Reijo Vuorento 2.2.2018:

Aktivoinnin haasteet ja ratkaisut!

Reijo Vuorento

Suomessa on Pohjolan alhaisin työllisyysaste ja korkein työttömyys. Kokoaikaisella työajalla mitattuna meillä tehdään paljon työtä. Työssä olevat ovat ahkeria, osa porukasta suorastaan uupuu samalla kun merkittävä osa on työvoiman ulkopuolella.

Vaikka talouskasvu nyt korjaa tilannetta, on pitkäaikaistyöttömyys jämähtänyt noin 100 000:een - ja se on paljon.

Maan hallitus on listannut kymmenen kohdan ohjelman, jolla on tarkoitus taklata työttömyyttä.  Yksi osa tästä on niin sanottu aktiivimalli, jossa työnhakija nykyistä useammin joutuu hakemaan työtä, ryhtymään yrittäjäksi tai osallistumaan tarjottaviin palveluihin. Jos ei onnistu, edessä on työttömyysturvan leikkaus.

Suurta huomiota saanut malli on kerännyt kannatusta mutta merkittävässä määrin myös voimakasta vastustusta. Työntekijäjärjestöjen toimintapäivä vaikuttaa meihin kaikkiin.

Miten tähän on tultu? Miten on mahdollista, että meillä riidellään näinkin voimakkaasti samalla kun muissa Pohjoismaissa on edetty varsin sopuisasti monelta osin toiseen suuntaan.

Tanskassa työllisyydenhoito on kuntien vastuulla

Esityksen vastustajat ja puolustajat vetoavat niin sanottuun Tanskan malliin, jossa velvoittavuus työn tai aktivoinnin vastaanottamiseen on viety hyvin pitkälle. On tehtävä jotain yhteiskunnalta saadun tuen vastineeksi - jopa toimeentulotuki voidaan viedä alle 30 vuotiaalta kokonaan. Niin sanottua ideologista työttömyyttä ei ole, koska sosiaaliturva ei takaa minkäänlaista vastikkeetonta ”perustuloa” kenellekään - eikä sellaista ole suunnitteilla myöskään länsinaapurissa. 

Tanskan menestyksekäs työllisyyspolitiikka perustuu kolmeen pilariin - joustavat työmarkkinat, lyhyet, mutta korkeat tukitasot ja laaja aktivointi.

Tanskassa ei vuoden 2007 jälkeen ole ollut ainoatakaan valtiovetoista TE - toimistoa tai vastaavaa, vaan työllisyyden hoidosta vastaavat kunnat. Kuntien vastuulle kuuluvat niin etuuksien maksaminen, työnvälitys kuin aktivointi.

Työtön on velvoitettu henkilökohtaisesti tulemaan kunnan ”Jobbcenteriin” selvittämään tilanteensa - netti-ilmoittelu ei käy. Tämän jälkeen työttömälle tehdään aktivointisuunnitelma. Työmarkkinakelpoisuutta kohentaviin toimenpiteisiin, kuten koulutukseen tai tuettuun työllistymiseen on osallistuttava. Ammattisuojaa ei ole.

Kuulostaako kovalta?

Ehkä, mutta paluuta aiempaan ei Tanskassakaan ole luvassa, vaan linja pitää, kun kaikki suurimmat puolueet ovat ajatusten takana - niin ja pitkälti myös työmarkkinajärjestöt.

Mitenkäs tämä sitten eroaa Suomen niin sanotusta aktiivimallista? Keskeisin ero on se, että niin Tanskassa kuin Ruotsissakin työnhakijalle on tarjolla meidän järjestelmää monin verroin enemmän henkilökohtaista ohjausta ja aktivointitoimenpiteitä.

Meillä vaikuttaa nyt siltä, että työttömän on pakko hakea hakemistaan ja koettaa aktivoitua vaikka työmarkkinakelpoisuus tai elämänhallinta ei siihen antaisi riittäviä eväitä. Jos työtön pakotetaan turvan alentamisen uhalla hakemaan jotain sellaista johon hän ei ole kykenevä, jota ei todellisuudessa ole tarjolla tai osallistumaan johonkin sellaiseen, jonka kokee olevan täysin turhaa, niin perustellusti voitaneen puhua kyykyttämisestä.

Ruotsissa kehitetään välityömarkkinoita

Hallituksen ”kymppi” mallissa on tärkeitä kohtia, mutta sieltä puuttuu laaja-alaiseen aktivointiin panostaminen, mukaan lukien merkittävät ja myös tuetut välityömarkkinat.

