Terhi Päivärinta 19.1.2018:

Kuntien panostusta tarvitaan jatkossakin alueellisen taiteen saatavuuden turvaamiseksi

Terhi Päivärinta

Suurin osa, etenkin suurempien kaupunkien kulttuurimäärärahoista, kohdentuu kirjastoille sekä taide- ja kulttuurilaitoksille eli teattereille, orkestereille ja museoille. Taide- ja kulttuurilaitosten verkosto kattaa melko hyvin koko maan ja on ollut keskeinen syy sille, että väestölle on tarjolla taiteen kokemisen ja harrastamisen mahdollisuuksia.  Samalla taiteen ja kulttuurin ammattilaisille on tarjolla pysyvää työtä ja luovaa taiteellista toimintaa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.

Teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuusjärjestelmää esitettiin uudistettavaksi 17.1. kulttuuriministeri Sampo Terholle luovutetussa työryhmämuistiossa. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän elokuussa 2016. Työryhmän, jossa myös Kuntaliitto on ollut mukana, tehtävänä oli laatia ehdotus museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi. Esityksen on tarkoitus tulla voimaan aikaisintaan 2019 alussa.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa myönnetään museoille, teattereille ja orkestereille valtionosuutta käyttökustannuksiin valtion talousarvion mukaan. Tällä hetkellä valtionosuuden piirissä on teattereita 57, orkestereita 28 ja museoita 124. Kun puhutaan taidelaitosten ja museoiden valtionosuuspotista, puhutaan silloin vuositasolla yhteensä 104,5 miljoonasta eurosta.

Valtionosuusjärjestelmään kuuluvista teattereista on kunnallisia 16 %, näiden lisäksi monen teatterin ylläpitäjänä on kuntaomisteinen yhtiö, yhdistys tai säätiö. Orkestereista kunnallisten osuus on 57 %, samoin museoista 57 %.

Kaiken kaikkiaan kunnat rahoittavat museo-, orkesteri- ja teatteritoimintaa vuosittain yli 300 miljoonalla eurolla ja valtaosa tästä kohdentuu valtionosuutta saaville taide- ja kulttuuriorganisaatioille.

Taide ja kulttuuri tarvitsevat jatkossakin muuta julkista rahoitusta, pelkällä valtionosuudella ei toimintaa ylläpidetä. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntahallinnolle 2020 alusta, on sivistyssektori kuntien laajin palvelukokonaisuus sisältäen mm. taiteen ja kulttuurin. Näin kuntien rooli sivistyspalvelujen, mukaan luettuna taide-ja kulttuuripalvelut, tukemisessa ja ylläpitämisessä tulee kasvamaan, mikäli valtio hoitaa omaa vastuutaan taiteen ja kulttuurin rahoittamisessa yhtä lailla.

Pelkän kuntarahan varaan ei voi heittäytyä. Kuntien panostuksesta taiteeseen ja kulttuuriin on saatavilla tarkempaa tietoa 29.1. Kulttuurin kuntakuva ja tulevaisuus -tilaisuudessa Kuntatalolla Helsingissä. Silloin julkistetaan uusimmat Kuntaliiton, Kulttuuripoliittisen tutkimuskeskus Cuporen ja 24 kunnan yhdessä tuottamat tiedot kuntien kulttuurin kustannuksista, toiminnasta ja tuloista maan suurimmissa kaupungeissa.

Miltä uudistustyö näyttää kuntien näkökulmasta?

Tulevina vuosina kunnat eivät välttämättä omista niin paljon teattereita, orkestereita tai museoita kuin nyt, mutta kunnilla on merkittävä rooli taiteen ja kulttuurin avustamisessa, eri tilojen ylläpitämisessä ja taiteentekijöiden toimintamahdollisuuksien tukemisessa. Tästä syystä on tärkeää, että valtionosuusjärjestelmä on yksinkertainen, pysyvää toimintaa tukeva sekä joustava.

Monet työryhmän esittämät muutokset ovat toteutuessaan selvästi askel parempaan suuntaan. Työryhmän esitys tarkentaa monelta kohdin rahoituksen saamiseksi vaadittavia edellytyksiä sekä kokonaisharkinnan perusteluja, mikä toivottavasti lisää päätösten läpinäkyvyyttä.

