Terhi Päivärinta 14.6.2017:

Opetus- ja kulttuuritoimen perusrahoitusta on vahvistettava – miljardiluokan valtionosuusleikkauksia paikataan nyt avustuksilla

Kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin on tehty vuodesta 2012 lähtien merkittäviä leikkauksia. Kaiken kaikkiaan valtionosuusmenetykset vuoteen 2019 saakka ovat Kuntaliiton arvion mukaan nousemassa lähes kolmeen miljardiin euroon. Näistä valtionosuuksista kohdistuu kuntien opetus- ja kulttuuritoimeen noin kolmannes.

Samalla kun peruspalveluiden valtionosuutta on leikattu, on kunnille suunnattu valtionavustuksia erilaisiin kehittämishankkeisiin. Näin on toimittu erityisesti perusopetuksen osalta. Kunnat ovat voineet hakea valtionavustusta esimerkiksi opetusryhmien pienentämiseen ja tasa-arvon edistämiseen.

Valtionavustuksissa monia ongelmia

Valtionavustuksiin sisältyy monia ongelmia. Ne ovat kankeita, koska ne edellyttävät hallinnollista työtä niin jakajan kuin saajankin osalta. Avustukset myös sitovat rahojen käyttöä, mikä on kunnallisen itsehallinnon periaatteiden vastaista.

Rahoituksen saanti on vuosittain epävarmaa ja lisäksi rahoituksen määrä, painopisteet ja myöntökriteerit voivat merkittävästikin muuttua. Pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu ja kehittäminen häiriintyvät tilapäisrahoituksen vuoksi, vaikka rahoituksella pyritään tukemaan toiminnan järjestämistä.

Esimerkiksi Kuntatalousohjelmaan 2018–2021 sisältyvään esi- ja perusopetukseen kohdennettavan tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin suunnattavan rahoituksen täsmälliset kriteerit eivät kohdistu samalla tavoin kaikkiin kuntiin. Syy siihen on kuntien, perusopetusta antavien koulujen ja oppilasalueiden erilaisuus.

Valtionavustusrahoitusta jaetaan vain osalle kuntia ja koulutuksen järjestäjiä. Kaikki kunnat eivät edes hae avustusrahoja, koska heillä ei ole riittävästi resursseja hakemusten laadintaan, seurantaan ja raportointiin. Tämä lisää vuosi vuodelta kuntien välisiä eroja toiminnan järjestämismahdollisuuksiin.

Avustusrahoitus ei myöskään kannusta kuntia tekemään päätöksiä parhaalla mahdollisella tavalla kokonaisuuden näkökulmasta, vaan kannustaa osaoptimoimaan avustuksen palautusvelvollisuuden pelossa vain tiettyä osaa palvelujärjestelmässä.

Perustoimintaa ei tule rahoittaa avustuksilla

Tietysti on myönteistä, että kunnat voivat hakea toimintaansa lisärahoitusta valtionavustuksina, mutta tämä toimintatapa sopii huonosti siihen, että kuntien perustoimintaa ei tulisi rahoittaa kohdennetuilla valtionavustuksilla. Rahoitus lakisääteiseen toimintaan tulisi ohjata yleiskatteellisten valtionosuuksien kautta.

Valtionavustusrahoitus tulee rajata kohdentumaan erillisiin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin ja investointeihin ja niillä voidaan tukea myös rakenteellisia muutoksia ja niihin kohdistuvia siirtymäaikoja.

Sivistyspalvelujen rahoitus ei saa heiketä sote-uudistuksen sivutuotteena

Tällä hetkellä valmistellaan sote-toiminnan siirtoa perusteilla oleville maakunnille. Kuntien tehtävät tulevat näiltä osin muuttumaan, mutta varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, kirjastot, vapaa sivistystyö sekä kulttuuri- ja liikuntatoiminta tulevat edelleen säilymään kuntien tehtävinä.

Tässä muutostilanteessa ovat monet kuntatoimijat esittäneet perustellun huolensa resurssien riittävyydestä myös tulevaisuuden kunnan sivistyssektorilla varahaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen. Tässä vaiheessa näyttää siltä, ettei kunnille ja koulutuksen järjestäjille kohdistuvan valtionosuuden määrä ole kasvamassa.

Tulevaan kuntatalousohjelmaan on kirjattu valtionavustusta eli niin sanottua tasa-arvorahaa yhteensä 30 miljoonaa euroa. Nämä valtionavustukset eivät mitenkään korvaa niitä mittavia, satojen miljoonien valtionosuusleikkauksia, jotka on jo tehty. Nyt olisi löydettävä keinot, joilla kuntien ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien valtionosuusrahoitus saataisiin kuntoon.

Kirjoittaja
Terhi Päivärinta

Terhi Päivärinta on Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja.

Terhi Päivärinta Twitterissä: @TerhiPaivarinta