Ruotsin hallitus kaavailee nyt entisten lisäksi 20 000 uuden avustavan työpaikan kehittämistä erityisesti sosiaali- ja terveystoimeen, vapaa-aikaan, kulttuuri-ja liikunnan toimialoille. Tietenkin näihin tehtäviin tulevien toimeentulo on varmistettava niin, että muu tukiriippuvuus vähenee.

Eikös tällaiset tehtävät sitten aiheuta ongelmia normaaleille työmarkkinoille, vai mistä oikein on kysymys?

Tällainen ajattelutapa lähtee siitä, että ensin on normaalit, työehtosopimuksiin perustuvat työmarkkinat. Niiden ympärillä on kuitenkin runsaasti avustavia työtehtäviä - ja vielä kolmannella kehällä sellaisia jotka hyvin soveltuvat ihmisille, joiden työkyky mahdollistaa työn tekemisen tuettuna vaikkapa vain päivän, pari viikossa.

Tällainen aktivointi ja vaikkapa siihen liitetty työmarkkinakelpoisuutta parantava koulutus tietenkin maksaa - ja paljon. Siihen ei meillä ole ollut halukkuutta - ennemmin on surkuteltu alhaista työttömyysastetta ja erityisesti jättiläismäistä pitkäaikaistyöttömyyttä - niin ja myös nuorten syrjäytymisuhkaa.

Laskelmia on monenlaisia, mutta mitä ilmeisimmin varhainen syrjäytyminen ja työttömyyden pitkittyminen maksavat yhteiskunnalle enemmän kuin toimiva aktivointijärjestelmä ja sen mukana polku kohti avoimia työmarkkinoita.

Esimerkiksi Brondbyn kunnassa, Kööpenhaminan vieressä, työllisyydenhoito on järjestetty niin, että valtuuston alla on työllisyystoimikunta, jossa poliittisten puolueiden lisäksi työmarkkinajärjestöt ovat edustettuina. Heidän tehtävänään on osaltaan varmistaa, että ongelmia ei synny kilpailuttamisen osalta tai siitä, korvataanko työehtosopimuksen mukaista toimintaa.

Työmarkkinajärjestöt ovat tällöin osa paikallista päätäntävaltaa ja sopimista.

Mennäänkö Suomessa hallinto vai palvelut edellä?

Paikallisuus on tärkeätä ja työllisyydenhoito Tanskassa on osa kuntavetoisia lähipalveluja ja paljon puhutut ”Jobbcenterit” osa kunnan organisaatiota. Valtio rahoittaa toimenpiteitä luomalla kunnille kannustimia aktivointiin. Mitään Kelan, valtion tai maakunnan kaltaista käytännön toimijaa Tanskan kehutussa työllisyysmallissa ei ole eikä ole tulossakaan.

Lähipalvelut ja laaja-alaisempaa yhteistyötä tarvittavat palvelut erotetaan samalla kun toimijoiden välille luodaan kannustimia - sitä kutsutaan toiminnalliseksi integraatioksi. Suomessa taas jostain syystä uskotaan siihen, että jos mahdollisimman paljon toimintoja laitetaan yhteen ja samaan HALLINTOON, niin sitten hyvä tulee - sitä kutsutaan hallinnolliseksi integraatioksi.

Tämä hallintokeskeinen ajattelutapa näkyy nyt voimakkaasti niin maakunta, sote- kuin kasvupalvelukaavailuissa. Perustetaan jotain, josta ei ole esitetyllä tavalla kokemuksia juuri mistään päin maailmaa ja uskotaan, että ongelmat väistyvät, kun saadaan aikaiseksi uusi uljas HALLINTO.

Riskinä kuitenkin on, että lapsia menee pesuveden mukana - ja runsaasti.

Uudistuksia toki aina tarvitaan - se on ikuista. Kokeiluja ja kehittämistä tehdään kuntakentällä joka päivä niin sotessa kuin työllisyydenhoidossakin - ja erinomaisin tuloksin.  

”Tampereen malli” tuottaa tuloksia

Edellisen hallituksen aikana käynnistetyt ja nyt jatketut työllisyyden kunta- ja aluekokeilut ovat askel Tanskan mallin suuntaan. Kun työkalut, toimivalta ja vastuu ovat kunnallisella toimijalla, lähellä asiakasta, vaikuttavuus lisääntyy ja työ ja tekijät löytävät paremmin toisensa.

Suomen ”Jobbcenterissä”, Tampereen työllisyyskokeilussa, 22 000:sta asiakkaasta noin kaksi kolmasosaa on sellaisia, jotka tarvitsevat räätälöidyn polun kohti avoimia työmarkkinoita, sekä avukseen asiantuntijan, joka auttaa palvelujen ja koulutuksen valinnassa silloin, kun työllistymiskynnys ei ylity.