Esityksen mukaan valtionosuuteen oikeutettu museoalan tai esittävän taiteen toimija voisi saada useampivuotisen rahoitusta koskevan suunnitelman. Siinä arvioidaan mm. toimijalle valtiosuuteen oikeutettujen henkilötyövuosien määrä useammalle vuodelle. Koska esittävän taiteen toimijoita jaotellaan uudessa järjestelmässä 6-vuotisiin ja 3-vuotisiin, olisi rahoitusta koskeva suunnitelmakin osalla 3- ja osalla 6-vuotinen. Museoilla rahoitusta koskeva suunnitelma tehtäisiin kolmeksi vuodeksi.

Esityksen kaikkia vaikutuksia on monelta kohdin vaikea arvioida. Siksi useamman vuoden siirtymäaika uuteen järjestelmään on perusteltu, jotta myös kenttä kykenee reagoimaan rahoituksen tuomaan muutoksiin. Samoin olemme Kuntaliitossa tyytyväisiä siihen, että uudistuksen vaikutuksia tullaan arvioimaan myöhemmin.

Kuntaliitto on suhtautunut epäillen määräaikaiseen valtionosuusoikeuteen, mitä nyt ehdotetaan esittävän taiteen laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään. Tämä on uudistuksen isoin ja merkittävin muutos ja samalla esityksen heikoin kohta.

Määräaikaisuus on ollut nimenomaan valtionavustuksiin liittyvä ominaispiirre, ja laskennallinen valtionosuusrahoitus on ollut toistaiseksi voimassa olevaa. Valtionavustuksia on taidepuolella juuri kritisoitu liian lyhyistä määräaikaisista rahoituskausista. Me Kuntaliitossa näemme, että erityisesti nyt ehdotettu 3-vuotinen määräaikainen oikeus valtionosuuteen on verraten lyhyt aika pysyvän ja taiteellisesti kunnianhimoisen toiminnan kehittämiselle.

Valtionosuusrahoitus on ollut turvaamassa myös alueellista saatavuutta maan eri osissa. Rahoitus on jakautunut asukaslukuun suhteutettuna melko tasaisesti koko maahan ja sitä on tukenut kuntien valtionosuutta suurempi panostus kulttuuri- ja taideorganisaatioiden rahoitukseen.

Rahoituksen tulisi olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa

Ilman pysyviä ”laitoksia”, meillä tuskin olisi näin laajaa taiteen kysyntää ja taiteelle kohdennettuja voimavaroja sekä toisaalta taiteen ammatillista koulutusta maan eri osissa.

Pysyvyyden ansiosta voidaan vierailuja ottaa vastaan sekä lähteä itse kiertämään, perustaa festivaaleja ja tapahtumia. Näin paikkakuntien taide-elämä ja kulttuuritarjonta ovat työllistämässä alan ammattilaisia, edistämässä ihmisten hyvinvointia ja ylläpitämässä taiteen harrastustoimintaa sekä rakentamassa luovan talouden kasvupotentiaalia alueille.

Työryhmä on ehdottamassa maltillista määrärahojen lisäämistä taiteeseen ja museoille, yhteensä vajaat 11 miljoonaa euroa. Tästä esittävän puolelle vajaat 6 miljoonaa euroa ja museoille vajaat 5 miljoonaa euroa. Esitys on perusteltu. Vuodesta 2012 alkaen valtionosuuksiin tehtiin 10 miljoonan euron leikkaus ja vuosina 2015-2018 on kohdennettu lisäsäästöjä yhteensä 10 miljoonaa euroa. Lisäksi indeksikorotukset on jäädytetty koko hallituskauden ajaksi.

Mikäli uuden rahoitusmallin käyttöönoton yhteydessä ei saada riittävää määrärahakehitystä nykyisen säästölinjan tilalle, on selvää, että jo aiemmin todettu ongelma jatkuu: Määrärahojen vähyys on ollut yksi keskeisimmistä syistä, miksi useampia uusia toimijoita ei ole voitu hyväksyä valtionosuuden piiriin, vaikka useampi tanssi- tai puheteatteri on hakenut valtionosuutta. Tämä todettiin jo vuoden 2007 hallituksen esityksessä (he 45/2007).

Kirjoittaja
Terhi Päivärinta

Terhi Päivärinta on Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja.

Terhi Päivärinta Twitterissä: @TerhiPaivarinta