Erja Lindberg 10.4.2018:

Mikään ei muutu - vai muuttuuko sittenkin?

Erja lindberg

Sanotaan, ettei valmistelussa oleva kasvupalvelu-uudistus muuta kuntien asemaa tai mahdollisuuksia toimia työllisyydenhoidossa ja kunta voi edelleen, yleisen toimialansa puitteissa toimia. Kasvupalvelulaki - sellaisessa muodossa kun se tällä hetkellä on - tulee kuitenkin käytännössä muuttamaan monia asioita. 

Kasvupalvelulain mukaan kunnilla ei enää olisi työllistymistä edistävän yhteispalvelun (TYP) vetovastuuta eikä edes siihen liittyvää yhteistyövelvoitetta. Kuntien panostukset toimintaan ovat olleet suuria, mutta toiminnassa mukana olevasta henkilöstöstä suurin osa ei ole siirtymässä uudistuksen myötä maakuntiin. Muutos on merkittävä ja on vaikea nähdä, että ilman kuntien panostuksia toiminta voisi jatkua nykyisessä laajuudessaan. 

Epäselvää on vielä, mitä kuntien järjestämisvastuulla olevalle kuntouttavalle työtoiminnalle tapahtuu. Kunnat ovat nähneet kuntouttavan työtoiminnan parempana keinona pitää ihmiset osallisena kuin sen, että heidät jätetään vain passiivisen tuen varaan. Kunnat ovat panostaneet siihen paljon ja toiminnassa mukana oleva henkilöstö - toisin kuin ehkä on ajateltu - ei pääosin ole sosiaalitoimen henkilöstöä. 

Jos aktivointisuunnitelmien laatiminen ja kuntouttava työtoiminta sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna siirtyy maakuntiin, ei kunnille jää mitään lakisääteistä työllistymistä edistävää palvelua, jota voisivat tarjota lähipalveluna työttömille työnhakijoille työllistymisen ja työmarkkinavalmiuksien edistämiseksi. Kuntia ei voi siinä tapauksessa velvoittaa osallistumaan työmarkkinatuen maksuosuuksien maksamiseen. Jos kunnille jää maksuvastuuta, tulee kuntouttava työtoiminta palveluna tehdä kaksijakoiseksi, kunnille työmarkkinoille valmentavana palveluna ja maakunnille elämänhallintaa ja osallisuutta tukevana sote-palveluna.

Maakunnille siirretään kasvupalvelujen järjestämiseksi ELY -keskusten ja TE-toimistojen tällä hetkellä käytössä olevat resurssit eli rahaa siirtyy 600 miljoonaa euroa osaksi maakuntien yleiskatteellista valtionosuutta. Jotta kuntien vuositasolla työllisyydenhoitoon käyttämä miljardi euroa sijoitetaan tulevaisuudessakin työllisyydenhoitoon, tulee niille jättää työkaluja ja kannustimia.

Kunnille on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan tärkeä rooli paikallisen elinvoiman edistämisessä. Mitä paremmin kunnat kykenevät kokoamaan paikallisen ja seudullisen elinkeinoelämän, koulutuspalvelut, kolmannen sektorin ja muut toimijat yhteisten työllisyystavoitteiden toteuttamiseen, sitä paremmin ne kykenevät edistämään paikallista ja seudullista elinvoimatehtävää.

Alueellisten työvoima- ja yrityspalvelukokeilujen mahdollisuuksista jatkaa osana allianssimallia keskustellaan myös. Hyvä ja kannatettava ajatus, sillä kuntien ja TE-puolen resurssien yhdistämisellä on saatu aikaan pikavoittojen sijaan hyviä tuloksia, tehokkuutta, vaikuttavuutta ja kestävämpiä ratkaisuja. Tosiasia on, että kokeilulaki päättyy 31.12.2018, eikä nykyinen julkinen työvoima- ja yrityspalvelulaki jatkossa mahdollista kokeilun kaltaista yhteistoimintaa TE-puolen kanssa. Kunnille ei ole jäämässä työmarkkinatukimaksujen maksuvastuun lisäksi minkäänlaista toimivaltaa nykyisen kokeilun mukaiseen toimintaan. Jos tarvittavia lakimuutoksia ei tehdä, kokeiluissa kehitetty yhteistoiminta ei voi jatkua vuonna 2019 ja kokeilujen tulee aloittaa toiminnan alas ajaminen jo pikkuhiljaa kesän jälkeen. 

Jos alueellisissa kokeiluissa syntyneille hyville käytännöille halutaan oikeasti jatkoa osana tulevia kasvupalvelupilotteja, tulee voimassa olevaan julkiseen työvoima- ja yrityspalvelulakiin tehdä pieniä, mutta sitäkin merkittävämpiä muutoksia.  Kuntien tulee voida allianssimallissa tehdä itse palvelutarvearvioita ja päästä URA-järjestelmiin, jotta niillä on jatkossakin mahdollisuus toimia. Vai olisiko sittenkin yksinkertaisempi vain jatkaa kokeilulakia?

Allianssimalli on hyvä ratkaisu, mutta hallituksen esittelemässä mallissa allianssilta puuttuu vielä todellinen sisältö. Ilman sisältöä se jää pelkäksi hankintayhteistyöksi, jota voi tehdä ilman allianssia jo nytkin. Allianssimallin sopivuutta työllisyydenhoitoon ei ole kokeiltu, joten kokeiluja jatkamalla voidaan tukea sekä kuntia että maakuntia uusiin rakenteisiin siirtymisessä ja kehittää ja mallintaa niistä tuleviin uudistuksiin sopiva yhteistyön mahdollistava työkalu. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että kunnat ja maakunnat voivat sopia joustavasti kasvupalveluihin liittyvästä työnjaosta ja tehtävistä huomioiden paikalliset ja alueelliset erityispiirteet. Jos järjestämisvastuuta ei voida maakunnilta kunnille siirtää, niin asioista tulee kuitenkin sopia muulla tavalla. Allianssi sopii hyvin tarkoitukseen, kunhan siitä ei tehdä liian rajoittavaa. Nyt pitää eteenpäin pääsemiseksi mahdollistaa kuntien ja TE-puolen aito ja tuloksellinen yhteistyö. Lakimuutokset eivät ole monimutkaisia, mutta tulee olla rohkeutta viedä tarvittavat ratkaisut käytännön tasolle.

Kirjoittaja
Erja Lindberg

Erja Lindberg on työllisyysasioiden kehittämispäällikkö Kuntaliitosta.