Pääekonomisti Minna Punakallio ja erityisasiantuntija Mikko Mehtonen 14.3.2017

Sote-uudistus myllertää kuntatalouden

Punakallio ja Mehtonen

Sote-uudistus ravistelee julkista sektoria siirtämällä leijonanosan kuntien tehtävistä maakuntien vastuulle. Kuntien budjeteissa tämä näkyy menojen ja tulojen reippaana vähenemisenä. Koko maan tasolla uudistus on kustannusneutraali eli kuntataloudesta poistuu kokonaisuudessaan vuonna 2019 sama määrä kustannuksia ja tuloja. Yksittäisissä kunnissa tilanne on kuitenkin toinen.

Kuntien tulorakenne muuttuu

Kuntien verotuloja siirretään valtiolle siten, että kunnallisveroprosenttiin tehdään tasasuuruinen 12,47 prosenttiyksikön leikkaus ja kuntien yhteisövero-osuutta leikataan koko kuntataloudesta noin 500 miljoonalla.

Kuntien veropohja vaihtelee asukkaiden tulotason ja verovähennysten myötä. Sen vuoksi tasasuuruinen kunnallisveron alennus siirtää valtiolle eri hyvin eri määrän tuloveroja, kunnasta riippuen. Esimerkiksi vahvan tulopohjan omaavasta Kauniaisista siirtyy tämän hetken tiedon mukaan tuloveroja pois 4600 euroa asukasta kohden, kun taas toisessa ääripäässä tuloveroja lähtee vain 1300 euroa asukasta kohden. Kuntien yhteisöveroon tehtävä noin 500 miljoonan euron leikkaus pienentää myös jokaisen kunnan yhteisöveroja eri summalla.

jakotulevaisuus

Sote-uudistuksen vaikutus esimerkkikuntien tulorakenteeseen. Lähde: Kuntatalouden jakoavain.

Kiinnostavaa uudistuksessa on, että monen tällä hetkellä valtionosuusriippuvaisen kunnan rahoitus muuttuu tulevaisuudessa veropainotteisemmaksi. Vastaavasti nyt pääosin verotuloilla elävät kunnat muuttuvat enemmän valtionosuusriippuvaisiksi. Edellä mainittu ilmiö syntyy valtionosuuteen sisällytettävistä muutostasauksista. Hyvän tulopohjan kunnilla kiinteä veroprosentin alennus tarkoittaa liian suurta verotulojen menetystä, jota kompensoidaan valtionosuudella. Tästä syystä uudistus vähentää kuntien välisiä eroja rahoituksen rakenteen osalta, jotain hyvääkin siis?

Kokonaisuudessa valtionosuuden merkitys kuntien rahoituksessa pienenee ja tuloverojen osuus kunnan kokonaistuloista kasvaa. Myös kiinteistöveron osuus kuntien tuloista kasvaa merkittävästi, vaikka sitä ei perittäisi euroakaan enempää.

Mitä yksittäisen kunnan talouden tasapainolle tapahtuu?

Uudistuksen myötä sote- sekä palo- ja pelastustoimen kustannukset siirtyvät maakunnille. Siirtyvät kustannukset vaihtelevat voimakkaasti kuntien välillä. Koska siirtyvät menot ja verotulot eivät yksittäisen kunnan osalta ole sidoksissa toisiinsa, keikauttaisi sote-uudistus sellaisenaan liian monen kunnan talouden tasapainon. Kuntien talouden tasapainottamiseksi uudistukseen on sisällytetty kaksi valtionosuuteen sisältyvää tasauselementtiä: muutosrajoitin sekä siirtymätasaus.

Muutosrajoitin kiinnittää 60 % siirtyvien menojen ja tulojen epätasapainosta osaksi valtionosuutta, minkä vuoksi se toimii porkkanana tai keppinä. Jos kunta onnistuu vähentämään sote-menojansa ennen uudistusta, saa kunta osan tästä hyödystä itselleen. Muutosrajoitin lasketaan ennen siirtymätasausta.

Siirtymätasaus toimii perälautana, joka takaa sen, ettei yhdenkään kunnan talouden tasapaino muutu enempää kuin 100 euroa per asukas, suuntaan tai toiseen. Siirtymätasaus tarkastelee muutosta, ei tasoa. Mikäli kunnan talous on hyvässä jamassa, on se sitä myös uudistuksen jälkeenkin. Siirtymätasaus ei toisaalta pelasta niitä kuntia, joiden talous on nyt epätasapainossa.

Voittajat ja häviäjät

Alueuudistus.fi -sivustolla julkaistuista siirtolaskelmista nähdään, että uudistus parantaa hieman pienten alle 40 000 asukkaan kuntien tasapainoa. Yli 40 000 asukkaan kuntien osalta uudistus vastaavasti heikentää tasapainoa ja luo maltillisen veronkorotuspaineen.

Maakunnittain tarkasteltuna Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kuntien tasapaino paranee näillä näkymin parhaiten, noin 80 euroa asukasta kohden. Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen kuntien tasapaino taas heikkenee lähes 60-70 euroa asukasta kohden.

Uudistuksen merkittävimmät ajurit yksittäisen kunnan talouden osalta ovat nykyisten sote-kustannusten suuruus ja veroprosentin tuotto. Ne määrittävät kuinka suuret kunnan siirtyvät kustannukset ja verotulot ovat, ja siten mikä on jäljelle jäävä tasapaino.

Sote-uudistuksen todellisia voittaja ja häviäjä kuntia ei kuitenkaan mitata talouden tasapainon maltillisilla muutoksilla suuntaan tai toiseen vaan sillä, että säilyvätkö palvelut kunnassa. Terveyskeskuksen lakkauttaminen on kova isku pienen kunnan elinvoimalle.

Author

Minna Punakallio on Kuntaliiton pääekonomisti.

Mikko Mehtonen on kuntatalouden erityisasiantuntija.

Hyvää tietoa

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.