Leena Pöntynen 4.10.2017

Peruskoulun uudistamiseen on suhtauduttava kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti

Elämme maailmassa, joka muuttuu nopeammin kuin koskaan. Samaan aikaan se muuttuu hitaammin kuin enää milloinkaan. Siinä maailmassa ei mikään ole pysyvää ja varmaa, paitsi se, että meidän tulee muuttaa toimintaamme.

Lapsiperheiden elämänmuoto on muuttunut ja moninaistunut. Monien perheiden lisääntyneet sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat heikentävät perheiden mahdollisuuksia tukea lastensa tasapainoista kasvua ja oppimista.

Oppimistulosten kehityssuunta on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan laskeva. Osaamisen tasa-arvo on monilla mittareilla arvioituna heikentynyt. Peruskoulu ei onnistu enää entiseen tapaan tasoittamaan kotitaustasta tai asuinpaikasta aiheutuvia eroja osaamisessa.

Suurimmissa kaupungeissa lähikouluperiaate on murenemassa oppimistulosten erojen kasvaessa ja vanhempien valikoidessa kouluja lapsilleen. Peruskoulun tehtävä elinikäisen oppimisen perustana jää liian monen oppilaan kohdalla toteutumatta.

Digiuskoiset ja takapajuiset ääripäissä: molempia tarvitaan

Tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen vaatimukset eivät ole meille suomalaisille koulumaailmaa tunteville vieraita. Kouluissa on käytössä uunituore opetussuunnitelma, joka korostaa laaja-alaisen osaamisen taitoja ja kannustaa monialaisuuteen oppimisessa.

Silti samaan aikaan Suomen koulukenttä on jakautunut kahtia. Jos vastustajat saisivat nimetä toisensa, olisivat vastapuolet jotakuinkin ”digiuskovaiset kehitysintoilijat” sekä ”vastahakoiset ja takapajuiset jäärät”. Jos vielä satut toimimaan hallinnossa, olet molempien koulukuntien pahimman laatuinen edustaja, ethän ymmärrä mitään "oikeasta" koulusta.

Todellisuudessa mikään ei ole näin mustavalkoista. Molemmista joukoista löytyy ajattelevia pedagogeja, joille suomalainen koulu on sydämen asia. Kehittymisen kannalta ei riitä, että molempia ääripäitä ja niiden väliversioita on, vaan lisäksi tarvitaan visiota siitä, mihin suuntaan perusopetusta ollaan viemässä.

Siinä työssä tarvitaan sekä vetureita että jarruvaunuja. Erityisen tärkeää on kuitenkin se, minne raiteet vievät. Nyt jos koskaan tarvitsemme visiota suomalaisen koulutuksen suunnasta sekä vahvaa eri tasojen johtajuutta viemään meitä seuraavalle asemalle.

Parhaat PISA-tulokset syntyivät vahvan itsehallinnon kunnissa

Kunnat vastaavat perusopetuksen järjestämisestä Suomessa. Maailman parhaat PISA-tulokset on siis tehty julkisessa, kuntien ylläpitämässä peruskoulussa. Järjestelmään kuuluu olennaisesti kuntien vahva itsehallinto. Itse asiassa parhaat tulokset tehtiin silloin, kun paikallista liikkumavaraa oli vieläkin enemmän.

Paikallisesti tiedetään, miten opetus kannattaa järjestää erilaisissa olosuhteissa. Pääkaupungista käsin ei millään voida tietää, miten asiat on järkevintä järjestää eri puolella Suomea. Olosuhteet vaihtelevat melkoisesti pitkän isänmaamme eri kolkissa.

Niihin mahtuu kouluja urbaanista kaupunkikoulusta laajoine kielitarjottimineen pieneen saaristokouluun, joka hakee erityispiirteensä metsään rakennetusta metsäluokasta.

Suomalaisten hyvät tulokset perustuvat juuri tähän: Suomalaiset ovat voineet - ja voivat edelleenkin - luottaa siihen, että jokaisessa koulussa lapsi saa hyvää, maailman koulutetuimpien opettajien opetusta ja riippumatta taustastaan kuka tahansa voi ponnistaa opinnoissaan kuinka pitkälle tahansa.

Lopetetaan poliittisen suosion kalastelu ja edunvalvonta – kehitetään yhdessä!

Monet näistä peruslähtökohdista ovat kuitenkin juuri nyt uuden edessä. Samat periaatteet eivät pädekään yhtä hyvin siinä maailmassa, johon olemme matkalla. Uudistusyritykset on helppo leimata edunvalvonnaksi tai poliittisen suosion kalasteluksi, kun puututaan yksittäiseen koulutusjärjestelmään liittyvään asiaan. Nyt on kuitenkin aika jollekin muulle. On ensiarvoisen tärkeää, että yhdistämme voimamme ja katsomme suomalaisen osaamisen kruunua, perusopetusta, kokonaisuutena ja arvioimme, millaisia uudistustarpeita siinä on.

Tarvitsemme näkökulmia esimerkiksi oppivelvollisuuden määrittelyyn, opetuksen järjestämiseen ja sisältöön, opettajuuden uudistumiseen, koko järjestelmän resursoimiseen sekä tämän kaiken johtamiseen.

Kuntaliitto nosti tämän ajatuksen esille visiossaan suomalaiselle koulutukselle jo vuonna 2015 (Sivistyksen suunta 2015). Nyt tartumme haasteeseen avaamalla keskustelun peruskoulun tulevaisuuden tärkeistä aiheista julkaisemalla talven 2017 aikana blogisarjan, jonka toivomme virittävän yhteiseen keskusteluun perusopetuksen kokonaisuudesta, sekä siihen liittyvien säädösten tarkastelun tarpeesta.

Osallistu Sinäkin keskusteluun Twitterissä aihetunnisteella #hyväkoulu.

Avaa ovet perusopetukseen

Kirjoittaja
Leena Pöntynen

Leena Pöntynen on esi- ja perusopetuksen erityisasiantuntija Kuntaliitosta.