Pääekonomisti Minna Punakallio 9.4.2018:

Kuntien kukkarolla leikkiminen on lopetettava

Minna Punakallio

Tiistaina se käynnistyy. Kehysriihi, jonka aikana hallitus käy läpi talousnäkymiä sekä tarkistaa valtion budjettitalouden menokaton eli kehyksen vuosille 2019-2022. Samalla päivitetään myös valtion veroennusteet ja linjataan, onko hallituksella varaa laskea veroja tai lisätä etuuksia kehysvuosina. Näin hallituskauden loppupuolella hallituksen toimivalta rajautuu käytännössä vuoteen 2019.

Kuluvan vuoden kehysriihessä tehdään siis vaalibudjetti, jossa perinteisesti on kasvatettu julkisia menoja ja jaettu äänestäjille veronalennuksia. Jakovaran vaara on erityisesti suuri nyt, kun vaalibudjetin teko ajoittuu hyvään suhdannetilanteeseen.

Myös kuntien taloustilanne ja talousnäkymät ovat historiallisen vahvat. Hallitus kehuu vahvistaneensa kuntataloutta sadoilla miljoonilla euroilla, hallitusohjelmassa kunnille on luvattu täysimääräiset kompensaatiot mahdollisista menojen lisäyksistä tai veronalennuksista ja kilpailukykysopimus sen kun tuo kustannussäästöjä vielä ensi vuoteen asti.

Miltä kehysriihen päätökset tässä tilanteessa siis näyttävät kuntatalouden kannalta? Turvatuilta?

Hyvistä lähtökohdista huolimatta kuntien pinnan alla kiehuu. Kun lasketaan yhteen tämän hallituskauden kaikki kuntiin kohdistuvat toimenpiteet, kiky-leikkaukset mukaan lukien, niin toimien yhteisvaikutus painuu reippaasti miinukselle. Saldo hätyyttelee vieläkin syvempiä vesiä, jos samojen päätösten vaikutusarviot tehtäisiin todellisilla eli kuntataloudessa oikeasti realisoituneilla tuotto- ja säästöarvioilla.

Kuntapäätökset eivät olekaan niin ruusuisia kuin hallitus julkilausumissaan antaa ymmärtää. Akuutteja kipupisteitä vuodelle 2019 on kolme: valtionosuudet, valtionosuudet ja valtionosuudet.

Kuluva hallituskausi on ollut jälleen kerran kuntien valtionosuusleikkausten kulta-aikaa. Valtionosuuksia on leikattu esimerkiksi kilpailukykysopimuksen lomarahaleikkauksen, vuosityöajan pidentämisen, indeksileikkausten, perustoimeentulotuen maksatuksen Kela-siirron, useiden säästölakien, kuten erikoissairaanhoidon keskittämisen tai omais- ja perhehoidon kehittämisen ja uskokaa tai älkää myös eri ministeriöiden kehittämishankkeiden tai esimerkiksi lääkintähelikoptereiden toiminnan rahoittamiseksi. Niin, kuntien valtionosuusmomentille on joissakin aikaisemmissa neuvotteluissa pesiytynyt muutamia, puhtaasti valtion rahoitusvastuulle kuuluvia vähennyksiä.

Valitettavasti näyttää, että vuosi 2019 tulee jatkamaan leikkausten suhteen edellisten vuosien ”hyväksi havaittua linjaa”. Se tarkoittaa, että kunnille on odotettavissa jälleen useita kiistanalaisia tai epärealistille säästöarvioille rakentuvia valtionosuusleikkauksia. Hallituksen mittava lainsäädäntötehtailu on nimittäin nostanut valtion menojen kasvun aivan kehyksen ylärajoille. Tuolloin perusteettomienkin valtionosuusleikkausten poistaminen on hyvin vaikeaa, koska se lisäisi yksi yhteen valtion kehysmenoja ja edellyttäisi säästöjä muissa valtion menoerissä.

Kehysriihessä lauletaankin hätähuuto kuntien valtionosuusrahoituksen puolesta. Tiukasta kehyksestä huolimatta kuntien kukkarolla ei saa enää leikkiä, vaan perusteettomat valtionosuusleikkaukset on vihdoinkin peruttava. Toisaalta sellaiset maksatukset, jotka kohdistuvat vuoteen 2019 on maksettava kyseisenä vuonna, eikä niitä saa siirtää tiukan kehyksen vuoksi myöhemmille vuosille. Myös hallitusohjelman sitoumuksista kompensoida kunnille laajenevista tehtävistä syntyvät kustannukset täysimääräisesti, on pidettävä kiinni.

Eikä siinä kaikki. Valtionosuusjärjestelmään ollaan tuomassa kovaa vauhtia uudenlaisia kannustinelementtejä, joiden osuus koko valtionosuusmäärärahasta nousee kehyskauden loppupuolella varsin merkittäväksi. Tällaisten kannustinjärjestelmien kriteeristö tulee työstää tarkoin, ja päätös järjestelmien käyttöönotosta tulee tehdä vasta, kun järjestelmien todetaan kannustavan kuntia oikeasti tavoiteltuun suuntaan.

Kuntaliiton viesti kehysriiheen on siis, että valtionosuuksien jatkuva leikkaaminen on lopetettava. Kymmenen vuoden aikana kuntien valtionosuusprosentti on laskenut kuin lehmän häntä, ja valtionosuuksien osuus kuntien verorahoituksesta on supistunut useilla prosenttiyksiköillä. Samaan aikaan kuntien mahdollisuudet kiristää kunnallisveroprosenttejaan näyttävät tulleen tiensä päähän.

Palveluja on uudistettava laadukkaammaksi ja kustannustehokkaammaksi, mutta kuntalaisten peruspalveluiden tarve ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Sen vuoksi palveluiden perusrahoituksesta niin kunnissa kuin valtiollakin on pidettävä kiinni. Muuhun meillä ei ole jakovaraa.

Kirjoittaja
Minna Punakallio

Kuntaliiton pääekonomisti käy asian ytimeen ja pelkistää kansantalouden kiemurat selkokielelle - olennainen taloudesta.

Tehtävänäni on valvoa, että kunnat saavat talouspolitiikassa jatkossakin sen aseman mikä niille kuuluu. Talousasioiden ohessa nautin elämästä niin lenkkipolulla kuin kulttuurisaleissa.

Minna Punakallio Twitterissä: @MinnaPunakallio

Aivan erinomainen kirjoitus! Toki teksti on vähän karua, mutta niin totta. Siis kohti uusia leikkauksia?

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.