Irmeli Myllymäki kuntamatkalla 7.9.2018:

Onko sivistyskunta utopiaa, höttöpuhetta vai realismia?

Miten maakunta- ja sote-uudistus vaikuttaa tulevaisuuden kuntaan ja sen sivistyspalveluihin? Kysymys on ollut tiiviisti esimerkiksi viime vuonna käynnistyneen Kuntaliiton Sivistyskunta-projektin agendalla. Nyt, kun uudistus näyttää viivästyvän, vastaan on nyt tullut kysymys, kannattaako enää puhua tulevaisuuden sivistyskunnasta. Onko sivistyskunta utopiaa tässä epävarmuuden aallokossa?

Yksi peruste määritellä tulevaisuuden kunta juuri sivistyskuntana on ollut se, että kun sote-palvelut siirtyvät maakuntien vastuulle, sivistyspalvelut tulevat käyttämään suurimman osan kuntien budjeteista.  Sivistystoimen palvelujen osuus kuntien budjetista oli vuonna 2017 keskimäärin 31 prosenttia, kun se sote-uudistuksen jälkeen on arviolta melkein 60 prosenttia.

Näin ajateltuna sivistyskunnan tulevaisuus on alkanut näyttää epävarmalta ja sote-uudistuksen toteutumiseen sidotulta: kuntien rahankäytön suhteellinen osuusko määrää sen, minkälainen on sivistyskunnan rooli tulevaisuudessa?

Ei tietenkään. Sivistyskunnassa olennaista ovat sivistyspalvelut. Sivistyspalveluja – varhaiskasvatusta, kouluja, aikuiskoulutusta, nuorisopalveluja, liikuntaa ja kulttuuria – käyttää suurin osa kuntalaisista ja usein päivittäin. Näillä palveluilla on suuri vaikutus kuntalaisten hyvinvointiin, osallisuuteen sekä paikkakunnan elinvoimaan.

Kuntaliiton ARTTU2-tutkimusohjelmassa toteutettujen kuntalaiskyselyjen perusteella kärkipaikalla kuntapalveluiden tyytyväisyysvertailuissa ovat kirjastopalvelut. Myös muut sivistyspalvelut, kuten esiopetus, kansalaisopisto tai liikuntapalvelut sijoittuvat tyytyväisyysasteikossa korkealle.

Tutkimuksessa on havaittu, että osallisuudella on vahva yhteys hyvinvointiin. Kuntalainen, joka kokee pystyvänsä osallistumaan ja vaikuttamaan asioihin, myös voi hyvin.

Sivistyspalveluissa hyvinvoinnin ja osallisuuden kytkös on helppo tunnistaa: oppilaitoksissa ja nuorisopalveluissa sekä liikunnassa ja kulttuurissa kuntalaisten osallisuuden muotoja on runsaasti.

Laki määrää, mitä palveluja kunnan on tarjottava. Kunnalla on kuitenkin päätösvaltaa siinä, miten se palvelunsa järjestää.  Esimerkiksi perheille on tärkeää, että lapsi pärjää koulussa ja oppii asioita. Kunnan tehtävä on järjestää sitä tukevat palvelut. Kunnan käytännöistä ja toimintakulttuurista riippuu, miten koulun arjessa toimitaan, saako lapsi tai nuori tarvittaessa tukea oppimiseensa ja puututaanko kiusaamiseen heti. Oppilaiden yhdenvertaisuuden, yhtäläisten oikeuksien ja maksuttomuuden perustalle rakennettu peruskoulu on meille itsestäänselvyys, vaikka sitä muualla voidaan hämmästellä.

Koulutus on ja tulee olemaan sivistyskunnan ydintehtävä. Elinikäisen oppimisen polkua tulee sivistyskunnassa vaalia ja kehittää. Samalla kuntien pitää varmistaa, että niukkenevat resurssit ohjataan mahdollisimman tehokkaasti oikeisiin asioihin.

Kunnilla on velvollisuus laatia hyvinvointikertomus sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jotka hyväksytään valtuustossa. Suunnitelmat tulee valmistella yhteistyössä eri toimialojen kesken. Suunnitelmatyön lisäarvona eri alojen ammattilaisten yhteistyö on viime vuosina lisääntynyt ja samalla on löytynyt uusia yhdessä tekemisen toimintamalleja. Hyvä niin.

Sivistyspalveluiden työntekijät kohtaavat eri ikäisiä kuntalaisia näiden arjessa, ja siksi vaikeiden tilanteiden tunnistaminen on helppoa ja nopeaa. Näin on mahdollista myös tarjota tukea ja apua varhaisessa vaiheessa. Sivistyspalveluille on keskeistä hallita toimialan sisäinen yhteistyö koulutuksen, varhaiskasvatuksen, liikunnan ja kulttuuripalveluiden kesken. Yhtä tärkeää on yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa – riippumatta siitä, mikä taustaorganisaatio sosiaali- ja terveyspalveluita hallinnoi. Hyvien toimintamallien kehittäminen on tulevaisuudessakin tärkeä ja jatkuva prosessi huolimatta siitä, vastaako sote-palveluista kunta, kuntayhtymä tai maakunta.

Kuntalainen voi kysyä, mistä hän palvelunsa tulevaisuudessa saa. Voisiko esimerkiksi neuvolakäynnit toteuttaa päiväkodissa, kuten Helsingissä on tehty? Pääseekö puheterapeutille koulun tiloissa? Ne ovat paikkoja, joissa kuntalainen joka tapauksessa asioi.

Monissa kunnissa periaatetta ”palvelu tulee lapsen luo” ollaan jo hyvää vauhtia toteuttamassa. Joskus palvelujen tarjoamista saattavat rajoittaa tilakysymykset, mutta esteenä voivat olla myös totutut tavat. Koulujen tai päiväkotien yhteydessä tarjottavien palvelujen lisäämiselle onkin vielä paljon mahdollisuuksia.  Aina kun uusia tiloja rakennetaan tai vanhoja uudistetaan, on tilankäytön optimoinnin lisäksi syytä pitää mielessä kysymys siitä, saako asiakas helposti palveluja.

Lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelman (LAPE) puitteissa rakennettavat perhekeskukset pohjautuvat periaatteelle, jossa useita palveluita löytyy saman katon alta. Sivistyspalveluiden soisi olevan mukana valmistelussa niin, etteivät perhekeskustoiminnan mallit rajaudu pelkästään sote-palveluihin. Erilaistuvissa kunnissa tarvitaan monenlaisia variaatioita samalla, kun yhteistyön tarve on kaikkialla olemassa. Tilojen yhteiskäyttö edistää tavallisesti myös eri ammattilaisten välistä yhteistyötä, mikä koituu asiakkaan parhaaksi.

Kunnan on myös paikallaan arvioida, onko henkilöstön toimintakulttuuri sellainen, jossa kiinnostus ja arvostus toisen työtä kohtaan on avointa ja luontevaa vai tekevätkö ammattilaiset töitä omissa poteroissaan. Sivistyskunnan menestykseen vaikuttaa, minkälaisia työtavat ovat sivistystoimen sisällä tai kunnan eri toimialojen kesken. Tärkeää on myös, miten päättäjien ja viranhaltijoiden välinen yhteistyö toimii. Muutosten keskellä merkitystä on sillä, toimiiko kunta aktiivisesti itsestään ulospäin verkostoituen vai onko katse ainoastaan omassa kunnassa. Tärkeitä kumppaneita ovat niin järjestöt, yritykset kuin toiset kunnatkin.  Kunnan ja maakunnan välistä yhteistyötä niin sanotuilla palvelujen yhdyspinnoilla ei voi liikaa korostaa, jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu.

Tuli uudistusta tai ei, tulevaisuuden sivistyskunnalla on lukuisa määrä kuntalaisten hyvinvointiin vaikuttavia tehtäviä. Miten, kuinka laajasti ja missä palveluita tarjotaan, on kunnan päätettävissä. Vahvaan yhteistyöhön pohjaavat sivistyspalvelut ovat kestävämpiä ja parempia kuin jyrkkiin siiloihin jämähtäneet toimialat.  Lopputulos näkyy tärkeimmässä: kuntalaisen saamassa palvelussa.

Kirjoittaja
Irmeli Myllymäki

Irmeli Myllymäki työskentelee projektipäällikkönä Kuntaliiton Sivistyskunnan roolit ja tuki -projektissa.

Irmeli Myllymäki Twitterissä: @IrmeliMyllymaki

 

 

Kuntamatkalla

Kirjoitussarjassa tuodaan esille sitä kaikkea muutoksen ja tulevaisuuden tietoa, mitä viime aikoina on löydetty Kuntaliiton laajoissa verkostoissa ja asiantuntijoiden työssä.

Kirjoitukset ovat osa Matkaopas kuntien muutokseen -verkkosivuja sekä julkaisua. Matkaopas on Kuntaliiton uudenlainen kokoelma tietoa, tukea ja työkaluja kuntien tulevaisuustyöhön. 

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.