Jonna Kangasoja 23.8.2018

Jyväskylän metsäohjelmatyössä uudistettiin kuntademokratiaa

Väitän, että kuntademokratian uudistumisen haasteet ja mahdollisuudet vaihtelevat paljon kuntien välillä. Paljon riippuu siitä, millaisia ovat aiemmat kokemukset ja niistä kumpuavat varaukset sekä siitä millaista rohkeutta, mielikuvitusta tai sen puutetta kunnasta löytyy. Hyvä uutinen on, että se mikä on mahdollista nyt, on eri asia kuin se, mitä voidaan oppia. 

Demokratian uudistamisessa tärkeää on esimerkiksi pystyä tunnistamaan mitä itsessä tapahtuu, kun vastassa on erilainen näkemys, arvo tai todellisuus ja sen kanssa täytyy tehdä yhteistyötä. Kokemuksista syntyy tietoa siitä, miten vaikutamme toisiimme vastavuoroisesti. Tiedämme omakohtaisesti, että arvostus kutsuu esiin luottamusta ja yhteistyöhalua ja arvostuksen puute toimii päinvastoin. Kuntaorganisaation ja sen yksiköiden tasolla olennaista on taito luoda puitteet, joissa erilaisten näkökulmien yhteensovittamiselle olisi mahdollisimman hyvät edellytykset. Sellainen taito voi syntyä vain kokeilemalla ja harjoittelemalla.

Jyväskylä on merkittävä tien avaaja

Jyväskylässä on karttunut paljon rohkaisevia kokemuksia paikallisdemokratiaa ja suunnittelun laatua vahvistavista kokeiluista. Kesän alussa Jyväskylässä saatiin valmiiksi yhteisen huolellisen harkinnan kautta syntyvän päätöksenteon (eli deliberatiivisen demokratian) kokeilu. Jyväskylä teki ensimmäisenä suomalaisena kuntana yhdessä sidosryhmiensä kanssa metsien hoitoa ja käyttöä pitkälle tulevaisuuteen linjaavan strategisen metsäohjelman. Tämän merkittävän kokeilun seurauksena syntynyt ohjelma hyväksyttiin kaupunkirakennelautakunnassa kesäkuussa.

Ohjelmatyötä voi tiivistää muutamiksi luvuiksi. Nähtävilläolovaiheessa ohjelmasta saatiin vain 12 kommenttia. Kertooko se kiinnostuksen puutteesta aihetta kohtaan? Ei, vaan siitä, että kuntalaisten ja muiden keskeisten sidosryhmien näkemykset olivat alusta asti mukana, jopa määrittämässä sitä millainen prosessin tulisi olla, kenen siihen tulisi osallistua, mitä sen tulisi käsitellä ja minkä tiedon varassa suunnittelua tulisi tehdä. 15 jäseninen yhteistyöryhmä kokoontui prosessin aikana 18 kertaa, joista kolme oli maastokäyntejä. Tapaamiset kestivät neljä tuntia kerrallaan ja niiden työskentelyä avusti neutraali ulkopuolinen taho.

Yhteistyöryhmän jaetun tietopohjan kartuttamiseksi järjestettiin muun muassa huippututkijoiden seminaari ja laadittiin karttapohjainen kuntalaiskysely, johon vastasi yli 900 vastaajaa. Näiden kautta hahmottui selkeitä viestejä suunnittelun tueksi. Hyväksytyn metsäohjelman myötä noin 1 000 hehtaaria talousmetsiä muuttuu ulkoilu- ja virkistysmetsiksi. Jyväskylän metsien suojeluaste nousee 17 prosenttiin eli kansainvälisen Nagoyan sopimuksen tasolle.

Keskustelu vei uusille ymmärtämisen alueille

Muita tärkeitä linjauksia on muun muassa se, että ulkoilu- ja virkistysmetsissä käytetään jatkossa eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta aina kun se on mahdollista. Kaikille päävirkistysalueille laaditaan jatkossa hoitosuunnitelmat ja asukkaiden osallistumiseen, vuorovaikutukseen ja tiedottamiseen panostetaan jatkossa konkreettisesti ohjaamalla työhön lisäresursseja. Lisäksi ohjelman toimenpideosassa tarkennettiin kaikkien hoitoluokkien sisältöjä.

Oliko prosessi helppo ja mukava? Ei. Se oli välillä myös turhauttava ja rasittava. Se, että eri näkökulmien yhteentulemisessa ja keskusteluttamisessa päästään totuttujen vuorosanojen taakse, vaatii aikaa, voimia ja kärsivällisyyttä. Mutta sellaisella alueella on mahdollista ymmärtää jotakin uutta itsestään, toisista ja työn alla olevasta asiasta. Oliko prosessi reilu, moniääninen ja tasapuolinen? Kyllä. Tuottiko se monella eri mittarilla mitattuna kestävän lopputuloksen? Kyllä. Edellä kuvattujen ponnistelujen kautta syntyi Jyväskylässä linjauksia, joiden takana kaikki mukana olleet pystyvät seisomaan ja myös perustelemaan ne omille viiteryhmilleen. Laaja ja aikaa kestävä sitoutuminen työn lopputulokseen on yksi kestävyyden ulottuvuus, jolla yhteiseen harkintaan perustuvan demokratiakokeilun onnistumista voi arvioida.

Kuva: Jonna Kangasoja

Jonna Kangasoja on maankäytönsuunnittelun- ja kaupunkitutkimuksen alan tohtori, jonka väitöstutkimus käsitteli suomalaisten kuntien maakäytön suunnittelun uudistamisessa tarvittavia monitasoisia demokraattisia kyvykkyyksiä.

Kangasoja johtaa yhteiskunnallista yritystä nimeltä Akordi Oy www.akordi.fi, joka toimi Jyväskylän metsäohjelmatyön neutraalina tahona.

 

Aiheesta lisää Emma Luoman pro gradu -tutkimuksessa Jyväskylän metsäohjelmaprosessista: Intressien yhteensovittaminen monenvälisenä neuvotteluprosessina : tarkastelussa Jyväskylän strateginen metsäohjelma

 

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansayhteiskunnan toimijaa.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.