

Valtion säästöt koulutuksesta on huomioitu myös Euroopan komission Koulutuksen seurantakatsauksessa (2017). Raportissa todetaan, että jatkuva koulutusmenojen negatiivinen kehitys saattaa heikentää myös maamme kilpailukykyä.

Perusopetuksen kehittäminen perustuu hankehumppaan

Suomessa perusopetuksen kehittämisen tukeminen on jätetty valtion taholta monenlaisten hankerahoitusten sekä vuosille 2016-2018 suunnatun kärkihankerahoituksen varaan. Kymmenessä vuodessa valtionavustusrahoitus on kasvanut dramaattisesti.

Itse asiassa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla valtionavustusrahoitusta käytetään kohdennettuna ohjausvälineenä myös sellaiseen peruspalvelutoimintaan, joka on valtionosuusrahoituksen piirissä olevaa lakisääteistä toimintaa.

Lakisääteiset ja pysyväisluontoiset kuntien palvelujärjestelmään liittyvät tehtävät tulisi rahoittaa ensisijaisesti valtionosuusrahoituksena ja lainsäädännön tulisi toimia ohjausvälineenä yksittäisten valtionavustusten sijaan. Väliaikaisiin kehittämistarpeisiin liittyviä hankkeita tulisi ohjata pitkäjänteisesti.

Hankerahoitus tulisi siirtää perusrahoitukseen, jolloin kunnilla olisi itsehallintonsa perusteella mahdollisuus käyttää saamansa rahoitus yleiskatteisesti paikallisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Vähimmilläänkin pitkäjänteisempi, suunnitelmallisempi vähintään hallituskaudeksi ja sen ylikin menevä hankerahoitus puoltaisi paikkaansa nykyistä valtionavustusrahoituskäytäntöä paremmin.

Rahoituksen myöntökriteerit perustuvat yleensä yleisluonteisiin taustamuuttujiin. Opetuksen järjestäjän tulisi kuitenkin voida kohdentaa rahoitus oman toimintansa ja tarpeidensa mukaisesti juuri niihin kouluihin, joissa tarve on olemassa. Tämä toteutuisi parhaiten kunnan omilla ratkaisuilla perusrahoituksen avulla.

Poukkoileva hankerahoitusjärjestelmä on pirstaleinen, paljon työtä vaativa ja ongelmallinen. Rahoituksen saanti on vuosittain epävarmaa ja rahoituksen määrä, painopisteet ja myöntökriteerit voivat merkittävästikin muuttua. Erityisesti pienempien kuntien vähäiset hallinnolliset resurssit tulisi suunnata toimintaan ja sen kehittämiseen, ei hallinnollisen taakan lisäämiseen.

Valtionavustusrahoitus vähentää perusrahoitusta kaikilta ja kohdentaa sitä vain niille, jotka sitä hakevat, ja jotka sitä kulloinkin onnistuvat saamaan. Surullista kyllä, nämä alueet näkyvät myös oppimistuloksissamme negatiivisessa valossa.

Tuloksia tehdään kestävällä rahoituspohjalla

Entä voisiko rahoitusta käyttää jotenkin uudella tavalla? Voisimmeko huomioida, että oppilaat tarvitsevat resursseja eri määriä koulupolkunsa aikana? Pitääkö kaikkien saada aina yhtä paljon, vai voisimmeko kohdistaa resursseja paremmin niille, jotka erityisesti ovat niiden tarpeessa? Tulisiko rahoitusta suunnata erilaisiin paikallisiin kokeiluihin? Ja tulisiko nyt kääntää valtionavustuskelkka kohti valtionosuusrahoitusta?

Suomalainen perusopetus on säilyttänyt paikkansa maailmanlistalla vahvan kuntaperustaisuutensa vuoksi. Kunnat ovat paikanneet valtionosuusleikkausten jättämiä aukkoja, mutta näin ei voida loputtomiin toimia.

Lapsiin kannattaa panostaa, koska sillä sijoituksella on pitkäaikaisia vaikutuksia koko ihmisen elämään. Olemmeko valmiita löytämään uusia malleja ja ratkaisuja myös perusopetuksen rahoituksen päivittämiseen 2020-luvulle?

Kirjoittaja

Leena Pöntynen ja Päivi Väisänen-Haapanen ovat erityisasiantuntijoita Kuntaliiton Opetus- ja kulttuuriyksikössä.

Suomalaiset saavat sitä mitä ovat tilanneet, että kokoomus ei ole koululaisten ystävä!!

Erittäin hyvä blogi ja täyttä asiaa! Vielä ei ole myöhäistä pelastaa menestystuotetta, jos Oy Suomi Ab vain näin haluaa.

Olen Kuntaliiton erityisasiantuntijoiden kanssa täysin samaa mieltä "hankehumppapolitiikan" tuloksellisuuden kyseenalaistamisesta. Hankerumbasta hyötyvät eniten jo ennestään vahvat, isot toimijat, joilla on kokemusta, resurssia ja osaamista (+ suhteita) kaikkien mahdollisten hankerahoitusten haalimiseen. Hankkeet pitäisi ilman muuta sisällyttää perusrahoitukseen. Kehittämisen kärjet voitaisiin ilmaista koulutuksen järjestäjille tavoitteina (kesuna). Opetuksen järjestäjät raportoisivat aikanaan kehittämistyönsä tuloksista. Tämän rinnalla valtion pitäisi erityisesti tukea kehittämistyöhön liittyvää osaamisen vahvistamista.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.