Jaana Halonen 23.1.2018:

Kehyskunnan syvintä olemusta etsimässä

Vuoden vaihde on siitä mukavaa aikaa, että usein se tuo mukanaan jotain uutta. Minulle vuosi 2018 toi mukanaan uuden mielenkiintoisen tehtävän - toimin vuoden alusta lähtien kehyskuntaverkoston koordinaattorina. Verkostoon kuuluu 26 kehyskuntaa Tampereen, Oulun, Turun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kaupunkiseuduilta ja se on toiminut jo vuodesta 2015 lähtien. Verkoston tehtävänä on alusta lähtien ollut toimia jäsentensä ennakoivana edunvalvojana ja se on laatinut mm. yhteisiä kannanottoja tärkeäksi kokemiinsa asioihin, viimeisimpänä kasvupalvelu-uudistukseen.

Kehyskuntien roolin ja merkityksen kirkastamiseksi verkoston jäsenet laativat vuoden 2018 alusta lähtien Kuntaliiton kanssa kaksivuotisen sopimuksen, johon nojaten ne ostavat Kuntaliitolta koordinaattorin työpanosta. Tämä uusi toimintamalli sopii hyvin myös Kuntaliiton tavoitteisiin entistä asiakaslähtöisempien palvelujen tarjoamisesta. Ajankohta kehyskuntien roolin kirkastamiseen on mainio myös siksi, että Kuntaliitossa valmistellaan parhaillaan kaupunkipoliittista ohjelmaa, jonka valmisteluun kaupunkiseutujen ja näin ollen kehyskuntien näkemykset saadaan hyvin mukaan jo alusta lähtien. 

Uutena kehyskuntakoordinaattorina aloin tietenkin pohtia kehyskunnan olemusta. Mikä kehyskunta oikeastaan on? Selvää on, että kyseessä on kuntajoukko, jota yhdistää sijainti suuren keskuksen rajanaapurina, mutta mistä aineksista kehyskunta oikeastaan koostuu ja mikä näitä kuntia yhdistää toisiinsa?  

Mikä on kehyskunta? 

Koordinoimassani verkostossa on 26 kuntaa, joilta löytyy ainakin yhteinen historia kuntarakennelaissa aikoinaan asetetusta selvitysvelvollisuudesta. Ko. laissa yhtenä selvitysvelvollisuuden kriteerinä oli yhteinen työssäkäyntiperuste.  Selvitysvelvollisuus napsahti niille, Tampereen, Oulun, Turun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion työssäkäyntialueella sijaitseville kunnille, joista vähintään 35 prosenttia kävi työssä keskuskunnan alueella. Pikainen tilastotarkastelu osoittaa, että tuolla kriteerillä mitaten kaikki kehyskuntaverkostossa mukana olevat kunnat eivät tänä päivänä yltäisi 35 prosentin työssäkäyntirajaan. Selvä enemmistö kuitenkin.

Entisenä datan murskaajana ryhdyin etsimään kehyskunnan olemusta myös muista tilastoista. Kyseessä on siis kuuden väkimäärältään suurimman kaupungin (kun pääkaupunkiseudun isot kaupungit jätetään laskusta pois) ympäryskuntia, joiden väkimäärät vaihtelevat muutamasta tuhannesta reilusti yli 30 000:een. Pinta-aloista, väestöntiheyksistä tai muistakaan perustilastofaktoista ei löydy sellaisia yhteneväisiä nimittäjiä, joiden perusteella kykenisin aukottomasti profiloimaan kehyskunnan.

Kurkistus kuntien talouteen osoittaa, että kehyskunnat ovat pääsääntöisesti hoitaneet talousasioitaan varsin mallikkaasti, mutta en pysty tälläkään kriteerillä löytämään aukotonta yhteistä nimittäjää.

Viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunutta väestönkehitystä tarkastelemalla havaitsen, että hyvin monet kehyskunnat ovat sijoittuneet myös väestönkasvun suhteen varsin hyvin. Tällä kriteerillä mitaten uskallan kuitenkin jo luonnehtia kehyskuntia varsin vetovoimaisiksi kunniksi. Kehyskuntien vetovoimaisuuden puolesta todistaa myös esimerkiksi aluetutkija Timo Aron kuntien vetovoimaselvitys, joissa monet kehyskunnat sijoittuva kärkipaikoille. Myös Epsi Raitingin vuosittain tekemän laajan kuntakyselyn tuloksista käy ilmi, että kehyskunnissa asuvat maan tyytyväisimmät asukkaat.

