Johanna Selkee 17.4.2018:

​​​​​​​Annetaan kunnille mahdollisuus edistää taidetta ja kulttuuria

Johanna Selkee

Hallitus päätti kehysriihessä, että esittävän taiteen ja museoiden valtionrahoitusta uudistaneen työryhmän esityksistä toteutetaan museoita ja esittävän taiteen harkinnanvaraisia avustuksia koskevat osiot 2020 alkaen. Esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen menee vielä jatkovalmisteluun. Yhteensä uudistuksen toimeenpanoon osoitetaan lisärahaa 7 miljoonaa euroa vuosittain 2020 alkaen. 

Tehty kehyspäätös on hyvä kompromissi

On hyvä ottaa tässä vaiheessa esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa vielä mietintätauko. Vuosi 2020 voi olla joka tapauksessa haavoittuvainen vuosi taideorganisaatioille, sillä kunnista siirretään valtava määrä valtinosuusmäärärahaa ja verotuloja maakunnille. Pelivara kunnissa jäljelle jääneen rahoituksen suhteen on murrosvaiheessa nykyistä pienempi.  Siksi on turvatumpaa taiteen toimijoita kohtaan, että taiteen valtionosuusjärjestelmään ei olla samaan aikaan tekemässä suuria rakenteellisia muutoksia. Taide tarvitsee kuntia ja kunnat taidetta, mutta loputtomiin eivät kunnat voi olla kompensoimassa valtion rahoituksen muutoksia.

Kunnat ja kaupungit tarvitsevat kulttuuria ja taidetta

Taiteen ja kulttuurin tulevaisuus ei ole vain valtiovallan päätöksistä kiinni, kaupunkien ja kuntien merkitys taiteelle ja kulttuurille on vähintään yhtä merkittävä. Kun valtionosuuksia uudistetaan, ei toimintaa voi tarkastella vain valtionosuuksina ja kansallisina tavoitteina. On huomioitava toimijoiden kiinnittyminen paikkaan ja aikaan, laajempaan paikalliseen ja alueelliseen toimintaympäristöön, jossa kaupungit, asukkaat, kävijät, yhteisöt ja yritykset ovat kaikki luomassa tulkintaa taiteen ja kulttuurin merkityksestä.

Tulevaisuuden kunnan tarinaa rakennetaan jo tehdyn päälle ja toisaalta ennakoiden, valintoja tehden.

Kulttuurin (ml. taide) läpileikkaava voima näkyy parhaimmillaan kaupunkien strategioissa, taideohjelmissa, kulttuurisuunnitelmissa, lasten ja nuorten kulttuurikasvatussuunnitelmissa, talousarvioissa, investoinneissa ja toimintakertomuksissa. Myös kokonaisten asuin- ja keskusta-alueiden suunnitteluissa tai vanhojen lähiöiden perusparannushankkeissa, joissa kulttuurin avulla tuetaan paitsi kulttuurin saatavuutta, vahvistetaan asukkaiden toimintamahdollisuuksia, luottamusta ja turvallisuutta.

Valtakunnallisilla orkesteripäivillä Espoon Hanasaaressa oli hienoa kuulla kaupungin viranhaltijoiden suusta, miten 30-vuotias Tapiola Sinfonietta on Espoon lippulaiva. Kaupunginorkesterin toiminnan ydin on taiteellisesti korkeatasoinen orkesteritoiminta, ja sitä halutaan tarjota kaikille. Näin ollen orkesteri jalkautuu orkesteritoiminnan ohella päiväkoteihin, kouluihin, sairaaloihin, palvelukoteihin.

Seuraavaksi uutta sisältöä kuntien kulttuuritoimintalakiin

Tämän hallituskauden kulttuuria ja taidetta koskeva uudistustyö ei pääty valtionosuusuudistukseen. Parhaillaan uudistetaan kuntien kulttuuritoimintalakia, joka on vuodelta 1992. Laki antaa kunnille toimeksiannon edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa (ml. taide) kunnassa. 

Kuntien kulttuuritoimintalaissa kunnille on annettu toimintavapaus ja mahdollisuudet edistää ja järjestää kulttuuria haluamallaan tavalla. Lainsäätäjä on ollut viisas ja ymmärtänyt, että ulkopuolelta ei voida sanoa, mitä paikallisesti on hyvää, tarpeellista ja haluttua. Kuntia ja kulttuuria on vaikea tunkea yhteen muottiin. Ylhäältä päin tuleva ohjaus ei oikein edistä asukaslähtöistä kulttuuritoimintaa.  Joustavalla lainsäädännöllä annetaan kunnille mahdollisuus hakea kulttuurin edistämiseksi leveämpiä hartioita ja monipuolisuutta mm. yhteistyöllä ja poikkihallinnollisuutta hyödyntäen.

Olisiko aika kuntien tiivistää keskinäistä yhteistyötään?

Lapsuudenkaupungissani Porvoossa on musiikin taiteen perusopetusta tarjottu jo pitkään seudullisena yhteistyönä. Yhteistyön malli on vähitellen levinnyt myös konserttitoimintaan ja konsertteja järjestetään seudun palvelutaloissa, kirkoissa ja niin edelleen. Nämä ovat tekoja, joilla tuetaan taiteen saavutettavuutta.

 Myös kulahtaneesta alueesta voidaan tehdä taide edellä keidas: Nykyinen Länsiranta oli lapsuudessani teollisuushalleja ja pöpelikköä. Nyt siitä on muodostunut monipuolinen ja kehittyvä kaupunginosa, jossa on konserttisali, taide- ja viihdetarjontaa, taiteilijoiden työtiloja, kauppoja, asuntoja ja opetustiloja.

Kulttuuritoimintaa tulisi kehittää kaikki paikalliset ja alueelliset mahdollisuudet hyödyntäen. Verkostomainen toimintatapa kokoaa rahallista ja inhimillistä pääomaa yhteen. Yhteistyöllä voidaan sitouttaa eri tahoja, tiloja sekä julkista ja yksityistä rahoitusta yhteen. Kunta voi hyvin toimia mahdollistajan roolissa ja em.  yhteistyötä koordinoivana tahona. Lopputuloksena olisi monipuolisempaa kulttuuritarjontaa kuin olisi ollut mahdollista toteuttaa kenenkään toimesta yksin. Olisiko yhteistyölle mahdollisuuksia muuallakin?

Kirjoittaja
Johanna Selkee

Erityisasiantuntija, joka levittää kunnallisten kirjastojen ja kulttuurin ilosanomaa.

Kotoisin Porvoosta ja opiskellut Helsingissä ja Münchenissä kaikkea epäkäytännöllisen mielenkiintoista.

Melko tuore vantaalainen, joka vapaa-ajallaan nauttii luonnosta,  harrastaa musiikkia ja tuunailee pihapiirissä.

Johanna Selkee Twitterissä: @JoSelkee

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.