Reijo Vuorento 17.1.2017:
Reijo Vuorento

Englannin keskuspankin BoE:n johtaja Andy Haldane totesi 5.1.2017 talousennusteita kommentoidessaan, että ”Sääennusteet ovat parantuneet, mutta ekonomistit ovat kriisissä”. Tällä hän viittasi ennusteisiin niin sanottujen markkinavoimien reaktioista muun muassa Brexitiin ja Trumpin valintaan. Vallitseva käsitys kun oli, että Britannian ja Yhdysvaltain taloudet tulevat kärsimään lujaa ”vääristä valinnoista”. 

Tosiasiassa Brexitiin sopeutuminen kesti kaksi päivää ja Trumpin voittoon kaksi tuntia. Nyt Britannian teollisuustuotannon odotukset ovat korkeammalla tasolla kuin pitkiin aikoihin samalla kun Trumpin elvytyspuheet ovat saaneet markkinat innostumaan.

Näistä voimme oppia ainakin sen, että yksinkertaisia totuuksia ei juuri ole olemassa vaikka niitä meille jatkuvasti tarjoillaan. Esimerkkinä vaikka väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen ennakoitu kehitys. Lähes poikkeuksetta erilaisia toimenpiteitä, vaikkapa sote-uudistusta, perustellaan juuri näillä tekijöillä. Meille kerrotaan, että jos nyt emme tee niin tai noin, niin sitten taloutemme suurin piirtein romahtaa.

Voisiko joku kertoa, miksi Florida tai Japani eivät ole romahtaneet, vaikka niiden ikärakenne tai huoltosuhde ovat meitä reilusti heikompia? Tai että haasteisiin vastaaminen ei muka onnistu ainakaan kuntapohjaisella mallilla – okei Ruotsissa onnistuu, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu.

Uusimmat tulevaisuuteen tuijottamisen megatrendit ovat robotisaatio ja digitalisaatio. Jokaisen itseään kunnioittavan asiantuntijan on vähintään kerran esityksessään viitattava näihin tulevaisuuden tekijöihin.

Suomalaiset ovat insinöörikansaa ja usko teknologian läpitunkevaan voimaan on voimakas. Tämän oletetaan vaikuttavan erityisesti tulevaisuuden työmarkkinoihin – puhutaan jopa työn loppumisesta kun robotit korvaavat ihmistyön yhä voimakkaammin.  Lääketieteen robotisaation voimakkain keskittymä on juuri Floridassa – ja japanilaiset ovat aina olleet robotisaation kärjessä. Näillä alueilla työttömyys on kuitenkin lähestulkoon alhaisinta maailmassa – mistä siis oikein on kysymys?

Tulevaisuus on nyt muodissa – siitä on helppo pitää seminaareja ja lausua viisaita – varsinkin mitä pidemmälle kurkistetaan. Ihan vakavissaan esitetään laskelmia jopa 50 vuoden päähän – ja ne saatetaan nielaista annettuna totuutena, tietenkin vähän esittäjästä riippuen. Jos on muodollisessa hierarkiassa korkealla ja oikein hienosti tehty PowerPoint -esitys, sitä parempi.

Olin aikanaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa asiantuntijana. Sittemmin on tullut tehtyä skenaarioita ja kurkotettua eri yhteyksissä tulevaisuuteen. Kun jälkikäteen katsoo ennusteita, ei voi kuin todeta, että pieleen on mennyt ja rajusti esimerkiksi väestöräjähdyksestä, maapallon kestävyydestä tai vaikkapa öljyn riittävyydestä puhuttaessa.

Ruotsissa tutustuin myös sikäläiseen tapaan vastata haasteisiin. Siellä vallitseva käsitys on, että uusi teknologia auttaa tuottavuudessa ja arjen askareissa, mutta ihmisten asiat on hoidettava silloin kun niitä esiintyy. Ruotsissa kunta-alalla on 1, 065 miljoonaa työntekijää ja lisää palkataan erityisesti hoiva- ja hoitotyöhön – niin ja talous kasvaa lähes ennätystahtia samalla kun keskimäärinen paikallishallinnon veroprosentti on 32.

Isoja kokonaisuuksia, kuten hallinnon tai palvelujen muutoksia pohditaan porukalla pitkään ja hartaasti – diskuteerataan.  Sellaista kulttuuria en havainnut, että ”parempi vaikka huonot päätökset kuin ei päätöksiä ollenkaan”. 

Minun on vaikea kuvitella, että länsinaapurissa hyväksyttäisiin Suomen kaltaista pitkäaikaistyöttömyyttä , leipäjonoja tai nuoriso- ja eläkeläisköyhyyttä meidän mittasuhteissamme.

Joskus tuntuu, että kun tämän hetken ongelmia ei yhdessä harkiten kyetä ratkaisemaan, niin on helpompi paeta tulevaisuuteen. Tämä koskee myös meneillään olevia uudistuksia. Jos mitenkään uskallat olla enää pohjoismaisen paikalliseen itsehallintoon perustuvan mallin kannattaja, niin vähintäänkin olet ”muutosvastarinnan kiiski” tai ”peräpeiliin katsoja” tai jotain vastaavaa.

Muistelen kuitenkin, että valtiovetoiset keskushallinnon kontrollissa olevat hyvinvointijärjestelmät romahtivat Euroopassa noin neljännesvuosisata sitten, eikä niitä sen jälkeen missään ole koetettu elvyttää, päinvastoin.

On tärkeätä olla askeleen edellä. Samalla voisi kuitenkin palata aina välillä tähän hetkeen ja varmistaa ainakin se, että nyt hyvin toimivia kokonaisuuksia ei tulevaisuusinnossa laiteta romukoppaan – se vasta tulee kalliiksi.

Kirjoittaja
Reijo Vuorento

Olen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja ja aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja jalkapallosta.

Lajia olen aktiivisesti harrastanut ihan pikkupojasta asti ja edelleen kasvattajaseurassani Käpylän Pallossa.

Reijo Vuorento Twitterissä: @Reijosergio

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.