Lakiasiain johtaja Arto Sulonen 23.5.2018:

Maakunnat – itsehallinnon syntymäjuhla vai hautajaiset?

Arto Sulonen

Merkittävä osa ihmisten palveluista on vuoden 2020 alusta siirtymässä 18 maakunnalle. Poliittinen keskustelu on keskittynyt sosiaali- ja terveyspalveluiden, pelastustoimen ja ns. kasvupalveluiden järjestämiseen, tuottamiseen ja rahoittamiseen. Sen sijaan itsehallinnosta ei käydä keskustelua juuri lainkaan, vaikka perustuslakivaliokunnan viime hallituskaudella tarjoamista vaihtoehdoista palveluiden organisoinnin pohjaksi valittiin perustuslaissa säädetty itsehallinto kuntia suuremmilla hallintoalueilla.

Tälle itsehallinnolle määritellään käytännön tasolla sisältöä nyt ensimmäisen kerran. Tämä on hallintohistoriaa, mutta surullista sellaista. Kuntia laajemman itsehallinnon sisältö on nyt jäämässä hyvin pieneksi. Itsehallinnoksi näyttää karkeasti riittävän, että maakunnilla on vaaleilla valitut valtuustot ja maakuntien valtionrahoitus on pääosin tiettyihin tehtäviin korvamerkitsemätöntä yleiskatteellista rahaa. Viimeksi mainittukin näyttää olevan monelle lainvalmistelusta vastaavalle vaikea pala nieltäväksi.

Maakuntien rahoituksen perustuminen pelkkään valtionrahoitukseen näyttää antavan lainsäätäjälle oikeuden ohittaa itsehallinto. Maakunnista tulee aivan uudentyyppinen Suomessa aikaisemmin tuntematon hallintorakenne, tietynlainen itsehallinnon ja valtion viraston hybridi. Malli on täynnä ristiriitaisuuksia. Valtioneuvosto ja ministeriöt harjoittavat tiukkaa sitovaa ohjausta maakuntiin, joiden päätöksentekijät on valittu vaaleilla. Ministeriöt voivat puuttua varsin väljin perustein maakuntien konkreettiseen päätöksentekoon, mikä ei nykyisin ole mahdollista edes suhteessa valtion omiin virastoihin.

Itsehallinto on kokonaisuus, jonka toteutumista ei voi tarkastella arvioimalla erikseen yksittäisten lainsäädännöllisten ratkaisujen merkitystä itsehallinnon näkökulmasta. Nyt itsehallinto on nakerrettu eri puolilta pelkäksi luurangoksi, eikä kokonaisuus tee itsehallinnolle kunniaa.

Kenen sitten tulisi itsehallintoa puolustaa? Kuntaliiton rooliin se luonnollisesti kuuluu, mutta tässä reformissa asiantuntijoiden ja edunvalvojien lausunnot ovat valuneet kuin vesi hanhen selästä. Kuntalain ja maakuntalakiluonnoksen mukaan valtiovarainministeriön tulisi huolehtia, että kuntien ja maakuntien itsehallinto otetaan huomioon niitä koskevan lainsäädännön valmistelussa. Maakuntien osalta se on heti lähdössä epäonnistunut tässä tehtävässään. Myös kuntakentänkin on jatkoa silmällä pitäen oltava varuillaan. Valtion virkakoneistossa ei itsehallintoa juurikaan ymmärretä ja arvosteta, vaan sitä pidetään usein järkevän toiminnan rajoitteena. Viisaus on keskittynyt ministeriöihin.

Oma lukunsa on eduskunnan valiokuntatyöskentely. Hallintovaliokunta ei ole tässä uudistuksessa pohtinut itsehallintoa riittävällä vakavuudella. Perustuslakivaliokunta on ollut tähän asti itsehallinnon lukko, jota hallitus yrittää nyt kaikin voimin tiirikoida auki.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 23.5.2018.

Kirjoittaja
Arto Sulonen

Kuntaliiton lakiasiain johtaja, joka on perehtynyt muun muassa kuntalakiin, kuntaliitoksiin ja hallinnon kehittämistehtäviin.

Autolle ei muuta lisättävää kuin vaatimus maakunnan omasta verotusoikeudesta. Onko Kuntaliitto sitä vaatinut? Se olisi voinut vedota vaikkapa Suomen Maalaiskuntie Liiton lakimies Urho Kekkosen väitöskirjaan 1930- luvulta ja erittäin johdonmukaiseen kolmen tukipilarin tulkintaan myös eduskunnassa: oma alue, oma toimiala, oma raha!

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.