Miira Riipinen 1.10.2018

Kunnan ympäristönsuojelun näkökulmaa ympäristönsuojelun normitalkoisiin

Miira Riipinen

Nyt päätöksenteon prosesseissa oleva ympäristönsuojelun uusi ilmoitusmenettely on jatkumoa vuonna 2011 aloitetulle monivaiheiselle ympäristönsuojelulain kokonaisuudistukselle. Uudistuksen tavoitteita ovat linjanneet Kataisen ja edelleen Sipilän hallitusohjelmakirjaukset ympäristösäätelyn keventämisestä ja sujuvoittamisesta. Tavoitteena on ollut lupamenettelyjen tehostaminen, keventäminen ja nopeuttaminen. Toimintoja on pudotettu luvanvaraisuudesta kokonaan, siirretty rekisteröintimenettelyihin, luovuttu lupien määräaikaistarkistuksista, yhdistetty lupakäsittelyjä ja yksilöity viranomaisen neuvontavelvoitetta.

Joukkoon on mahtunut tarpeellisia, hallintoa sujuvoittavia mutta samalla ympäristönsuojelun tason ylläpitäviä uudistuksia, kuten maa-aines ja ympäristöluvan yhdistäminen ja eräiden vakiintuneiden ympäristövaikutuksiltaan vähäisten toimintojen pudottaminen luvanvaraisuudesta. Muutosten määrä on kuitenkin ollut lukuisa, uudistuksen kesto pitkä ja tahti kiihtyvä. Huolen aiheena onkin epäilys kokonaisuuden hallinnasta, eli siitä, tulevatko jatkuvassa uudistustyössä arvioitua kattavasti muutosten kokonaisvaikutukset hallintoon, ympäristön tilaan ja asianosaisten oikeusturvaan.

Uudistusten motiivit ja valitut keinot eivät palvele kuntia

Ympäristönsuojelun tasosta ei yleisesti haluta luopua eikä empiiristä evidenssiä ole siitä, että maan kilpailukyky edellyttäisi ympäristönormien höllentämistä. Motiivi ympäristöhallinnon sujuvoittamiselle, kuten tälle uudelle ilmoitusmenettelylle, lähtee toiminnanharjoittajien esiin tuomasta valtion ympäristöhallinnon prosessien raskaudesta. Taustalla ovat AVIen pitkät lupakäsittelyajat, AVIen ja ELYjen korkeiksi koetut lupa- ja valvontamaksut ja valtion viranomaisten keskinäisessä ja asiakkaan kanssa käytävässä vuoropuhelussa ilmenneet puutteet. Näitä ongelmia ei yleisesti ilmene kuntien ympäristöhallinnossa.

Näin ollen Kuntaliitossa olemme suhtautuneet kriittisesti ympäristöhallinnon sujuvoittamiseen ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia hallintomenettelyjä lisäämällä ja yksilöimällä. Uusi ilmoitusmenettely on esimerkki hallinnon sujuvoittamiseksi kehitetystä uudesta hallintomenettelystä, jolla ratkaistavaksi esitetyt ongelmat olisivat tosiasiassa paremmin ratkaistavissa hallintorakenteiden ja -kulttuurin muutoksilla sekä riittävällä resursoinnilla. Ilmoitusmenettely lisäisi jo ennestään lukuisaa menettelyjen joukkoa ympäristönsuojelulaissa ja olisi omiaan lisäämään asianosaisten sekaannusta ja toimeenpanon monimutkaisuutta.

Kunnissa säädösmuutokset teettävät työtä ja edellyttävät tietojen päivittämistä

Valtion ympäristöhallinnon menettelyjen sujuvoittamiseen tähtäävä, jatkuvasti muuttuva ympäristölainsäädäntö tulee sovellettavaksi myös kuntien ympäristöhallintoon, mutta ilman asianmukaista toimeenpanon tukea, kuten systemaattista koulutusta ja neuvontaa.

Kuntien ympäristöhallinto koetaan sujuvaksi ja käsittelymaksut kohtuullisiksi. Lupien käsittelyajat usein hyvin niukoistakin resursseista huolimatta, ovat kunnissa noin puolet valtion käsittelyaikoja lyhyempiä. Kunnissa ympäristöllisiin menettelyihin liittyvät viranomaiset tarjoavat palveluita lähellä asiakasta yhdeltä luukulta. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle on sen 32 vuoden olemassa olon aikana jatkuvasti siirtynyt uusia tehtäviä ilman rahoitusperiaatteen noudattamista, kuten nytkin ilmoitusmenettelyn myötä esitetään mm. maatalouden ympäristövalvonnan osalta. Maatalouden ympäristövalvonta sopii toimialana hyvin kuntien toimivaltaan, mutta vaatii lisäresursointia niissä kunnissa, joihin tehtävälisäykset kohdistuvat.

Monivaiheisen, pykälä pykälältä uusitun ympäristönsuojelulain ja siinä sivussa muutettujen lukuisten muiden erityislakien soveltaminen kuntien ympäristöhallinnossa on äärimmäisen vaativa tehtävä. Kuntien viranhaltijat ovat korkeasti koulutettua lukutaitoista väkeä, mutta nämäkään pätevät virkamiehet eivät voi virkavastuulla selvitä tehtävistään ilman systemaattista toimeenpanon tukea.

Ympäristöhallinnon digiloikkakaan ei tapahdu ilmaiseksi

Muun uudistamisen ohella viranomaismenettelyjä halutaan sähköistää ja tätä edistetään kuntiakin velvoittavilla säädöksillä. Digiloikka on toki kaikkien toiveissa, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä eikä ilmaiseksi. Ympäristöhallinnon sähköisiä järjestelmiä tuotetaan valtion rahoituksella valtion ympäristöhallinnon toimintaympäristöön sillä seurauksella, että ne palvelevat huonosti kuntien tarpeita eikä kunnille aiheutuvia kustannuksia arvioida.

Kuntien uudet tehtävät ja velvoitteet tulee rahoittaa täysimääräisesti, jotta kunnissa voidaan jatkossakin tarjota sujuvaa ympäristönsuojelun viranomaispalvelua asiakkaalle.

Nyt seis, tukea toimeenpanoon ja vaikutusten arviointi

Esittäisin nyt hyvälle haltijalle kolme toivomusta:

Toive lainvalmistelijoille:

  • Laatikaa asiakirja, joka yhdistää kaikki aiemmat lainvalmistelun esityöt siten, että kunkin pykälän yksityiskohtaiset ja yleiset perustelut ovat löydettävissä samasta asiakirjasta. Nykyinen käytäntö, jossa kussakin hallituksen esityksessä perustellaan vain siinä esitetyt muutokset ja muilta osin mahdollisesti viitataan aiempien hallituksen esitysten perusteluihin, on täysin mahdoton kokonaisuus hallita. Lain esitöiden käyttö monitulkintaisten säännösten toimeenpanossa on lain soveltajalle oleellinen työkalu.

Toive toimeenpanosta vastaaville:

  • Järjestäkää säännönmukaisesti koulutusta ja antakaa asiantuntijatukea myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille

Toive lainsäätäjille:

  • Teettäkää ikuisesti jatkuvien ympäristönsuojelulain muutosten sijaan voimassa olevien muutosten toimeenpanon seuranta ja niiden toimivuuden ja vaikutusten kokonaisarvio.
Kirjoittaja
Miira Riipinen

Miira Riipinen on Kuntaliiton ympäristöpäällikkö. 

Twitter @miirariipinen

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.