Vs. johtajahammaslääkäri Merja Auero 18.12.2017

Valinnanvapauslakiehdotus suun terveydenhuollon näkökulmasta

Auero Merja

Valinnanvapauslakiehdotuksessa suun terveydenhuoltoa koskeva sääntely on pitkälti erotettu muusta sosiaali- ja terveydenhuollosta.  Tavoitteet ovat kuitenkin yhteneväiset: edistää asiakkaiden mahdollisuuksia valita palveluntuottaja, parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua sekä vahvistaa palvelujärjestelmän kannusteita kustannusvaikuttavaan toimintaan ja jatkuvaan kehittämiseen. Muutosta valmisteltaessa ovat korostuneet suuret alueelliset erot suun terveydenhuollon palvelutarpeessa ja palvelujen tarjonnassa sekä erilaiset käytännöt julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä.       

Suun terveydenhuollon valinnanvapaus on tulossa voimaan muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa myöhemmin, asteittain vuodesta 2022 alkaen. Tällöin asiakas voisi valita joko julkisen tai yksityisen suunhoidon yksikön. Yhtiöittämispakko on poistettu, mutta maakunnan liikelaitoksen suunhoidon yksikön tulee tuottaa valinnanvapauspalvelut pitkälti samoin periaattein kuin yhtiön. Valinnanvapauden ulkopuolelle jäisivät neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja muu erikoishammaslääkäritasoinen hoito sekä päivystyspalveluja.

Suun terveydenhuollon valinnanvapauden piirissä olevat palvelut erotetaan sote-keskuksissa tuotettavista muista perusterveydenhuollon palveluista. Sote-integraatio on kuitenkin tärkeä myös suun terveyden kannalta. Paljon suun terveydenhuollon palveluja tarvitsevilla on yleensä paljon myös muiden sote-palvelujen tarvetta. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen vaatii saumatonta monialaista yhteistä työtä, joka tulee varmistaa tulevassa palvelujärjestelmässä. Laajaa yhteistyötä tarvitaan myös korkealaatuisen opetuksen ja tutkimuksen edellytysten turvaamiseksi.

Suun terveydenhuollon rahoitusvaje on herättänyt huolta. Vaje syntyy siitä, että nyt julkinen suun terveydenhuolto hoitaa lähes kaikki alle 18-vuotiaat ja lisäksi hiukan yli puolet aikuisista, mutta lähes puolet aikuisista käyttää yksityissektorin palveluja, joissa julkinen tuki on viime vuosina pienentynyt. Vuonna 2016 asiakas maksoi itse noin 84 % yksityisestä Kela-korvattavasta hammashoidosta, kun julkisella sektorilla asiakasmaksun osuus 18 vuotta täyttäneillä oli esimerkiksi Helsingissä noin 33 % kustannuksista. Suun terveydenhuollon asiakasmaksut ovat muuhun terveydenhuoltoon verrattuna erittäin korkeat ja nykyisellään usein esteenä asianmukaiselle hoidolle. Rahoitusvajetta ei tule kattaa asiakasmaksuja korottamalla. Ennemminkin asiakasmaksukatto tarvitaan myös suun terveydenhuoltoon.

Rahoituksen riittävyyttä tuettaneen laajentamalla jo tällä hetkellä terveyskeskuksissa yleisesti käytössä olevaa mallia myös yksityisiin palveluihin. Ko. mallissa asiakkaat segmentoidaan eri ryhmiin huomioiden heidän yksilölliset palveluntarpeensa terveysriskiin perustuen. Eri ryhmiin kuuluvilla asiakkailla on eripituisia hoitovälejä alle vuodesta aina kolmeen vuoteen asti. Osalle yksityisten suunhoidon yksiköiden asiakkaista tämä merkitsisi totuttua harvempia hoitovälejä. Helsingin kaupungilla malli on toiminut hyvin; asiakaskunnan suun terveydentila on vuosien varrella kaikissa ikäluokissa parantunut.

Kapitaatiokorvauksen osuus suunhoidon yksiköille olisi esityksen mukaan vähintään 50 %, kun se sote-keskuksissa olisi vähintään 2/3 (67 %). Tällä on haluttu mahdollistaa pienempien toimijoiden osallistuminen. Lisäksi linjausta on perusteltu suun terveydenhuollon kuluilla, jotka liittyvät sen toimenpidevaltaisuuteen. Täydellisten insentiivien asettaminen ei liene mahdollista, joten jonkinasteinen alihoidon tai ylihoidon riski on aina olemassa, vaikka rahoitusmuoto ei saisi vaikuttaa siihen, miten ammattilaisena toimimme. Kokeiluja tarvittaisiin oikean suuruisen rahoituksen kohdentamiseksi.

Asiakasseteliä on suun terveydenhuollossa suunniteltu ensivaiheessa proteesihoitoihin. Lakiesityksen mukaan on kuitenkin mahdollista olla jakamatta seteliä tietyin perustein. Tällä hetkellä suun terveydenhuollon palvelusetelin transaktiokustannukset ovat suuret, jopa 20 % luokkaa. Kustannukset liittyvät pääosin puutteisiin tietojärjestelmissä ja niiden integraatiossa.  Onkin oleellista panostaa tietojärjestelmäratkaisuihin, jotka tukevat asiakkaan valinnanvapautta asiakassetelin käyttö mukaan lukien. Maakunnilla tulisi olla riittävästi päätäntävaltaa valita kullekin alueelle sopivimmat palveluntuotantotavat riippuen alueen väestön tarpeista ja palvelutarjonnasta. Maakunta viime kädessä vastaa palvelutuotannosta, joten asiakassetelin jakaminen ei saa vaarantaa maakunnan kykyä tuottaa palveluja.

Asiakkaan kannalta on oleellista saada riittävästi tietoa valintapäätöksen tueksi. Relevantteja laatu- ja vaikuttavuusmittareita ei vielä ole kattavasti käytettävissä. Helsingin suun terveydenhuollossa saadaan vastaanottajakohtaista tietoa muun muassa hoidon saatavuudesta, työn laadusta (esim. hampaan paikkojen kesto) ja asiakastyytyväisyydestä. Tämän tyyppiset tiedot tulisi jatkossa viedä internetiin myös asiakkaiden saataville. 

Suun terveydenhuollon kustannuksiin kasvupaineita tuovat erityisesti hampaallisena ikääntyvän väestön ja maahanmuuttajataustaisen väestönosan kasvu. Tuottavuuden parantaminen uusia toimintatapoja ketterästi kehittämällä digitalisaatiota ja robotiikkaa hyödyntämällä on välttämätöntä. Yhteistyötä terveysteknologiayritysten ja yliopiston sekä muiden oppilaitosten kanssa tulee entisestään tiivistää. Organisaation osaamisen kehittäminen on oleellista, jotta osaaminen vastaa kulloisiinkin muuttuviin tarpeisiin. Kuntia suuremmat maakuntaorganisaatiot antavat tähän hyvät mahdollisuudet. Järjestämisen osaaminen on sote-uudistuksen kriittinen menestystekijä. Myös suun terveydenhuollon vahva asiantuntemus on tässä välttämätöntä.

 

Merja Auero
vs. johtajahammaslääkäri, EHL, EMBA
Helsingin sosiaali- ja terveystoimi
Suun terveydenhuolto

Kirjoittaja

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.