Tampereen kokeilu on jo lyhyessä ajassa osoittanut voimansa. Asiakkaiden palaute on myös ollut hyvää, kun monet eivät ole saaneet henkilökohtaista palvelua vuosikausiin - nyt on toinen ääni kellossa.

Tampereelle ei todellakaan pyöritellä työnhakijoita tuetuissa työpaikoissa tai aktivointitoimenpiteissä yhtään kauempaa kuin on tarpeen. Tavoite on tietenkin avoimet työmarkkinat. Siinäkin on onnistuttu puolen vuoden kokemuksen jälkeen hyvin.

Tanskassa ja Ruotsissa niin työllisyys- kuin sote-uudistuksissakin vahvistetaan kuntien asemaa. Suomessa taas ollaan luomassa valtiovetoista maakuntahallintoa, jolle siirrettäisiin valtiolta työllisyyspalvelut ja kunnilta työllisyyden hoidon kannalta jopa tärkeät sote-lähipalvelut.

Suuntaus näiltäkin osin on tyystin toinen kuin muualla Pohjolassa.

Kirjoittaja
Reijo Vuorento

Olen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja ja aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja jalkapallosta.

Lajia olen aktiivisesti harrastanut ihan pikkupojasta asti ja edelleen kasvattajaseurassani Käpylän Pallossa.

Reijo Vuorento Twitterissä: @Reijosergio

Tärkeää on, ettei maakuntamalli vie.kaupungeilta kaikkia mahdollisuuksia hoitaa omien asukkaittensa asioita, kuten elinkeinopolitiikkaa ja työttömien aktivoimista. .Minua risoo, kun aktiivimallin kehittäjät hokevat tv:ssä, että työttömän on perustettava yritys. Se on suurimmalle osalle työttömiä MAHDOTON, Minkä yrityksen työtön osaa perustaa ja mistä rahat investointeihin tulee? Kansanedustajat ovat irtautuneet todellisuudesta.

In reply to by Sirpa Asko-Sel… (ei varmistettu)

Olen samoilla linjoilla Reijo Vuorennon kanssa .
Nasevasti suorasanIsesti Sirpa Asko-Seljavaara toteas entisistä eduskunnan työtovereistaan. Hämmästelen miksi SAK ei halunnut olla mukana nk työttömyysturvatyöryhmässä, jossa mm STTK/ Ralf Sund ja Akavan edustaja olivat.

Yksikään hallitus olipa se minkävärinen hyvänsä ei ole ratkaissut suurinta perusongelmaa, työttömyysturvalain kokonaisuudistamista. Pieniä viilauksia on tehty mutta Lipposen II hallituksen hyväksymä byrokraattinen ja jopa järjenvastainen lakirunko on yhä voimassa. Se on laki joka tehokkaasti estää työttömän taloudellisesti kannattavan lyhytaikaisen työn vastaanottamisen. Miksi? Se todistusrumba joka työttömältä vaaditaan ei kannusta ketään hankkimaan lisää hankaluuksia. Päivärahan viivästyminen on ikävä juttu silloin kun rahaa tarvitaan. Toinen laissa oleva merkillisyys on laskennalliset lomapäivät? Olen antanut omat reseptini kansanedustajille ja ministereille heidän vieraillessaan kotipaikkakunnalla. Mitään ei tapahdu joten tulin siihen johtopäätökseen ettei yksikään ymmärrä yhtään mitään. Tai sitten annetaan asian olla, tehdään lisää pakotteita. Nyt kipupiste on ylitetty ja yhtäkkiä syy onkin ay-liikkeessä ja laiskoissa sohvillaan makoilevissa työttömissä. Ei siis hallituksessa eikä kansanedustajissa.
Täällä on kyllä asiantuntijoita mutta minä pidän itseäni sellaisena, ja vieläpä hyvänä. Olen kokenut torson työttömyysturvalain järjenvastaisuuden itse ja käytännössä. Laki ei enää minua koske koska olen eläkkeellä mutta minua ärsyttää se, ettei tästä maasta löydy yhtään politiikkoa joka tekisi eduskunta-aloitteen uuden työttömyysturvalain säätämisestä. Ei se laki itsestään muutu, sitä ei vain ymmärretä. Ruikutus työttömyydestä jatkuu eikä eduskuntakaan tajua sitä että se ylimpänä lainsäätäjänä voi itse ratkaista tilanteen.

Luottamuksesta ja sen puutteesta puhutaan paljon. Kärjistää voisi, että maan hallitus ei luota eduskuntaan. Syystäkinkö? Parlamentaarisia työryhmiä ei perusteta. Kolmikantaa tuhotaan ideologisista syistä. Jokainen kyräilee toisiaan ja varmistelee omaa selustaansa. Vahditaan, että sulan saa omaan hattuunsa.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.