Karttatarkastelu paljastaa puolestaan heti sen ilmeisen seikan, että sijainti yhdistää. Jokaisella kehyskuntaverkoston kunnalla on yhteinen raja keskuskaupunkinsa kanssa - aivan kuten kehyskunta -nimityskin antaa ymmärtää. Monet entiset suurten keskusten rajanaapurit ovat vuosien saatossa yhdistyneet keskuskaupunkinsa kanssa, joten yhteinen raja keskuskaupungin kanssa ei enää nykyisellä kuntajaolla välttämättä tunnu luontevalta kriteeriltä kehyskunnaksi. Osa nykyisistä ”uusista” rajanaapureista jää kovin kauaksi keskuskunnan ytimestä.

Entäpä sitten laki- ja sopimuskysymykset?  En löydä laeista muunlaista kehyskunnan määritelmää kuin tuon jo edellä mainitun kuntarakennelain ja 35 prosentin pendelöintikriteerin. Hallitusohjelmassa ja sen mukaisissa kasvusopimuksissa puhutaan kaupunkiseuduista. Valtion ja kaupunkiseutujen väliseen sopimuskokonaisuuteen kuuluvat MAL-aiesopimukset laaditaan erikseen niin ikään Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen kanssa. Myös ministeriöiden kaupunkipoliittisia toimia koordinoimaan ja kehittämään asetetun Kuntaliiton kaupunkipoliittisen yhteistyöryhmän tavoitteet koskevat kaupunkeja ja kaupunkiseutuja.

Lähtökohtana valtionhallinnossa ovat siis kaupunkiseudut, joihin kehyskuntien varmuudella tulisi kuulua. Mutta mikä lopulta määrää, mitkä kunnat muodostavat kaupunkiseudun ja mitkä kaupunkien naapurikunnat ovat luonteeltaan kehyskuntia? Mikä siis on kehyskunta?

Päädyn siihen, että kehyskunta on maantieteellisen sijainnin ja toiminnallisuuden (esim. työssäkäynti) yhteissumma, josta seuraa tarve tehdä yhteistyötä keskuskaupungin ja naapureiden kanssa. Ja yhteistyön sujumiseen tarvitaan tietenkin molemminpuolista yhteistyöhalua. Ilman myönteistä asennetta ei yhteistyötä synny ja aidosti toiminnallisesti yhtenäinen kaupunkiseutu voi jäädä saavuttamatta. 

 

Kehyskuntaverkosto on 26 kunnan muodostama yhteistyöareena, jonka perustehtävänä on toimia jäsentensä ennakoivana edunvalvojana. Verkosto pyrkii myös kirkastamaan kehyskuntien roolia ja
merkitystä. Se välittää ajantasaista tietoa kehyskuntien tarpeista ja näkemyksistä eri tahoille mm. ministeriöille, poliittisille puolueille, tiedotusvälineille ja kuntalaisille.

Verkoston puheenjohtajana toimii Hollolan kunnanhallituksen pj. Kristiina Hämäläinen ja verkoston työvaliokunnan puheenjohtajana kaupunginjohtaja Oskari Auvinen Kangasalta.

Kehyskuntaverkostossa mukana olevat kunnat:

Oulun kehyskunnat: Ii, Kempele, Liminka, Muhos, Tyrnävä

Kuopion kehyskunnat: Leppävirta, Siilinjärvi

Jyväskylän kehyskunnat: Laukaa, Muurame

Tampereen kehyskunnat: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi

Turun kehyskunnat: Aura, Kaarina, Lieto, Naantali, Raisio, Rusko

Lahden kehyskunnat: Asikkala, Heinola, Hollola, Orimattila

Kehyskuntaverkosto

 

 

Kirjoittaja
Jaana Halonen

Kuntaliiton erityisasiantuntija Jaana Halonen ​työskentelee kehyskuntaverkoston koordinaattorina. Lisäksi hän analysoi ja havainnollistaa dataa ja paikkatietoja.

Jaana Halonen Twitterissä: @HalonenJaana