Titiana Ertiö ja Mikko Rask 5.6.2018

Eväitä osallisuuden evaluointiin

Osallisuuden edistäminen on resurssi-intensiivistä. Jotta pystyy arvioimaan osallistumisen vaikutuksia, arvioinnin on oltava osa osallistumisprosessia. Evaluointi kehittämis- ja oppimisprosessin osana auttaa kuvastamaan prosessin vahvuuksia ja heikkouksia.

Kaksi evaluointitapaa

Käytännössä evaluointi on formatiivista tai summatiivista.

Formatiivisuus alkaa jo silloin, kun mietitään osallistujat, millaisia tarpeita heillä on ja miten niitä saavuttaisi osallisuusprosessin myötä. Todennäköisesti moni ryhtyy formatiiviseen evaluointiin aina, kun he tarkastelevat keitä projekti on tavoittanut tai miten tyytyväisiä he ovat osallistumiseensa.

Summatiivinen evaluointi puolestaan tarkastelee, millaisia suoranaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut: miten osallistujien ymmärrys ja taidot ovat kehittyneet, sekä miten asenteet tai käytös ovat muuttuneet. Myös suuremman skaalan vaikutukset arvioidaan summatiivisessa evaluoinnissa: esimerkiksi miten osallistuminen on vaikuttanut organisaatioon tai päätöksentekoon. Evaluointi tarkastelee datan valossa osallisuuden tavoitteita, aktiviteetteja sekä niiden ominaisuuksia ja tuloksia, jotta 1) osallisuus kasvattaisi kunnan vastuullisuutta ja 2) osallistumisen vaikutus voisi kasvaa tulevaisuudessa.

Kansainvälisiä esimerkkejä

Yleisesti ottaen osallistumisen arviointi on koottu loogiseen malliin.

Lähtökohtana on nykytilanne sekä osallistumisen tavoitteet ja pyrkimykset. Inputeja, outputeja ja vaikutuksia voidaan seurata prosessin halki, jolloin voidaan määritellä ja kerätä niitä mittaavia indikaattoreita. Datan analysoinnin lisäksi tulosten raportointi on tärkeää, jolloin prosessin läpinäkyvyys ja vastuullisuus kasvavat.

Otetaan esimerkkinä osallistuva budjetointi, johon liittyy erilaisia vaiheita. Ensin kansalaiset osallistuvat keskustelemalla hankkeen teemoista ja aiheista, joita he haluavat toteuttaa. Toiseksi he äänestävät erilaisista vaihtoehdoista. Lopuksi hankkeet toteutetaan yhteistyössä viranhaltijoiden kanssa.

Torontossa seuranta keskittyi juuri erilaisten prosessivaihteiden arviointiin. Siellä arvoitiin muun muassa osallistujien motivaatiota ja odotuksia, tietämystä prosessista, hankkeiden kohderyhmiä, äänestäjätilastoja tai tyytyväisyyttä (esimerkiksi tiedottamiseen, äänestämiseen tai koko prosessiin liittyen). Huomioon otettiin myös viranhaltijoiden ja päättäjien kokemukset osallistuvasta budjetoinnista sekä sen onnistumisista ja haasteista.

Skotlannissa puolestaan osallistuva budjetointi on yleinen toimintamalli, jolloin strateginen arviointi on pysähdyspaikka. Se arvioi, ovatko jonkin vaiheen saavutukset olleet linjassa asetettujen tavoitteiden kanssa (esimerkiksi vaikutukset paikallispalveluihin, -yhteisöihin, -demokratiaan ja eriarvoisuuteen), sekä millaisia toimenpiteitä ehdotetaan jatkokaudelle.   

Pitkäaikaisseurantaa on harjoitettu Porto Alegressa Brasiliassa. Siellä on havaittavissa sekä vaikutuksia kaupungin infrastruktuuriin että osallistujien ja budjettiosuuksien kasvuun. Pitkäaikaisseuranta tuo perspektiiviä onnistumisiin ja haasteisiin. Tästä ovat esimerkkinä kestävyys pitkän aikavälin suunnittelussa tai yhteisöön sitoutuminen onnistuneiden hankkeiden myötä.

Menetelminä arvioinnissa voidaan käyttää haastatteluja ja kyselyjä osallistujien sekä viranhaltijoiden ja päättäjien keskuudessa.

Miten evaluointi voisi auttaa osallisuusasiantuntijoiden työtä?

Tarkastelemalla hanke-ehdotuksia silloin kun asukkaat saavat päättää rahan käytöstä, huomataan että rahat kohdistetaan infrastruktuurin sijaan hyvinvointiin ja palveluihin (Democracy Reinvented by Hollie Gilman, 2016). Katu- ja jalkakäytävien kunnostus sekä katuvalot olivat ennen osallistuvaa budjetointia suuria kulueriä. Osallistuvan budjetoinnin myötä asukkaat kohdistivat kaksikertaisen summan jalkakäytäviin, mutta myös pyöräilyreitteihin sekä koirapuistoihin. Jo tämän kaltainen ennen/jälkeen- tarkastelu avaa keskustelua yhteisön tarpeista suhteessa viranhaltijoiden tavoitteisiin.

Tekemällä ainakin osaa arvioinnista itse, osallistumisen suunnittelijat voivat reflektoida, miten osallistuminen on auttanut tavoitteiden saavuttamisessa. Se on oiva oppimistilaisuus, jolloin voidaan sisäistää sekä menettely että kokonaiskuva. Yhtä tärkeää on myös tehdä evaluoinnista läpinäkyvä prosessi tiedottomalla siitä laajasti ja lopulta tekemällä tuloksista avoimia tarkastelulle.

 

Kirjoittajat työskentelevät Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Meneillä olevassa, Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa BIBU-hankkeessa (https://bibu.fi/he tutkivat osallistuvan budjetoinnin kokeiluja Suomessa.

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa.