Erja Lindberg 19.9.2018:

Miksi kuntien työllisyyttä edistävä toiminta ei kelpaa?

Erja Lindberg

Eduskunnalle käsittelyyn annetun kasvupalvelu-uudistuksen tarkoituksena on siirtää työnhakijoiden ja työnantajien palvelut TE-toimistoilta ja ELY-keskuksilta maakuntiin. Työ- ja elinkeinoministeriöstä yritetään toistuvasti vakuutella, ettei uudistus muuta tai rajaa millään lailla kuntien roolia eikä tehtäviä työllisyyden edistämisessä.

Kuntien intressejä ja roolia työllisyyden hoidossa ei ministeriössä selvästi ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Kasvupalvelulain myötä esim. monialaista yhteispalvelua (TYP) koskeva laki lakkautetaan. Jokaisen Suomen kunnan on lain mukaan tullut kuulua TYP-verkostoon, joita on maassamme yhteensä 33. Ne ovat kuntavetoisia ja kunnat rahoittavat niitä suurelta osin. Kunnilla on myös paljon työpajoja, joiden toimintaan tulevat uudistukset vaikuttavat suuresti.

Kuntien huomattavia taloudellisia satsauksia ja osaamista ei selväsikään arvosteta ministeriössä. Ministeri Jari Lindström on muun muassa useampaan otteeseen todennut, että kuntien motiivina laittaa ihmisiä kuntouttavaan työtoimintaan on vain työmarkkinatuen maksuosuuden pienentäminen. Samaan aikaan kun hallitus on kuitenkin painottanut passiivitukien muuttamista aktiivitoiminnaksi, kuntien tulisikin ilmeisesti tyytyä vain maksamaan passiivisesti työmarkkinatukea.

Kokeilujen hyvät käytännöt eivät ole siirrettävissä kasvupalvelupilotteihin

Alueellisissa työllisyyskokeiluissa kehitetyt hyvät toimintamallit eivät ole siirrettävissä kasvupalvelupilotteihin, sillä kokeilulain päättymisen myötä kuntien mahdollisuudet toimia vaikeutuvat oleellisesti.  Kunnilla ei tule olemaan pääsyä tietojärjestelmiin eikä kunnilla tule olemaan mahdollisuutta tehdä palvelutarvearvioita ja yhteensovittaa muiden toimijoiden palveluja työllisyyden edistämiseksi.

Työllisyyskokeilujen kiistatta hyviä tuloksia on koitettu vesittää sillä, että ne ovat syntyneet positiivisen talouskasvun myötä. Kokeilujen vaikutus työllisyyteen on kuitenkin selvästi nähtävissä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoissa. Tieteellisempää tutkimusta vaikuttavuudesta ei ole, mutta kokemuksia hyvästä asiakaslähtöisestä palvelusta ja työllistymisestä on yllin kyllin.

Hallitus ajaa määrätietoisesti kasvupalvelu-uudistustaan eteenpäin, vaikka se perustuu ainoastaan vahvaan uskoon mallin toimivuudesta, eikä siitä ole olemassa tutkimustietoa eikä kokemuksia.

Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Marja-Riitta Pihlman kertoo tuoreessa vlogissaan, että vuoden alussa käynnistyvissä uusissa kasvupalvelupiloteissa etsitään ja rakennetaan jotain sellaista, mitä vielä ei olla saavutettu nykyisissä kokeiluissa. Kokeilujen saavuttamat hyvät tulokset ja alueellinen yhteistyö yli kuntarajojen eivät tunnu riittävän. Jos lainsäädäntöä ei muuteta ja rajataan kuntien mahdollisuuksia toimia,  voidaan kasvupalvelupiloteissa joutua etsimään ja rahoittamaan tulevat palvelut ilman kuntien taloudellisia satsauksia ja osaamista - ja se on kyllä kieltämättä ihan uutta

Työllisyys- ja koulutuspalvelujen integraatiota tarvitaan, ei työllisyys- ja sote-palvelujen

Kasvupalvelu-uudistuksessa tavoitteena on työllisyyspalvelujen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen entistä syvempi integraatio. Työllisyyskokeilut osoittavat kuitenkin selvästi sen, että suurimmalla osalla pidempään työmarkkinoilta poissaolleista työnhakijoista on tarve osaamisen päivittämiseen ja koulutukseen, muttei suinkaan ole tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Entistä syvemmän integraation tarve onkin nimenomaan koulutus - ja työllisyyspalveluilla, sillä sosiaali- ja terveyspalveluilla on jo olemassa oleva toimiva yhteys työllisyyspalveluihin. Myös kokeilujen tiivis yhteistyö ja vuoropuhelu työnantajien kanssa on osoittautunut menestystekijäksi, jolla on mahdollistettu piilotyöpaikkojen löytäminen ja välillä hyvinkin räätälöidyt ratkaisut.

Lupaus 10 000 lisätyöllistyneestä, jos kokeilut saavat jatkaa

Alueellisissa kokeiluissa mukana olevat kunnat ovat satsanneet monin eri tavoin työllisyyden hoitoon. Kaikki kokeilut ovat yhteisellä kirjeellään ministeri Lindströmille sitoutuneet 10.000: een uuteen työllistymiseen vuoden 2021 alkuun mennessä. Tämä toteutuu, kun nyt palveluissa olevia pitkään työmarkkinoilta poissaolleita työnhakijoita saadaan eteenpäin. Se tarkoittaa arviolta myös 21 miljoonan euron säästöä pelkästään työmarkkinatukimaksuissa, muista kerrannaisvaikutuksista puhumattakaan.

Vaikuttavuus työllisyyspalveluissa syntyy siitä, että työnhakijat ohjautuvat oikea-aikaisesti juuri heidän tarpeidensa mukaisiin palveluihin. Julkista rahaa käytettäessä on palvelutarvearvio keskeinen viranomaisten käytössä oleva työkalu. Sen siirtäminen yrityksille ei tuo kustannussäästöjä, vaan riskinä on ali- tai ylipalvelu, eikä sillä varmisteta alueen kokonaisvoimavarojen käyttöä.

Hankinnoissakin viisaus on siinä, että tietää, mitä on ostamassa. Työnhakijoissa on eri ikäisiä, erilaisin osaamisin ja kokemuksin varustettuja ihmisiä, joiden tarpeet ovat aina yksilöllisiä, eikä niihin voi vastata massaratkaisuilla.

On tärkeää, että alueen kokonaisvoimavarat, tarjolla oleva osaaminen sekä panostukset tulevat parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Kunnilla, joilla on vastuu oman alueensa elinvoimasta ja hyvinvoinnista sekä taloudellista seuraamuksia työttömyydestä, on mitä suurin intressi siihen, että työ ja sen tekijät kohtaavat. Kasvupalvelu-uudistukselle asetetut tavoitteet eivät voi toteutua ilman kuntien taloudellista tukea.

Työllisyyskokeilujen tuloksia

Kirjoittaja
Erja Lindberg

Erja Lindberg on työllisyysasioiden kehittämispäällikkö Kuntaliitosta.