Eero Väätäinen 10.9.2018

Kohti yhtäläistä toiminnan arviointia

Suomen asukasluku on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana noin 400 000 asukkaalla. Samassa ajassa yli puolessa Suomen kuntia asukasluku on pienentynyt yhteensä 200 000 asukkaalla. Kasvavien kaupunkiseutujen asukasmäärä on lisääntynyt nykyisellä Helsingin asukasmäärällä, ja pahimmissa väestötappiokunnissa väestönmenetys on ⅓ - ¼. Kuntien määrä on vähentynyt yli 100 kunnalla.

Tulevaisuus on tuntematon. On mahdotonta, edellä kuvattujen muutosten jälkeen, vastata edes siihen, millainen kuntarakenne Suomessa on kahden vuosikymmenen kuluttua. On kuitenkin helppo uskoa siihen, että kasvavien kaupunkiseutujen kasvu jatkuu.

Taloustieteissä puhutaan suurtuotannon eduista. Kyse on siitä, että tuotannon kasvaessa yksikkökohtaiset kiinteät kustannukset laskevat ja/tai rajakustannukset laskevat. Suuruuden ekonomia on myös käänteinen: kriittisen kasvurajan ylitys voi johtaa kasvaviin yksikkökustannuksiin.

Suuruuden haitat tai haasteet liittyvät esim. lisääntyvään hallintoon, päätöksenteon viiveisiin tai tehottomuutta mahdollistaviin rakenteisiin ja sisäisiin raja-aitoihin. Koska suuruuden haittoja esiintyy yksityisissäkin organisaatioissa, on selvää, että julkiset organisaatiot eivät niiltä välty.

Nykyisin yhä useammin suurtuotannon etujen mahdollisuus ulotetaan kuntiin (ja maakuntiin). Tähän on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Monilta osin julkinen työ on työtä ihmiseltä ihmiselle, ja sama määrä käsipareja tarvitaan asiakasrajapinnassa riippumatta organisaation koosta. Harvoin myöskään esim. tilojen käytön tehostaminen on kiinni kuntakoosta.

Kuntien olemassaolon oikeutus tulee jatkossakin kuntalaisilta, veronmaksajilta. Kunnat oletettavasti pyrkivät mahdollisen sote -uudistuksen myötä yhä enemmän kilpailemaan elinvoimasta ja hyvinvoinnista keskenään. Tämä ei suinkaan poissulje yhteistyön tarvetta. Päinvastoin yhteistyötä on viisasta tehdä aina win-win -asioissa, ja myös kun skaalaetuja on saatavissa.

Miksi jokainen kaupunkiseudun kunta erikseen arvioi, asettaa ja analysoi esim. elinvoimaan ja hyvinvointiin liittyviä tuloksellisuusmittareita? Miksi ne eivät voisi olla pääosin yhtäläisiä kaupunkiseuduittain tai peräti koko valtakunnassa?

Kehyskunnissa tunnistamme hyvin kokoluokkamme tarjoaman ketteryyden kilpailuetuna. Yhteistoiminnassa tulisi kuitenkin laatia yhdenmukainen kuntien tuloksellisuuden informaatiojärjestelmä. Tämä olisi tiedolla johtamista mitä konkreettisimmin, ja johtaisi avoimuudessaan positiiviseen kilpailuun ja kehittämiseen. Viimekädessä hyötyjiä olisivat veronmaksajat.

Eero Väätäinen

Kirjoittaja on Eero Väätäinen, Nokian kaupunginjohtaja

 

Kirjoittaja
Tehdään yhdessä

Blogissa kehyskuntien päättäjät kirjoittavat ajankohtaisista teemoista.

Kehyskuntaverkosto on 28 kunnan muodostama yhteistyöareena, joka pyrkii kirkastamaan kehyskuntien roolia ja merkitystä. Verkoston puheenjohtajana toimii Hollolan kunnanhallituksen pj. Kristiina Hämäläinen ja verkoston työvaliokunnan puheenjohtajana kaupunginjohtaja Oskari Auvinen Kangasalta.

Kehyskuntaverkostossa mukana olevat kunnat:
Joensuun kehyskunnat:
Kontiolahti ja Liperi
Jyväskylän kehyskunnat: Laukaa, Muurame
Kuopion kehyskunnat: Leppävirta, Siilinjärvi
Lahden kehyskunnat: Asikkala, Heinola, Hollola, Orimattila
Oulun kehyskunnat: Ii, Kempele, Liminka, Muhos, Tyrnävä
Tampereen kehyskunnat: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi
Turun kehyskunnat: Aura, Kaarina, Lieto, Naantali, Raisio, Rusko