Varatoimitusjohtaja Timo Reina 8.8.2017:

Sote- ja maakuntauudistus uuteen vaiheeseen: lisäaika käytettävä aidosti hyödyksi

 

Entisen alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen nimissä kulkee osuva havainto poliittis-hallinnollisten prosessien eräästä ominaispiirteestä: on asioita, joita kaikki tuntuvat kannattavan, mutta ne eivät etene, ja sitten on asioita, joiden kannattajiksi kukaan ei ilmaannu, mutta ne vain vääjäämättä etenevät.

Kun kesälomien jälkeen on tullut tavattua uudelleen sote- ja maakuntauudistuksesta loppukeväästä laadittua perustuslakivaliokunnan lausuntoa ja peilattua sitä tähänastiseen valmisteluun, on Mannisen havainto palannut mieleen useammassakin kohdassa.

Esitetty pakkoyhtiöittäminen ja sen perusteleminen EU-oikeuden vaatimuksilla laajasti kannatetun sote-palvelujen valinnanvapauden toteuttamiseen on tästä selkein esimerkki. Ensin sille ei ollut valmistelussa vaihtoehtoa - vaikka ongelmat laajasti tuotiin esille - ja nyt sille ei tunnu löytyvän isää eikä äitiä.

Kuntien omaisuuden kohtelu kuuluu samaan sarjaan. Nyt lusikka on otettava kauniiseen käteen perustuslakivaliokunnan nostettua säätämisjärjestyskysymykseksi sen, että ”kunnan omaisuuteen liittyviin omaisuusjärjestelyihin kytketään kunnan itsehallinnon turvaava kompensaatiojärjestely”. Kompensaatiomalli on tärkeä valmistella niin, että se ylittää paitsi perustuslain riman, myös aidosti turvaa yksittäisten kuntien mahdollisuudet päättää taloudestaan uudistuksen toteuduttua.

Myös kysymys kuntien roolista sote-palvelujen tuotannossa ohitettiin aiemmassa valmistelussa lähes kokonaan. Asiallisia perusteita sille, miksi näistä palveluista vuosikymmenet vastanneille kunnille tulisi kaikista muista toimijoista poiketen lakisääteinen täyskielto edes omistaa sote-palveluja tuottavia yhtiöitä, ei ole juurikaan esitetty. Nyt tämänkin perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ”kunnallista itsehallintoa rajoittavan säännöksen perusteltavuutta” on arvioitava uudelleen.

Listaan voisi vielä lisätä muun muassa kaavaillun maakuntien ja kuntien toimintavapautta sekä kilpailua rajoittavan valtakunnallisen talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskusyhtiön, jonka tarvetta juuri kukaan ei näe tai pysty perustelemaan, mutta joka vain sitkeästi etenee.

Toki toisenlaisiakin esimerkkejä on. Kuntien tuloveroprosenttien lakisääteisen alentamisen rajoittaminen koskemaan vain yhtä vuotta on niistä merkittävin. Sekin läpäisi rimaa hipoen perustuslaillisen tarkastelun ”nyt käsillä olevassa erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa”. Myös maakuntien erillisestä palvelulaitoksesta luopuminen on syytä mainita.

Myös kasvupalvelu-uudistukseen korjaustarpeita

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että työ- ja elinkeinoministeriön johdolla valmistellussa ja keväällä lausuntokierroksella olleessa ns. kasvupalvelu-uudistuksessa otettiin yllättäen esikuvaksi sote-uudistuksen mukainen maakunnan näitäkin tehtäviä koskeva laaja pakkoyhtiöittäminen sillä erotuksella, että myös kunnat voisivat toimia kasvupalveluyhtiöiden omistajina.

Vaikuttaa selvältä, että myös kasvupalvelu-uudistuksen sisältöä on arvioitava perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta uudelleen. Tämä koskee ainakin yhtiöittämisvelvollisuutta, mutta myös sitä, miltä osin työllisyyteen ja elinkeinojen edistämiseen liittyviä julkisia hallintotehtäviä, kuten yritystukien myöntämistä, ylipäänsä voidaan antaa muille kuin viranomaisille.

Kunnat viranomaisina olisivat luontevia toimijoita näissä tehtävissä ilman yhtiöittämisvelvollisuuttakin. Tästä saadaan kokemuksia myös alueellisissa työllisyyskokeiluissa, jotka käynnistyivät 1.8.2017. Kun koko uudistuksen valmistelu sai vuoden lisäaikaa, tulee näitä kokeiluja jatkaa vastaavasti. Tätä toivoi myös eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kokeilulakia käsitelleessä mietinnössään.

Maakuntien ja erityisesti suurimpien kaupunkiseutujen työnjako vaatii muutoinkin vielä tarkentamista ja aitoa vuoropuhelua jatkovalmistelussa.

Ei pidä myöskään unohtaa, että maakuntien muita kuin sote-tehtäviä koskevat 224 lakiehdotusta olivat lausuntokierroksella keväällä. Niiden on määrä mennä eduskuntaan syksyn aikana. Maan hallituksen 5.7.2017 määrittämä uusi valmisteluaikataulu mahdollistaa myös sen, että koko lakipaketti olisi eduskunnan pöydällä ja päätettävänä samaan aikaan ensi vuoden keväällä. Alkuperäisessä aikataulussa tällaista tilannetta ei olisi syntynyt lainkaan.

Elokuun budjettiriihessä tehtävä päätöksiä esivalmistelun resursseista

Suuruudistuksen valmistelu on tullut perustuslakivaliokunnan lausunnon ja siitä seuranneen aikataulumuutoksen vuoksi jälleen uuteen vaiheeseen. Tämä edellyttää myös uutta valmistelun tiekarttaa sekä valtakunnallisesti että maakunnissa.

Vaikka aikaa on nyt enemmän, sitä ei ole yhtään liikaa. Maakuntien pidentyneen esivalmistelun edellyttämät resurssit on myös pikaisesti varmistettava, jotta valmistelu voi jatkua saumattomasti. Elokuun lopun budjettiriihi tarjoaa tälle luontevan paikan.

Suurinta viisautta olisi käyttää valmistelun lisäaika hyväksi niin, että tarpeiltaan yleisesti hyväksytyssä ja perustuslakivaliokunnankin moneen otteeseen välttämättömänä pitämässä uudistuksessa olisi lopulta yhä enemmän asioita, joita laajasti kannatetaan ja jotka myös etenevät, ja vähemmän sellaisia, jotka vain tuntuvat etenevän ilman, että niille löytyy aitoa tukea sen enempää kunta- ja maakuntakentältä kuin asiantuntijoiden keskuudestakaan.

Tämä on paikallaan myös sen vuoksi, että uudistuksen varsinainen toimeenpano siirtyy joka tapauksessa uuden aikataulun mukaisesti seuraavien eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Kirjoittaja
Timo Reina

Timo Reina on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja.

Timo Reina Twitterissä: @TimoReina