Kyösti Värri, 14.6.2018:

Lukiolaki uudistuu - uudistuuko lukiokoulutus?

Kyösti Värri

Eduskunta käsittelee parhaillaan uutta lukiolakia. Lain käsittely saataneen päätökseen ensi viikolla.

Uusi lukiolaki yhtäältä lisää koulutuksen järjestäjän velvoitteita, mutta toisaalta myös luo mahdollisuuksia. Lukiolaki kiinnittää ansiokkaasti huomiota osaan lukiokoulutuksen kipupisteistä. Rahoitusasemaa se sen sijaan heikentää entisestään.

Lukiolaki tuo uusia velvoitteita

Laki vahvistaa lukion yhteistyötä korkea-asteen koulutuksen - niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujen kanssa. Sekä Kuntaliitto että eduskunnan sivistysvaliokunta painottavat, että yhteistyön tulee olla mahdollista myös korkeakoulupaikkakuntien ulkopuolella toimiville lukioille. Siksi on hyvä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on nimittänyt työryhmän pohtimaan erilaisia yhteistyömalleja. Työryhmä onkin ehtinyt jo pitää ensimmäisen kokouksensa.

Nykyisessä lukiolaissa yhteistyövelvoite muiden koulutuksen järjestäjien kanssa on maantieteellisesti rajattu eli sidottu alueella toimiviin koulutuksen järjestäjiin. Uudessa laissa tuota alueellista rajausta ei ole. Se sopii hyvin tähän aikaan, jolloin monessa mielessä fyysiset etäisyydet ovat vähemmän tärkeitä kuin aiemmin.

Realismia kuitenkin on, että myös paikallisella ja seudullisella yhteistyöllä mm. korkea-asteen koulutuksen, muun toisen asteen koulutuksen, vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kanssa on jatkossa keskeinen merkitys niille lukioille ja lukiokoulutuksen järjestäjille, joiden alueen nuorten ikäluokkien väestökehitys on laskeva. Lukio onkin selvästi seudullinen palvelu ja sillä on sijaintipaikkakuntaansa laajempi merkitys.

Lailla pyritään vahvistamaan oppimisen tukea ja henkilökohtaista ohjausta sekä auttamaan myös lukion jälkeisiin opintoihin siirtymistä tuomalla koulutuksen järjestäjälle jälkiohjausvelvoitteen. Henkilökohtaisen ohjauksen vahvistaminen on tärkeää ja on oleellista, että toimeenpanossa vahvistetaan ”koko oppilaitos ohjaa” -ajattelua. Muutoinkin on syytä vahvistaa oppilaitoksen eri henkilöstöryhmien välistä yhteistyötä, ei synnyttää rajoja oppilaitoksen sisälle.

Lukiolaki muuttaa lukiokoulutuksen rakennetta nykyisestä kurssimuotoisuudesta opintopisteisiin pohjautuvaksi. Kyse ei ole kuitenkaan vain mitoitusperusteiden muutoksesta, vaan uusi rakenne mahdollistaa sen, että koulutusta voidaan nykyistä paremmin rakentaa paikallisista lähtökohdista käsin: Samoin on mahdollista nykyistä paremmin rakentaa laajempia opintokokonaisuuksia ja lisätä oppiaineiden välistä yhteistyötä. On hyvä käyttää paikallinen opetussuunnitelmatyö nyt hyvin hyödyksi. Tulenkin palaamaan tähän teemaan erikseen myöhemmin kesän jälkeen.

Johtaako riittämätön rahoitus leikkauksiin opetuksesta?

Eduskunnan sivistysvaliokunta painottaa mietinnössään riittävien henkilöstöresurssien varaamista ohjaukseen. Tämä on valitettavasti voimakkaassa ristiriidassa taloudellisten resurssien kanssa. Lukiolain, ylioppilastutkintolain ja rahoituslain paketissa nimenomaan rahoitus onkin epäsuhdassa muiden lakien hyvien tavoitteiden kanssa. Kun rahoituslain muutoksella korvataan koulutuksen järjestäjille 8,5 miljoonan euron kustannukset vuodesta 2022 lähtien, ovat todelliset, uusista velvoitteista aiheutuvat kustannukset Kuntaliiton arvion mukaan yli kaksinkertaiset.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 64 §:n ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 55 §:n 2 momentin mukaan on uudet ja laajentuvat tehtävät rahoitettava sataprosenttisella valtionosuudella. Kun nyt näin ei tapahdu, lukiokoulutuksen rahoitusasema heikkenee entisestään. Kun velvoitteet kasvavat resursseja enemmän, joutuvat koulutuksen järjestäjät joko tinkimään uuden lain hyvien tavoitteiden toteutuksesta tai sitten leikkaamaan muusta eli käytännössä opetuksesta.

Vaikka valtio lipsuu omasta rahoitusvastuustaan, pyrkivät koulutuksen järjestäjät todennäköisesti myös taas kerran paikkaamaan valtion puuttuvaa rahoitusta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvihan totesi vuosien 2013 - 2015 rahoitusleikkauksia tutkiessaan, että kunnat pelastivat lukiokoulutuksen. Kun valtio leikkasi rahoitusta, kunnat pyrkivät kompensoimaan valtion rahoitusleikkauksia.

Lukiorahoituksessa useita uhkia

Nyt rahoituksessa on neljänlaisia uhkia: Ensinnäkin edellisen eduskuntakauden massiiviset rahoitusleikkaukset eivät ole hävinneet mihinkään - ne kuristavat edelleen lukiokoulutusta. Toiseksi tällä eduskuntakaudella tehdyt lukiorahoituksen indeksijäädytykset sekä samoin peruspalvelujen valtionosuusleikkaukset ovat entisestään vaikeuttaneet tilannetta. Lisäksi nyt uusi lainsäädäntö aiheuttaa lisäkustannuksia, jotka heikentävät tilannetta vielä lisää.

On myös neljäs uhkaava asia: On hyvä muistaa, että vaikka kunnat ovat kiitettävästi kompensoineet valtion rahoitusleikkauksia, laskivat lukiokoulutuksen kustannukset vuonna 2016 edellisestä vuodesta. Ja kun vuoden 2019 rahoituksen pohjana ovat vuoden 2016 kustannukset, on se puhtaan teknisesti todennäköisesti johtamassa lukion rahoitusaseman laskuun, jollei asiaan puututa tietoisesti poliittisesti. Aiemmat leikkaukset johtavat siis lisäleikkauksiin. Lukion rahoituksessa on kokonaisuudessaan meneillään huono kierre, johon lisävelvoitteet sopivat kovin heikosti.

On yllättävää ja myös hyvin harmillista, että lukiolain valmistelu- ja käsittelyvaiheessa on osoitettu huomattavan vähän kiinnostusta siihen, miten kunnat ja muut koulutuksen järjestäjät pystyvät riittämättömällä rahoituksella tosiasiallisesti huolehtimaan laadukkaasta lukiokoulutuksesta, sen saavutettavuudesta ja uusista lisävelvoitteista. Näyttää siltä, että ilo hyvistä tavoitteista on auttanut häivyttämään toteutuksen realismin taka-alalle. On kuitenkin hyvä varautua siihen, että mikäli kasvavaan rahoitusvajeeseen ei puututa, kärsijinä ovat lukioiden opiskelijat.

Kirjoittaja
Kyösti Värri

Kyösti Värri on lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Kyösti Värri Twitterissä: @KyostiVarri