Sanna Lehtonen ja Jarkko Lahtinen, 16.2.2018:

Lisääkö valtio tulevaisuudessa omilla toimillaan kuntien välisiä eroja varhaiskasvatuksessa?

lapsia leikkimässä

Varhaiskasvatusmaksuja alennettiin viimeisimmän kerran 1.1.2018 alkaen. Samaan aikaan varhaiskasvatusmaksujen alentamisen kanssa valtio kannustaa kuntia kokonaan maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluihin. Rahoitusta kunnille kokeilujen toteutukseen on päätetty myöntää viisi miljoonaa euroa vuosille 2018-2019. Yhden ikäluokan, esimerkiksi viisivuotiaiden 20 viikkotunnin kokonaan maksuttoman varhaiskasvatuksen kustannus on yli 100 miljoonaa euroa. Koko 3-5-vuotiaiden ikäryhmän 20 viikkotunnin maksuttoman varhaiskasvatuksen kokonaiskustannus on noin 330 milj. euroa. Tiedot perustuvat Kuntaliiton tekemiin laskelmiin vuodelta 2017. 

Esiin on nostettu huoli perheiden eriarvoistumisesta. Huoli tulee ottaa vakavasti ja miettiä asiaa myös palvelujen rahoituksen näkökulmasta. Kaikilla kunnilla ei ole samanlaista mahdollisuutta maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilemiseen mitättömällä määräaikaisella kokeilurahoituksella. Vaikuttaa siltä, että valtio on nyt omilla toimillaan lisäämässä eriarvoisen varhaiskasvatuksen toteuttamista eri puolilla Suomea. Järjestelmiä uudistettaessa alueiden eriarvoisuutta tulee vähentää - ei lisätä - ja rahoituksen tason tulee olla riittävä.

Maksuttomalla varhaiskasvatuksella on myös käyttäytymisvaikutuksia. Maksuttomuuden lisääntyessä lapsia tulee lisää palvelujen piiriin. Lapsimäärän lisääntyessä kaikki eivät mahdu nykyisin tiloihin, jolloin tarvitaan investointeja uusiin tiloihin. Investointitarpeen suuruuden arvioidaan kokonaisuutena olevan jopa miljardi euroa. Tilojen lisäksi tarvitaan lisää kelpoisia ja koulutettuja työntekijöitä, varovaisestikin arvioiden vähintään 3 000 työntekijää. Myös työntekijöiden koulutus maksaa. Vaikka siirtyminen kokonaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen toteutettaisiin porrastetusti ikäryhmä kerrallaan usean vuoden aikana, lähestyy laskun loppusumma 1,5 miljardia euroa.

Samaan aikaan varhaiskasvatusta mylläävien uudistusten kanssa myös perhevapaajärjestelmää ollaan muuttamassa, näillä näkymin ensi vaalikaudella. Tästäkin johtuen on todennäköistä, että alle kolmevuotiaiden määrä varhaiskasvatuksessa lisääntyy. Lasten määrän lisääntyessä palvelun järjestämisen kustannukset kasvavat. Arvailujen varassa on myös virkamiestyönä tehtävän varhaiskasvatuslain loppuunsaattamisen kustannusvaikutus.

Yhtäläistä varhaiskasvatuksen uudistuksille ja perhevapaajärjestelmän muutoksille on se, että lakien valmisteluvaiheessa odotukset ja toiveet ylimitoitetaan ja taloudelliset vaikutukset aliarvioidaan. Kun samoja alimitoitettuja vaikutusarviointeja käytetään myös hallituksen esityksen laskelmissa, kasautuvat uudistusten odottamattomat talousvaikutukset lopulta kuntien harteille. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa kunnan osuus palvelun järjestämiskustannuksista kasvaa.

Maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus ovat keskeisimmät uuden kunnan tehtävät. Uudistuksen myötä kunnan talouden liikkumavara pienenee, kun noin puolet kunnan taloudesta siirtyy maakuntiin.

Riittävätkö kuntien voimavarat alati tapahtuvien muutosten toteuttamiseen? Eriytyvätkö kuntien mahdollisuudet toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta eri puolilla Suomea? Voidaanko luottaa, että kuntien talous joustaa alimitoitettujen kustannusvaikutusarvioiden keskellä kuten aikaisemmin?

Kirjoittaja
Sanna Lehtonen

Sanna Lehtonen on Kuntaliiton kuntatalouden kehittämispäällikkö.

Sanna Lehtonen Twitterissä: @lehtonenKL

Jarkko Lahtinen

Jarkko Lahtinen on varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Kuntaliitossa.

Jarkko Lahtinen Twitterissä @JLtwiitti

Perhevapaauudistuksessa julkinen huomio on kohdistettu kotihoidontukeen, sen oletettuun eriarvoistavaan ja syrjäyttämään vaikutukseen. Sen kustannus nykytasolla on vain 120 milj. Jos sitä leikataan tai se lopetetaan, lisää se kuntien kustannuksia entisestään. Kuntaliiton kannattaisi ryhtyä oikeasti selvittämään mitä on tapahtunut ja tapahtuu niille äideille ja lapsille, jotka ovat olleet kotihoidontuen piirissä. Oletukseni on, että perheiden hyvinvoontierot syntyvät lähtlkohtaisesti muusta kuin kotihoidontuesta, taustalla on muita eriarvoistavia ja syrjäyttäviä tekijöitä, joita eivät poista varhaiskasvatus ja/tai äitien kodin ulkopuoliseen työhön pakottaminen, vaan tarvitaan monipuolisempaa arjen tukemista. Kotihoito on kunnille edullinen, monien perheiden haluama ja lapsille inhimillinen pienten lasten hoitomuoto. Sitä tulisi kehittää niin, että sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista päästään eroon. Kunnat ovat nähneet kotona hoitamisen järkevänä, koska monet maksavat vielä kuntalisääkin.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.