Timo Reina 3.10.2017

Vastakkainasettelusta vastuunasetteluun

Timo Reina

Viime aikoina vilkastunut keskustelu kuntien ja erityisesti suurimpien kaupunkiseutujen roolista on tervetullutta. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä siinä on maakuntauudistuksen myötä muotoutuva työnjako kuntien, maakuntien ja valtion kesken työllisyyden ja elinkeinojen edistämisessä sekä kasvupolitiikassa laajemminkin. 
 
On totta, että kunnilta ei suoraan juurikaan siirry näihin liittyviä yksittäisiä tehtäviä maakunnille. Kysymys on pääosin valtion TE-hallinnon putkissa nyt hoidettavista asioista. Mutta yhtä totta on, että meillä ei ylipäänsä ole aiemmin määritelty ”kasvupalvelujen” kokonaisuutta eikä siihen liittyviä järjestämis- ja muita vastuita. Tällä on vaikutusta kuntiin paitsi suoraan, myös välillisesti.  Kaavailtu malli on myös kansainvälisesti ainutkertainen.  

Valtion alue- ja paikallishallinto näissäkin tehtävissä loppuu, mutta siitä ei automaattisesti tarvitse seurata, että maakunta alueensa yleiskehittäjänä on aina ja kaikkialla luontevin kasvupalvelujen etulinjan viranomaistoimija. 

Kasvupalvelujen tarkoituksenmukaista työnjakoa onkin syytä tarkastella ainakin kannustimien, voimavarojen, läheisyysperiaatteen ja itsehallinnon näkökulmista. Näitä on TEM-vetoisessa valmistelussa arvioitu kovin niukasti.

Kunnilla on erityisesti tulo- ja yhteisöverojen vuoksi maakuntia vahvemmat kannustimet työllisyyden ja elinkeinojen edistämiseen. Kaavaillussa valtionrahoitusmallissa maakunta ei juurikaan taloudellisesti hyödy työllisyyden paranemisesta tai yritystoiminnan vilkastumisesta - voi käydä jopa päin vastoin.

Tälläkin hetkellä kunnat panostavat pelkästään työttömyyden ja elinkeinotoimen välittömään hoitamiseen varovaisestikin arvioiden miljardi euroa vuodessa. Näitä voimavaroja ei ole varaa menettää, mutta niitä voitaisiin käyttää tehokkaammin, jos työkalupakissa olisi myös valtion nykyisen TE-hallinnon arsenaalia. Elokuun alussa vihdoin käynnistyneissä alueellisissa työllisyyskokeiluissahan tämä osin toteutuu. Toisaalta kuntien yleinen toimiala antaa myös jatkossa hyvin monipuoliset mahdollisuudet elinvoiman edistämiseen. 

Eurooppalaisen hallinnon ytimeen kuuluu läheisyysperiaate. Asiat on hoidettava niin lähellä ihmisiä ja asiakkaita kuin mahdollista. Kunnat paikallishallinnon yksikköinä ovat maakuntia paremmin perillä paikallisista olosuhteista sekä työttömien, yrittäjien ja muiden palvelujen tarvitsijoiden tarpeita ja myös asukkaiden ääni kuuluu vaaleissa vahvemmin. 

Itsehallinnolliset toimijat voivat määritelmän mukaan yleensä sopia tehtäviensä hoitamisesta varsin laajasti keskenään. Kuntien osalta tämä on vahvistettu uudessa kuntalaissa. Myös eduskunnan käsittelyssä oleva maakuntalakiesitys mahdollistaa järjestämisvastuun siirtämisen yhdelle tai useammalle kunnalle, jolla maakunnan arvion mukaan on riittävät taloudelliset ja muut voimavarat näiden tehtävien hoitamiseen.

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelun paradokseihin kuuluu, että juuri missään erityislainsäädännössä ei ole toistaiseksi tällaista mahdollistettu. Maan hallituksen jo aiemmin linjaamien ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisvastuun siirtämisen osaltakin on käymässä niin, että asianomaisten ministeriöiden valmistelemien siirtämiskriteereiden jälkeen edes pienimmät maakunnat eivät niitä täytä kunnista puhumattakaan!

Kasvupalveluissakin kysymys on viime kädessä siitä, miten pienen Suomen voimavarat erityyppisissä kunnissa ja muotoutuvissa maakunnissa saadaan parhaiten valjastettua työllisyyden ja kasvun edistämiseen ja miten verovarojen käyttö optimoidaan. Etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla järjestäjärooli olisi luonteva. Tuottajina kunnat voisivat toimia yritysten ja kolmannen sektorin ohella laajemminkin, kuten hallituskin jo kertaalleen 5.4.2016 linjasi. 

Tämä ei ole vastakkainasettelua, vaan vastuunasettelua. Samassa hengessä on hyvä käydä myös laajempaa keskustelua pitkään puuttuneesta kaupunkipolitiikasta osana koko maan aluekehittämisestä. 

Onnistuva Suomi tehdään lähellä. Sille pitää nyt uskaltaa luoda rohkeasti tilaa, vaikka se vähän keskushallinnossa kirpaisisikin.

Kirjoittaja
Timo Reina

Timo Reina on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja.

Timo Reina Twitterissä: @TimoReina